ESPOO
Espoon sairaalan Taidepolun avajaisia juhlittiin torstaina 14. maaliskuuta. Espoon sairaala on Espoon modernin taiteen museon, EMMAn, suurin sijoitetun taiteen kokonaisuus. Ajatuksena on, että taide levittäytyy sairaalan kaikkiin eri tiloihin - myös potilashuoneisiin. Taidepolun on mahdollistanut Taide toipumisen tukena -hanke, jossa vahvistetaan taiteen käyttöä vanhusten palveluissa.
– Espoon sairaalan taidetoiminta on poikkeuksellisen laajaa ja monipuolista. Olen onnellinen siitä, että meillä on ihan oma työntekijä viemässä projektia eteenpäin, kiteytti Espoon sairaalan palvelupäällikkö Mia Keinänen.
Yhteensä Espoon sairaalan taideohjelma koostuu lähes kolmestasadasta tauko- ja yleistiloihin sekä potilashuoneisiin sijoitetusta teoksesta, jotka ovat EMMAn ja Saastamoisen säätiön kokoelmista ja joiden valintaan sairaalan henkilökunta osallistui. Potilashuoneisiin sijoitetut taideteokset ovat suurin osa grafiikkaa eri tekniikoilla toteutettuna. Lisäksi kokonaisuudessa on kuusi tilausteosta, joista esimerkkinä kahdeksaantoista eri paikkaan sijoitettu Aamu Songin ja Johan Olinin Maljakkopuu, joka toimii veistoksellisena teoksena tilassa, mutta jonka ”lehtinä” riippuvissa maljakoissa voi viedä potilaalle kukkia.
Taidepolun avajaisiin osallistui kutsuvieraiden sekä hankkeessa mukana olleiden taiteilijoiden lisäksi joukko sairaalan potilaita. Apuna kierroksella on kartta, johon on merkitty tilausteosten sijainnit sekä esittelytekstit kustakin teoksesta. Taidepolun opastetulla reitillä on yhteensä kahdeksan sairaalan yleisiin tiloihin asetettua teosta sekä kaksi potilasosastoilta löytyvää taideteosta. Reitin voi kulkea vapaasti valitsemassaan järjestyksessä, ja teoksista voi kiertää useamman tai syventyä yhteen valitsemaansa teokseen tarkemmin. Lisätietoa Taidepolusta löytyy EMMAn sivuilta osoitteesta www.emmamuseum.fi/espoon-sairaalan-taidepolku.
Tilaisuuden avasi Espoon sairaalan musiikkiterapeutti ja Taide toipumisen tukena -hankkeen projektipäällikkö Sari Laitinen, joka aloitti puheensa siteeraamalla Juice Leskistä:
– Vain sairaalassa voi kirjoittaa runoja. Sairaalassa vain voi kirjoittaa runoja. Sairaalassa voi vain kirjoittaa runoja.
– Näin muotoili Juice Leskinen ollessaan hoidossa sairaalassa. Sairastuminen pysäyttää. Elämä muuttuu. On elämä ennen sairastumista, ja sen jälkeen.
Laitinen korosti taiteen merkitystä sairaalaympäristössä.
– Taiteen edistämiskeskuksen avustuksella Taide toipumisen tukena -hankkeessa on mahdollistettu vuoden ajan taidetta potilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Musiikkia, tanssia, soittoa ja laulua on ollut aiempaa enemmän, Laitinen selosti. Toimintaa onkin ollut varsin monipuolisesti: sairaalassa on perustettu henkilöstökuoro, ohjattu kuntouttavaa tanssia osastoilla, aloitettu laulupiirtämisen projekti sekä otettu musiikkiterapia osaksi saattohoitoa. Lisäksi sairaalassa on vieraillut sairaalamuusikkoja.
– Melodia on ajatus, rytmi laittaa liikkeelle, eri soittimet soivat värejä, harmoniat tulkitsevat tunteita. Taide on inhimillistä. Se ilmaisee ihmisen kaipuuta, surua, vihaa, pelkoa, iloa, rakkautta, elämän keveyttäkin. Siis, miksei otettaisi värejä ja kyniä, runoja ja lauluja, ja kutsuta taiteilijaa ja näyttäjää paikalle! Lääkkeiden, ruoan, puhtauden ja lämpimän sängyn lisäksi tarvitsemme toivoa, luovuutta, kosketusta, ymmärretyksi tulemista, estetiikkaa ja syytä lähteä liikkeelle, Laitinen sanoi.
Myös Espoon modernin taiteen museon, EMMAn, museolehtori Maria Vähäsarja korosti taiteen merkitystä osana ihmisen hyvinvointia.
– Taide antaa uuden näkökulman: vaikka elämäntilanne olisi mikä tahansa, taide voi viedä ajatuksia muualle, Vähäsarja totesi. Hän näkee Espoon sairaalan taiteen myös osana työskentely-ympäristöä.
– Teokset potilashuoneissa voivat muun muassa antaa apuvälineen potilaan ja hoitohenkilökunnan väliseen vuorovaikutukseen ja vaikuttavat päivän kulkuun, hän summasi.
Taidepolun lisäksi Taide toipumisen tukena -hankkeessa on ollut mukana monenlaisia taiteilijoita, jotka yhdessä sairaalan henkilökunnan kanssa ovat luoneet Espoon sairaalaan monenlaista luovaa toimintaa. Kirkkonummelainen näyttelijä-mentori Eija Ahvo on ohjannut henkilökuntaa valjastamaan käyttöönsä omaa luovuuttaan.
– Olen kouluttanut poli-kliinisen osaston työntekijöitä vuoden työpajassa, jonka tavoitteena oli löytää itsestään luovuus osaksi arkisia tilanteita. Luovuuden löytäminen itsestään on voimavara - jokainen meistä on omalla tavallaan luova, Ahvo hymyilee. Työpajoissa käytiin läpi menneiden viikkojen ja päivien tilanteita sekä työpaikalta että arkielämästä. Tilanteista rakennettiin draamaharjoituksia, joissa muun muassa laulettiin, runoiltiin, maalattiin ja tanssittiin.
– Hoitohenkilökunta tekee raskasta työtä, taiteen avulla voimme luoda työhön iloa ja uskoa omiin voimavaroihin, Ahvo kiteytti. Henkilökunnan lisäksi Ahvo työskenteli psykogeriatrisella osastolla potilaiden kanssa Laulunkieli-toiminnan muodossa. Laulunkieli on kielitaitoa kertoa laulutarinoita jokaisen omasta lähtökohdasta omien ajatusten ja kokemusten kautta, omilla tunteilla ja väreillä. Laulunkieltä voidaan käyttää myös toipumisen tukena: musiikin tuottamisella tai tekstin lukemisella voidaan vaikuttaa potilaan sisäisiin tunteisiin ja voimavaroihin.
– Musiikki nostaa tunteet esille. Se antaa voimia ja herättää keskustelua, Ahvo kertoo.
Ahvon kanssa samoilla linjoilla on sairaalamuusikko ja musiikin maisteri Uli Kontu-Korhonen, joka on työskennellyt muusikkona sairaaloissa ja erilaisissa hoivakodeissa vuodesta 2011. Sairaalamusiikki tarjoaa potilaalle monenlaisia mahdollisuuksia: musiikki avaa väylän itseilmaisuun, kommunikaatioon, ilon jakamiseen sekä mielihyvän tunteeseen. Sairaalamuusikko ei häiritse hoitohenkilökunnan työtä, vaan parhaimmillaan tukee sitä tuoden potilaalle muuta ajateltavaa ja helpotusta kipuun. Sairaalamusiikki voi olla potilashuoneissa tehtävää vuorovaikutteista musiikkityötä, osaston päiväsalissa toteutettu musiikkituokio tai vaikkapa sairaalan aulatiloissa pidetty konsertti. Yhteensä Suomessa on nelisenkymmentä sairaalamuusikkoa. Kontu-Korhonen itse työskenteli Espoon sairaalassa syksyllä 2018.
– Jokainen muusikko työskentelee omanlaisellaan tavalla, mutta vuorovaikutus on tässä työssä ensiarvoisen tärkeää - tätä ei voi tehdä rutiinilla, Kontu-Korhonen kertoo. Hän muistuttaa, ettei sairaalamuusikko yritä olla hoitaja tai terapeutti, vaan nimenomaan muusikko.
– Tavoite on tuoda iloa ja mielihyvää, mutta tilannekohtaisesti myös rauhoittaa. Työn merkityksellisyys on vahvaa. Kun sanat loppuvat, alkaa musiikki, Kontu-Korhonen hymyilee.
Musiikintekijä, menetelmäkehittäjä ja musiikkikasvatuskouluttaja Minna Lappalainen toi Espoon sairaalaan oman ripauksensa musiikillisia kohtaamisia. Yhdessä musiikkiterapeutti Sari Laitisen kanssa toteutetussa viiden kerran prosessissa sairaalan arkeen lisättiin yhteislaulua, soittoa ja liikettä sekä laulupiirtämistä eri työtavoin. Lisäksi otettiin käyttöön Laulupuu, jonka lehtiin kerättiin potilaiden lempilauluja. Ajatuksena oli jättää musiikillisesta toiminnasta muistijälki osaston arkeen sekä kannustaa niin potilaita ja omaisia kuin hoitohenkilökuntaakin laulun ja musiikin käyttöön osaston jokaisena päivänä.
– Laulupiirtämisessä hyödynnetään tuttuja lauluja ja vuorovaikutuksen keinoja, laulu ja kuvan tekeminen tukevat toisiaan, Lappalainen kertoo. Laulupiirtämisessä ei tarvitse huomioida paperin reunoja - piirtää voidaan vaikkapa vieruskaverin selkään tai ilmaan. Toiminnan erilaiset työtavat ovat tukeneet ikäihmisten ryhmissä esimerkiksi vuorovaikutusta, keskittymistä sekä kommunikointia ja motoriikkaa.
– Eräs potilas kiitteli minua toiminnan jälkeen sanoen, että kiitos kun toitte taivaan maan päälle. Se kuvaa hyvin sitä, kuinka vahvan tunnekokemuksen musiikki voi tuoda, Lappalainen hymyilee.
MARJO ALSTE
Espoon sairaalan henkilöstökuoro Kuorovuoro, kuoronjohtajanaan Amanda Henriksson, esiintyi sairaalan aulassa Hanna Vihriälän Ketohanhikki -teoksen alla.
Marjo Alste
Maria Vähäsarja, Mia Keinänen ja Sari Laitinen.
Marjo Alste
Eija Ahvo, Uli Kontu-Korhonen, Sari Laitinen ja Amanda Henriksson tarjosivat tahdit kuorolaisten rytmikkäälle laululle Erkko Heinosen Kesän keskipäivää -teoksen äärellä.
Marjo Alste
Uli Kontu-Korhonen soittaa sansulaa, ja Eija Ahvo puhuvaa rumpua.
Marjo Alste
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
INKOO
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
ESPOO
Espoon sairaalan Taidepolun avajaisia juhlittiin torstaina 14. maaliskuuta. Espoon sairaala on Espoon modernin taiteen museon, EMMAn, suurin sijoitetun taiteen kokonaisuus. Ajatuksena on, että taide levittäytyy sairaalan kaikkiin eri tiloihin - myös potilashuoneisiin. Taidepolun on mahdollistanut Taide toipumisen tukena -hanke, jossa vahvistetaan taiteen käyttöä vanhusten palveluissa.
– Espoon sairaalan taidetoiminta on poikkeuksellisen laajaa ja monipuolista. Olen onnellinen siitä, että meillä on ihan oma työntekijä viemässä projektia eteenpäin, kiteytti Espoon sairaalan palvelupäällikkö Mia Keinänen.
Yhteensä Espoon sairaalan taideohjelma koostuu lähes kolmestasadasta tauko- ja yleistiloihin sekä potilashuoneisiin sijoitetusta teoksesta, jotka ovat EMMAn ja Saastamoisen säätiön kokoelmista ja joiden valintaan sairaalan henkilökunta osallistui. Potilashuoneisiin sijoitetut taideteokset ovat suurin osa grafiikkaa eri tekniikoilla toteutettuna. Lisäksi kokonaisuudessa on kuusi tilausteosta, joista esimerkkinä kahdeksaantoista eri paikkaan sijoitettu Aamu Songin ja Johan Olinin Maljakkopuu, joka toimii veistoksellisena teoksena tilassa, mutta jonka ”lehtinä” riippuvissa maljakoissa voi viedä potilaalle kukkia.
Taidepolun avajaisiin osallistui kutsuvieraiden sekä hankkeessa mukana olleiden taiteilijoiden lisäksi joukko sairaalan potilaita. Apuna kierroksella on kartta, johon on merkitty tilausteosten sijainnit sekä esittelytekstit kustakin teoksesta. Taidepolun opastetulla reitillä on yhteensä kahdeksan sairaalan yleisiin tiloihin asetettua teosta sekä kaksi potilasosastoilta löytyvää taideteosta. Reitin voi kulkea vapaasti valitsemassaan järjestyksessä, ja teoksista voi kiertää useamman tai syventyä yhteen valitsemaansa teokseen tarkemmin. Lisätietoa Taidepolusta löytyy EMMAn sivuilta osoitteesta www.emmamuseum.fi/espoon-sairaalan-taidepolku.
Tilaisuuden avasi Espoon sairaalan musiikkiterapeutti ja Taide toipumisen tukena -hankkeen projektipäällikkö Sari Laitinen, joka aloitti puheensa siteeraamalla Juice Leskistä:
– Vain sairaalassa voi kirjoittaa runoja. Sairaalassa vain voi kirjoittaa runoja. Sairaalassa voi vain kirjoittaa runoja.
– Näin muotoili Juice Leskinen ollessaan hoidossa sairaalassa. Sairastuminen pysäyttää. Elämä muuttuu. On elämä ennen sairastumista, ja sen jälkeen.
Laitinen korosti taiteen merkitystä sairaalaympäristössä.
– Taiteen edistämiskeskuksen avustuksella Taide toipumisen tukena -hankkeessa on mahdollistettu vuoden ajan taidetta potilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Musiikkia, tanssia, soittoa ja laulua on ollut aiempaa enemmän, Laitinen selosti. Toimintaa onkin ollut varsin monipuolisesti: sairaalassa on perustettu henkilöstökuoro, ohjattu kuntouttavaa tanssia osastoilla, aloitettu laulupiirtämisen projekti sekä otettu musiikkiterapia osaksi saattohoitoa. Lisäksi sairaalassa on vieraillut sairaalamuusikkoja.
– Melodia on ajatus, rytmi laittaa liikkeelle, eri soittimet soivat värejä, harmoniat tulkitsevat tunteita. Taide on inhimillistä. Se ilmaisee ihmisen kaipuuta, surua, vihaa, pelkoa, iloa, rakkautta, elämän keveyttäkin. Siis, miksei otettaisi värejä ja kyniä, runoja ja lauluja, ja kutsuta taiteilijaa ja näyttäjää paikalle! Lääkkeiden, ruoan, puhtauden ja lämpimän sängyn lisäksi tarvitsemme toivoa, luovuutta, kosketusta, ymmärretyksi tulemista, estetiikkaa ja syytä lähteä liikkeelle, Laitinen sanoi.
Myös Espoon modernin taiteen museon, EMMAn, museolehtori Maria Vähäsarja korosti taiteen merkitystä osana ihmisen hyvinvointia.
– Taide antaa uuden näkökulman: vaikka elämäntilanne olisi mikä tahansa, taide voi viedä ajatuksia muualle, Vähäsarja totesi. Hän näkee Espoon sairaalan taiteen myös osana työskentely-ympäristöä.
– Teokset potilashuoneissa voivat muun muassa antaa apuvälineen potilaan ja hoitohenkilökunnan väliseen vuorovaikutukseen ja vaikuttavat päivän kulkuun, hän summasi.
Taidepolun lisäksi Taide toipumisen tukena -hankkeessa on ollut mukana monenlaisia taiteilijoita, jotka yhdessä sairaalan henkilökunnan kanssa ovat luoneet Espoon sairaalaan monenlaista luovaa toimintaa. Kirkkonummelainen näyttelijä-mentori Eija Ahvo on ohjannut henkilökuntaa valjastamaan käyttöönsä omaa luovuuttaan.
– Olen kouluttanut poli-kliinisen osaston työntekijöitä vuoden työpajassa, jonka tavoitteena oli löytää itsestään luovuus osaksi arkisia tilanteita. Luovuuden löytäminen itsestään on voimavara - jokainen meistä on omalla tavallaan luova, Ahvo hymyilee. Työpajoissa käytiin läpi menneiden viikkojen ja päivien tilanteita sekä työpaikalta että arkielämästä. Tilanteista rakennettiin draamaharjoituksia, joissa muun muassa laulettiin, runoiltiin, maalattiin ja tanssittiin.
– Hoitohenkilökunta tekee raskasta työtä, taiteen avulla voimme luoda työhön iloa ja uskoa omiin voimavaroihin, Ahvo kiteytti. Henkilökunnan lisäksi Ahvo työskenteli psykogeriatrisella osastolla potilaiden kanssa Laulunkieli-toiminnan muodossa. Laulunkieli on kielitaitoa kertoa laulutarinoita jokaisen omasta lähtökohdasta omien ajatusten ja kokemusten kautta, omilla tunteilla ja väreillä. Laulunkieltä voidaan käyttää myös toipumisen tukena: musiikin tuottamisella tai tekstin lukemisella voidaan vaikuttaa potilaan sisäisiin tunteisiin ja voimavaroihin.
– Musiikki nostaa tunteet esille. Se antaa voimia ja herättää keskustelua, Ahvo kertoo.
Ahvon kanssa samoilla linjoilla on sairaalamuusikko ja musiikin maisteri Uli Kontu-Korhonen, joka on työskennellyt muusikkona sairaaloissa ja erilaisissa hoivakodeissa vuodesta 2011. Sairaalamusiikki tarjoaa potilaalle monenlaisia mahdollisuuksia: musiikki avaa väylän itseilmaisuun, kommunikaatioon, ilon jakamiseen sekä mielihyvän tunteeseen. Sairaalamuusikko ei häiritse hoitohenkilökunnan työtä, vaan parhaimmillaan tukee sitä tuoden potilaalle muuta ajateltavaa ja helpotusta kipuun. Sairaalamusiikki voi olla potilashuoneissa tehtävää vuorovaikutteista musiikkityötä, osaston päiväsalissa toteutettu musiikkituokio tai vaikkapa sairaalan aulatiloissa pidetty konsertti. Yhteensä Suomessa on nelisenkymmentä sairaalamuusikkoa. Kontu-Korhonen itse työskenteli Espoon sairaalassa syksyllä 2018.
– Jokainen muusikko työskentelee omanlaisellaan tavalla, mutta vuorovaikutus on tässä työssä ensiarvoisen tärkeää - tätä ei voi tehdä rutiinilla, Kontu-Korhonen kertoo. Hän muistuttaa, ettei sairaalamuusikko yritä olla hoitaja tai terapeutti, vaan nimenomaan muusikko.
– Tavoite on tuoda iloa ja mielihyvää, mutta tilannekohtaisesti myös rauhoittaa. Työn merkityksellisyys on vahvaa. Kun sanat loppuvat, alkaa musiikki, Kontu-Korhonen hymyilee.
Musiikintekijä, menetelmäkehittäjä ja musiikkikasvatuskouluttaja Minna Lappalainen toi Espoon sairaalaan oman ripauksensa musiikillisia kohtaamisia. Yhdessä musiikkiterapeutti Sari Laitisen kanssa toteutetussa viiden kerran prosessissa sairaalan arkeen lisättiin yhteislaulua, soittoa ja liikettä sekä laulupiirtämistä eri työtavoin. Lisäksi otettiin käyttöön Laulupuu, jonka lehtiin kerättiin potilaiden lempilauluja. Ajatuksena oli jättää musiikillisesta toiminnasta muistijälki osaston arkeen sekä kannustaa niin potilaita ja omaisia kuin hoitohenkilökuntaakin laulun ja musiikin käyttöön osaston jokaisena päivänä.
– Laulupiirtämisessä hyödynnetään tuttuja lauluja ja vuorovaikutuksen keinoja, laulu ja kuvan tekeminen tukevat toisiaan, Lappalainen kertoo. Laulupiirtämisessä ei tarvitse huomioida paperin reunoja - piirtää voidaan vaikkapa vieruskaverin selkään tai ilmaan. Toiminnan erilaiset työtavat ovat tukeneet ikäihmisten ryhmissä esimerkiksi vuorovaikutusta, keskittymistä sekä kommunikointia ja motoriikkaa.
– Eräs potilas kiitteli minua toiminnan jälkeen sanoen, että kiitos kun toitte taivaan maan päälle. Se kuvaa hyvin sitä, kuinka vahvan tunnekokemuksen musiikki voi tuoda, Lappalainen hymyilee.
MARJO ALSTE
Espoon sairaalan henkilöstökuoro Kuorovuoro, kuoronjohtajanaan Amanda Henriksson, esiintyi sairaalan aulassa Hanna Vihriälän Ketohanhikki -teoksen alla.
Marjo Alste
Maria Vähäsarja, Mia Keinänen ja Sari Laitinen.
Marjo Alste
Eija Ahvo, Uli Kontu-Korhonen, Sari Laitinen ja Amanda Henriksson tarjosivat tahdit kuorolaisten rytmikkäälle laululle Erkko Heinosen Kesän keskipäivää -teoksen äärellä.
Marjo Alste
Uli Kontu-Korhonen soittaa sansulaa, ja Eija Ahvo puhuvaa rumpua.
Marjo Alste
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
INKOO
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi