KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Kirkkonummen kunnantalolla vietettiin Porkkalan Meripelastajat – Porkala Sjöräddare ry:n 50-vuotisjuhlaa lauantaina 11.5.2019. Kunnan tervehdyksen toi kunnanjohtaja Tarmo Aarnio, juhlapuheen piti komentaja ja yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, kunniapuheenjohtaja Pekka Heikkilä. Upean videotallenteen historiasta tähän päivään olivat koonneet pitkäaikaiset aktiivit Kari Korpimaa, Jouko Laurila ja Heikki Wichmann. Meriturvallisuus tarkoittaa ennen kaikkea oikeaa asennetta, muistutti Harri Sane veneily- ja turvallisuuskouluttaja. Puheenjohtaja Mikael Nuotio viitoitti vapaaehtoisen harrastamisen neljä askelta tulevaisuudessa. Tilaisuuden juonsi Kristiina Jakobsson.
Komentaja Pekka Heikkilän mukaan Meripelastus on historiallisesti tarkasteltuna erittäin vanhaa, sillä esimerkiksi Euroopassa tiedetään jo antiikin aikana käytetyn sukeltajia merihätään joutuneiden ihmisten, alusten ja tavaroiden pelastamiseksi. Ranskan laivastossa oli palkattuja sukeltajia merionnettomuuksien varalta. 1600-luvun puolivälissä meripelastus siirtyi pelastusyhtiöitten tarkoin säädellyksi yksinoikeudeksi haaksirikkojen osalta. Mannereurooppalaisia esikuvia alettiin seurata myös Ruotsi-Suomessa. Vuoden 1667 Merilakiin sisällytettiin meripelastukseen liittyviä määräyksiä, jotka olivat voimassa aina vuoteen 1802 asti. Tuolloin julkaistiin meripelastusyhtiön ohjesääntö, joka oli voimassa Ruotsissa vielä Suomen Venäjään liittämisen jälkeenkin. Meripelastusta hoiti Ruotsin itärannikolla ja Suomessa v. 1729-1799 Pohjoinen sukellusyhtiö. Tämän jälkeen meripelastustoiminta oli koko valtakunnan kattavan pelastuskomppanian hoidossa, kunnes se vuonna 1808 lakkautettiin Keisarin toimesta.
Luotsilaitoksen merkitys meripelastushistoriassa on suuri. Viipurin läänin luotsiasemat ja majakat toimivat Venäjän luotsi- ja majakkalaitoksen Baltian osaston alaisina, jonne perustettiin jo niinkin varhain kuin 1821
Suursaaren meripelastusasema - Suomen ensimmäinen meripelastusasema. Hangon majakalle perustettiin täydellinen pelastusasema veneineen ja rakettilaitteineen 1875. Asemaa hoiti majakan ja luotsiaseman henkilökunta.
Meripelastusaatteen voitaneen katsoa olevan lähtöisin Englannista 1700-luvun lopulta. Alkusysäys oli ”Adventure”-aluksen ajautuminen rannikkomatalikolle kovassa myrskyssä Tyne-joen suulla maaliskuussa 1798 tuhansien ihmisten seuratessa rannalla, kun mies toisensa jälkeen huuhtoutui mereen ja hukkui. Tämän tapahtuman katsotaan antaneen alkusysäyksen ensimmäisen kansallisen vapaaehtoisen järjestäytyneen meripelastuspalvelun syntymiselle, se on ”Kansallisen instituution ihmishenkien pelastamiseksi haaksirikolta” perustamiselle 4. maaliskuuta 1824, myöhemmin nimeltään RNLI eli Englannin meripelastusseura.
Meripelastusaate levisi vähitellen ympäri Eurooppaa. Viipurin Hengenpelastusseuran toiminnan virittäjänä oli läänin kuvernööri Carl Tudeer, joka toistakymmentä vuotta myöhemmin 27.3.1897 senaattorina oli perustamassa Suomen Meripelastusseuraa ja oli sen ensimmäinen puheenjohtaja.
Suomen Meripelastusseura ryhtyi järjestelmällisesti varustamaan rannikkomme vaarallisimpia paikkoja pelastusasemin ja -venein. Seura sai 1899 alkaen 10.000 markan suuruisen vuotuisen valtionavun viideksi vuodeksi. Seura suunnitteli vapaaehtoista meripelastustoimintaa tänne Porkkalan selän tuntumaan vakavasti vuonna 1931. Seuralla oli tuolloin rannikolla kaikkiaan 19 pelastusasemaa. Suunnitelma toteutui vuonna 1934, kun pelastusasema n:o 25 perustettiin Porkkalan Rönnskäriin. Talvisodan päättyessä Suomi menetti kahdeksan meripelastusasemaa vastapuolelle. Tästä johtuen uuden aseman sijoituspaikaksi valittiin Bågaskär. Tämä Suomen Meripelastusseuran pelastusasema n:o 34 valmistui venevajoineen 6.9.1940 ja sinne sijoitettiin Pv Seiskari.
Bågaskäriin perustettiin pelastusrengas 8.3.1950. Renkaalla oli jäseniä parhaimmillaan satakunta. Jäsenet pitivät ompeluiltoja vapaaehtoisen meripelastustyön hyväksi. Saaristossa oli vielä tuolloin elämää, mutta nuori väki alkoi muuttaa yhä enenevässä määrin mantereelle, vanhojen hiipuessa pois. Bågaskärin pelastusrenkaan pitkäaikainen puheenjohtaja Karin Melander joutui vuoden 1976 lopulla ilmoittamaan pääseuralle, että rengas on lakkautettu.
Vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa oli 60-luvulla kuuden vuoden ajan alueellamme tyhjiö, kunnes DI Häkkisen aloitteesta 11 maaliskuuta vuonna 1969 perustettiin Porkkalan Meripelastusyhdistys - Porkkala Sjöräddningsförening ry. Yhdistyksen ensimmäisen oman aluksen Pv Merikokon Pekka Heikkilä haki työkaverinsa Tommi Niittylän kanssa Utöstä v 1972. Tämän jälkeen yhdistys pääsi toimimaan viimeinkin omalla aluksellaan. Yhdistys muutti nimensä vuonna 1997 SMPS Porkkalan Meripelastajat - Porkala Sjöräddare ry:ksi.
SMPS Porkkalan Meripelastajien - Porkala Sjöräddare ry 11.3.1969 – juuret perustuvat yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa Upinniemessä, Kantvikissa ja Inkoossa
Dipl.ins Matti Häkkinen oli aloitteen tekijänä yhdistyksen perustamiselle. Puheenjohtajana aloitti kapteeniluutnantti Pekka Heikkilä. Meripelastustoiminta oli aluksi Kantvikin ja Båtvikin etsintälaivueiden sekä Upinniemessä sijainneen Helsingin Laivastoaseman alusten varassa. Vuonna 1969 asennettiin LA-tukiasema Suomen sokeritehtaan ylimmän kerroksen kahvioon. LA-puhelin oli tuohon aikaan veneilijöiden lähes ainoa hätäilmoitusväline. Kahviosta LA-tukiasema siirrettiin ensin Sokerin portille porttivahdin päivystykseen ja vuonna 1971 Nokian kaapelitehtaan portille.
Porkkalan niemen itäpuolelle perustettiin etsintälaivue Kirkkonummen Kala- ja metsämiesten tukikohtaan, jossa oli myös LA-päivystyspaikka. Etsintälaivue käytti jäsentensä omia veneitä. Pääaluksena tehtävissä oli kuitenkin Suomen Sokerin Sådö-alus. Vuonna 1972 SMPS luovutti yhdistykselle ensimmäisen pelastusaluksen, Pv Merikokko, joka oli yhdistyksen käytössä 14 vuotta 1972–1985. Maaliskuussa 1972 merivoimien sukelluskouluttajain toimesta perustettiin sukellusjaos, joka toi monipuolistavan lisäyksen yhdistyksen toimintaan. Vuonna 1987 jaos järjestäytyi itsenäiseksi sukellusurheiluseura Calypsoksi.
Vuonna 1986 Meripelastusseura sai RAY:n valtion budjettivaroin neljä alun perin Suomesta Irakiin tilattua NPV-4 venettä, joista yhtä tarjottiin yhdistyksen länsipuolisen vesialueen hoitamiseen. Yhdistys perusti Inkoon etsintälaivueen yhteistyössä Inkoon venekerhon kanssa. Etsintälaivue sai käyttöönsä NPV-4 veneen, joka sai nimekseen Pv Fagerö. Etsintälaivueesta muodostettiin Inkoon Meripelastusyhdistys 14.8.1990.
23.12.1985 yhdistyksen käyttöön luovutettiin viittavenetyypin vene. Vene varusteltiin talven aikana. 17.6.1986 Kirkkonummen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Gretel Hemnell kastoi sen Pv Porsöksi. Alus palveli yhdistystä vuoden 2003 loppuun asti.
Meripelastusseura luovutti yhdistykselle 14.4.1990 Pr Russarön. Sille palautettiin sen alkuperäinen nimi Pr Isokari. Marraskuussa 1990 se vietiin peruskorjaukseen Kaskisiin, josta se palasi operatiiviseen käyttöön elokuussa 1991. Meripelastusseuran alukset saivat vuonna 1995 uuden värityksen, jonka suunnitteli taiteilija Harro Koskinen. Alus toimi yhdistyksen lippulaivana vuoteen 1999 asti. Vuonna 1994 yhdistys juhli 25 vuottaan. Vastaanotto oli Kirkkonummen ammattikoululla. Onnittelijoina olivat muun muassa Suomen Meripelastusseura, Kirkkonummen kunta, Helsingin laivastoasema, Merivartiosto ja Kirkkonummen reservinaliupseerit. Mm. Hannu Martikainen ja Gustaf Eriksson palkittiin seuran ansiomerkillä.
Vuonna 1999 Pr Isokari korvattiin Englannin meripelastusseura RNLI:ltä käytettynä ostetulla ARUN-luokan pelastusaluksella. Kyseessä oli Lifeboat Tony Vandervell (54-04), joka luovutettiin RNLI:n Poolen meripelastustukikohdassa. Sen otti vastaan Meripelastusseuran varapuheenjohtaja Pekka Heikkilä. Alus ajettiin Suomeen. Siirtopurjehduksella oli päällikkönä Väinö Kalanti, konemiehenä Unto Lintala ja miehistönä Martti Hotanen, Pertti Hämäläinen, Arto Ikonen, Reino Korhonen, Jouko Laurila ja Kenneth Lindström. Matka alkoi Poolesta 15.6.1999 klo 8, ja alus saapui Helsinkiin 21.6. Porkkalan Meripelastajien viettäessä 30-vuotisjuhlaansa 14.8.1999, alus luovutettiin yhdistykselle. Tällöin se kastettiin Pr Mac Elliotiksi, kummina toimi rouva Marielle Toivola. Aluksen nimi tuli skotlantilaisen kapteeni Mac Elliotin mukaan, joka hukkui aluksensa haaksirikossa Porkkalan edustalla vuonna 1794. Haverissa pelastunut aluksen miehistö hautasi Mac Elliotin ja hänen perheensä Mäkiluotoon. Huomattavan pääoman aluksen hankintaan lahjoitti toimitusjohtaja Juha Toivola ohjaamalla syntymäpäivänsä onnittelut Porkkalan Meripelastajille. Pr Mac Elliot oli yhdistyksen käytössä heinäkuuhun 2008 asti.
Vuonna 2004 yhdistykselle käyttöön luovutettiin Loviisassa Boomeranger Oy:n telakalla rakennettu Fast Rescue Boat vene. Vene sai kasteessa nimeksi Pv Vega. Pv Vega siirtyi loppukaudesta 2009 VOMARE - projektin myötä Viron meripelastusseuralle. Samana vuonna PMPY järjesti Suomen Meripelastusseuran XIX Valtakunnalliset meripelastustaitokilpailut 3.-4.9.2004 Upinniemen varuskunta-alueella. Tämä oli upea osoitus Seuran ja paikallisyhdistysten osaamisesta sekä yhteistyöstä Puolustusvoimien kanssa.
Elokuussa 2008 yhdistykselle luovutettiin PV-5 luokan alus. Aluksen hinta oli yli miljoona euroa. Yhdistyksen omarahoitus siihen oli 200.000 euroa, josta valtaosan maksoivat Kirkkonummen Säästöpankkisäätiö ja Kirkkonummen kunta. Pv Aktia kastettiin 17.5.2009 Kantvikin satamassa, kummina toimi rouva Desiré Bergh. Samalla Porkkalan Meripelastajat vietti yhdistyksen 40-vuotisjuhlaa. Vuonna 2010 toukokuussa yhdistys sai PV-2 luokan aluksen, joka myöhemmin kastettiin Pv Baronaksi.
Syksyllä 2007 PMPY:ssä aloitettiin Ari Simanaisen johdolla nuorisotoiminta 9 – 15 vuotiaille nuorille. Sen piirissä on ollut 59 nuorta, joista kymmenen toimii nykyään alusmiehistönä jossakin yhdistyksessä. Nuorille on järjestetty oma sarjansa valtakunnallisissa meripelastustaitokilpailuissa vuodesta 2011 alkaen. Porkkalan joukkue on voittanut kilpailun kuusi kertaa.
Espoon Meripelastajien hallituksen jäsen ja veneily/purjehduskouluttaja Harri Sane esitteli videoin ja valokuvin kahden tärkeän asian, asenteiden ja kommunikaation, vaikutusta veneilyturvallisuuteen. Näppärin esimerkein Harri avasi kuulijoiden ajatukset kohdistumaan tavalliselta tuntuviin itsestäänselvyyksiin, joiden väärinymmärryksestä on kyse monessa onnettomuudessa. Esityksessä nähtiin myös erilaisia veteen pudonneen pelastautumiskeinoja ja sivuttiin paria onnettomuustutkintaraporttia niiltä osin kuin kyse oli asenteista ja kommunikaatiosta. Harri Sane on myös monivuotinen Meripelastaja -lehden kolumnisti, jossa hän hienosti teksteillään tuo esiin kokeneenkin merenkävijän vaaranpaikkoja.
Trossi toimii
Trossi -jäsenpalvelu on Suomen Meripelastusseuran ja jäsenyhdistystensä tarjoama pohjoismainen kiireettömien tilanteiden jäsenpalvelu, jolla veneiljä avustetaan lähimpään hätäsatamaan 80€/vuodessa. Normaali hinauskulu voi olla keskimäärin 336€/kerta ja vakuutustenkin omavastuut ovat useita satoja euroja, joten jäsenetu on melkoinen. Trossi-jäsen saa Meripelastaja-lehden ja jäsenyyden valitsemassaan paikallisyhdistyksessä. Porkkalassa Trossi-jäseniä on nelisensataa. Trossi-numero palvelee veneilijöitä 24/7 1.5.-31.10.2019 kiireettömissä tapauksissa Trossi-numero 0800 30 22 30
Puheenjohtaja Mikael Nuotion mukaan tämän hetken kuumin kysymys lienee, millaista paikallisten meripelastajien harrastuksen arki on nyt, ja miten voimme varmistaa toiminnan jatkuvuuden seuraavat 50 vuotta. Meripelastus on harrastuksena parhaimmillaan erittäin palkitseva. Jotta harrastus voi olla palkitseva, sen on kuitenkin oltava myös vaativa. Kovasta työstä ja vaivannäöstä saatu ansaittu palkinto, äärimmillään ihmishengen pelastaminen, tuntuu tietysti upealta – ja tekee kaikesta työstä tekemisen arvoista.
Kuitenkin pysyviä, aktiivisia ja vastuuta kantavia harrastajia on nyt liian vähän. Suuri vastuu painaa liian harvojen harteita. Pääosin tilanne johtuu harrastuksen vahvojen perinteiden ja korkean vaatimustason yhdessä aikaansaamasta ristiriidasta nykyajan vaatimusten kanssa. Meripelastus sisältää vahvan yhteiskunnallisen hyvän ja ylevöittävän merkityksen, mutta vastaavaa merkitystä vaaditaan nykyään myös työelämältä. Näin on syntynyt tilanne, jossa työelämän merkityksellisyys saattaa tyydyttää ihmisten kaipuun saada aikaiseksi yhteiskunnallisesti hyviä asioita. Nuorten ja opiskelijoiden osalta suurin vaikuttaja lienee harrastuksen sitoutumista vaativa luonne; meripelastusta on vaikea harrastaa pelkästään omin ehdoin.
”Muutosvoimat pakottavat meripelastuksen muuttumaan harrastuksena, ja tämä muutos on samalla hyvin tervetullutta. Seuraavat 50 toimintavuotta varmistetaan ottamalla rohkeat muutosaskeleet, muistaen, että muutos lähtee aina itsestä,” toteaa Mikael Nuotio ja jatkaa: ” Nämä askeleet ovat: 1) Tehdään kaikkemme, jotta saamme rakennettua innostuneen meripelastajatiimin. Tiimin, johon kaikki haluavat päästä mukaan. 2)Luodaan avoin ja välittävä kulttuuri. Kerrotaan mitä meripelastaminen on ja kuinka luontevasti harrastuksen voi sovittaa omaan, kiireiseenkin elämään. Meidän on opittava pitämään huolta myös itsestämme ja uusista harrastajistamme, jotta voimme varmistaa jatkuvuuden. 3) Tehdään aktiivisesti töitä uusien harrastajien löytämiseksi. Odottamalla tuskin tapahtuu mitään. 4) Ja kenties tärkeimpänä: Laitetaan harrastajakokemus kaiken tekemisen keskiöön. Kun nykyiset ja tulevat meripelastajat viihtyvät harrastuksessaan, on yhteiskunnalle tuottamamme palvelu varmasti entistä laadukkaampaa ja tekijöilleen palkitsevampaa,” vakuuttaa Nuotio.
”Ehkä myöhemmin opimme, että jokin edellä mainituista askeleista ei ollutkaan oikea, mutta ryhtymällä toimeen saamme kuitenkin yhdistyksen liikkeelle. Suuntaa voi muuttaa hallitusti vasta, kun on sopivasti vauhtia. Mikäli sinä olet kiinnostunut luomaan uuden ajan meripelastusyhdistystä Kirkkonummelle, ole rohkeasti yhteydessä ja ilmoittaudu aktiiviseksi! Kaikkia meripelastustyön edistämisestä kiinnostuneita tarvitaan - ikään, sukupuoleen tai merikokemukseen katsomatta!”, kannustaa Mikael Nuotio.
Juhlan järjestelyistä vastasi ja tilaisuuden juonsi Porkkalan Meripelastajissa v. 1996 aloittanut Kristiina Jakobsson, joka pitkän vapaaehtoistoimijuutensa jälkeen Suomen Meripelastusseuran valtuuston puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä on nyt palannut kotiseuransa hallituksen jäseneksi. ”Kiitos suuresta luottamuksesta – Pekka Heikkilä lähetti minut aikoinani n. 18-vuotta kestäneelle matkalle valtakunnalliseen meripelastustyöhön! Olen todella kiitollinen siitä luottamuksesta, jota olen kohdannut. Kaikista tärkein voimavara yhdistyksille ovat vapaaehtoiset – ilman heitä, yksikään alus ei liiku, eivätkä rattaat pyöri. Vapaaehtoinen meripelastus sopii kaikille – junioreille, naisille ja miehille. Tulevaisuudessa toivomme, että voimme tuoda maailman parhaan harrastuksen vielä useampien ulottuville. Aloittaaksesi et tarvitse aiempaa osaamista, mutta halu auttaa ja kouluttautua, kyky tiimityöhön sekä yhteisen onnistumisen eteen työskenteleminen ovat niitä asioita, joista maailman paras harrastus on tehty! ”
Porkkalan Meripelastajat – Porkala Sjöräddare ry haluaa kiittää kaikkia pitkäaikaisia yhteistyökumppaneitaan ja tukijoitaan vuosien varrella, joihin kuuluvat mm. Kirkkonummen kunta, Aktia-säätiö, Barona Oy, Puolustusvoimat ja Upinniemen varuskunta, Meriturva, Suomen Meripelastusseura sekä sisaryhdistykset, Kantvikin satama /Suomen Sokeri, Kantvikin purjehtijat, Suomen Meriarkeologinen Seura, Koululiikuntaliitto ja Kirkkonummen Sanomat.
Seuraa meitä http://porkkala.meripelastus.fi/ Instagram: sarporkkala Facebook: SMPS Porkkalan Meripelastajat -Porkala Sjöräddare ry
ARTIKKELIN KOONTI: KRISTIINA JAKOBSSON
TEKSTIT:
Pekka Heikkilä
Kari Korpimaa
Harri Sane
Mikael Nuotio
Kristiina Jakobsson
KUVAT:
Yksityishenkilöiden arkistot mm.
Ari Simanainen
Jouko Laurila
Jari Pitkänen
Kari Korpimaa
Aki Kaisla
Kristiina Jakobsson
PUHEENJOHTAJAT
Pekka Heikkilä kunniapuheenjohtaja, puheenjohtaja 25 vuotta vuosina 1969 – 1990 ja 1993 – 1995
Jouko Laurila puheenjohtaja kaksi vuotta 1991 – 1992
Jouni Koivisto puheenjohtaja 1995 – 2004
Satu Posti puheenjohtaja 2005 – 2007
Mikael Nuotio puheenjohtaja 2008 – 201.
Erkki Hakala 2013 – 2014
Aki Kaisla 29.2.2016 -2018
Mikael Nuotio 2019-
SUOMEN MERIPELASTUSSEURAN ANSIORISTIT
Pekka Heikkilä
Martti Hotanen 2004
Jouko Laurila 2004
Jouni Koivisto 2005
Kari Korpimaa 2005
Erkki Hakala 2012
Arto Ikonen 2012
Satu Posti 2012
Mikael Nuotio 2019
Kristiina Jakobsson 2019
VUODEN 2019 ANSIOMERKIT
Ansioristi: Jakobsson Kristiina, Nuotio Mikael
Ansiomitali: Simanainen Ari, Yrttiaho Pekka
Ansiomerkki: Kaisla Aki, Laasio Joni, Lundqvist Erik, Miettinen Jari, Nenonen Tommy, Nurminen Markku, Närhi Oskari, Stenbäck Reija
Harrastusmerkki: Gustafsson Jan, Korhonen Juha, Rönnberg Tommy, Aromeri Juha
KOMENTAJA Pekka Heikkilä ja pj Jouni Koivisto puolisoineen.
Jussi Salo
JUHLAYLEISÖSSÄ oli paljon entisiä ja nykyisiä tuttuja mm. yhdistyksen ensimmäinen naispuheenjohtaja Satu Posti, puolisonsa kirkkoherra Timo Postin kanssa.
Jussi Salo
SEURAN pj Valtteri Simola ja toimitusjohtaja Jori Nordström jakoivat korkeimmat ansioristit Kristiina Jakobssonille ja Mikael Nuotiolle. Kuvassa kaikki palkitut
Jussi Salo
PORKKALAN juniorimeripelastajat Jussi Virtanen ja Miki Laasio opettivat pelastautumistaitoja yhdessä Kristiina Jakobssonin kanssa Kirkkonummen Vesisankarit -koululaistapahtumassa 13.5.2019.
Jussi Salo
PORKKALAN aktiiveja aikojen saatossa Arto Ikonen, Raimo Turunen, Olli Pitkänen ja Kari Korpimaa.
Jussi Salo
PORKKALAN juniorit palkittiin erikseen erityisestä sitoutumisesta ja oppimisen halusta. Meripäiviä aktiivisimmille tulee yli 150 ja heistä iso osa ovat tulevia alusten meripelastajia. Kuvassa: Ari Simanainen, Jussi Virtanen, Mikael Nuotio (poissa uimakilpailuissa oleva palkittu oli Daniel Ruotsi).
Jussi Salo
PV418 AKTIA: Rakennusvuosi 2013, koneteho 2 x 423 kW (2 x 315hv), alumiini, nopeus 35 solmua, pituus 13,50 m, leveys 4,50 m, syväys 0,50 m, tutka, karttaplotteri, kaiku, VHF.
Jussi Salo
Kuva 19 PV BARONA: Rakennusvuosi 2010, koneteho 221 kW (300 hv), propulsiona vesisuihku, pituus 7,95 m, leveys 2,85 m, nopeus 35 solmua, tutka, karttaplotteri, kaiku, VHF.
Jussi Salo
PR MAC ELLIOT: Rakennusvuosi 1976, lasikuiturunkoinen, koneteho 2 x 460 hv, nopeus 18 solmua, pituus 16,50 m, leveys 5,30 m, syväys 1,50 m, uppouma 35 tn. Alukseen uusittiin navigointijärjestelmä ja VHF vuonna 2000.
Jussi Salo
PV MERIKOKKO: Rakennusvuosi 1938, puu/lujitemuovi, koneteho 2 x 136 hv, nopeus 11 solmua, pituus 12,40 m, leveys 3,50 m, syväys 0,90 m.
Jussi Salo
Jussi Salo
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
SIUNTIO
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Kirkkonummen kunnantalolla vietettiin Porkkalan Meripelastajat – Porkala Sjöräddare ry:n 50-vuotisjuhlaa lauantaina 11.5.2019. Kunnan tervehdyksen toi kunnanjohtaja Tarmo Aarnio, juhlapuheen piti komentaja ja yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, kunniapuheenjohtaja Pekka Heikkilä. Upean videotallenteen historiasta tähän päivään olivat koonneet pitkäaikaiset aktiivit Kari Korpimaa, Jouko Laurila ja Heikki Wichmann. Meriturvallisuus tarkoittaa ennen kaikkea oikeaa asennetta, muistutti Harri Sane veneily- ja turvallisuuskouluttaja. Puheenjohtaja Mikael Nuotio viitoitti vapaaehtoisen harrastamisen neljä askelta tulevaisuudessa. Tilaisuuden juonsi Kristiina Jakobsson.
Komentaja Pekka Heikkilän mukaan Meripelastus on historiallisesti tarkasteltuna erittäin vanhaa, sillä esimerkiksi Euroopassa tiedetään jo antiikin aikana käytetyn sukeltajia merihätään joutuneiden ihmisten, alusten ja tavaroiden pelastamiseksi. Ranskan laivastossa oli palkattuja sukeltajia merionnettomuuksien varalta. 1600-luvun puolivälissä meripelastus siirtyi pelastusyhtiöitten tarkoin säädellyksi yksinoikeudeksi haaksirikkojen osalta. Mannereurooppalaisia esikuvia alettiin seurata myös Ruotsi-Suomessa. Vuoden 1667 Merilakiin sisällytettiin meripelastukseen liittyviä määräyksiä, jotka olivat voimassa aina vuoteen 1802 asti. Tuolloin julkaistiin meripelastusyhtiön ohjesääntö, joka oli voimassa Ruotsissa vielä Suomen Venäjään liittämisen jälkeenkin. Meripelastusta hoiti Ruotsin itärannikolla ja Suomessa v. 1729-1799 Pohjoinen sukellusyhtiö. Tämän jälkeen meripelastustoiminta oli koko valtakunnan kattavan pelastuskomppanian hoidossa, kunnes se vuonna 1808 lakkautettiin Keisarin toimesta.
Luotsilaitoksen merkitys meripelastushistoriassa on suuri. Viipurin läänin luotsiasemat ja majakat toimivat Venäjän luotsi- ja majakkalaitoksen Baltian osaston alaisina, jonne perustettiin jo niinkin varhain kuin 1821
Suursaaren meripelastusasema - Suomen ensimmäinen meripelastusasema. Hangon majakalle perustettiin täydellinen pelastusasema veneineen ja rakettilaitteineen 1875. Asemaa hoiti majakan ja luotsiaseman henkilökunta.
Meripelastusaatteen voitaneen katsoa olevan lähtöisin Englannista 1700-luvun lopulta. Alkusysäys oli ”Adventure”-aluksen ajautuminen rannikkomatalikolle kovassa myrskyssä Tyne-joen suulla maaliskuussa 1798 tuhansien ihmisten seuratessa rannalla, kun mies toisensa jälkeen huuhtoutui mereen ja hukkui. Tämän tapahtuman katsotaan antaneen alkusysäyksen ensimmäisen kansallisen vapaaehtoisen järjestäytyneen meripelastuspalvelun syntymiselle, se on ”Kansallisen instituution ihmishenkien pelastamiseksi haaksirikolta” perustamiselle 4. maaliskuuta 1824, myöhemmin nimeltään RNLI eli Englannin meripelastusseura.
Meripelastusaate levisi vähitellen ympäri Eurooppaa. Viipurin Hengenpelastusseuran toiminnan virittäjänä oli läänin kuvernööri Carl Tudeer, joka toistakymmentä vuotta myöhemmin 27.3.1897 senaattorina oli perustamassa Suomen Meripelastusseuraa ja oli sen ensimmäinen puheenjohtaja.
Suomen Meripelastusseura ryhtyi järjestelmällisesti varustamaan rannikkomme vaarallisimpia paikkoja pelastusasemin ja -venein. Seura sai 1899 alkaen 10.000 markan suuruisen vuotuisen valtionavun viideksi vuodeksi. Seura suunnitteli vapaaehtoista meripelastustoimintaa tänne Porkkalan selän tuntumaan vakavasti vuonna 1931. Seuralla oli tuolloin rannikolla kaikkiaan 19 pelastusasemaa. Suunnitelma toteutui vuonna 1934, kun pelastusasema n:o 25 perustettiin Porkkalan Rönnskäriin. Talvisodan päättyessä Suomi menetti kahdeksan meripelastusasemaa vastapuolelle. Tästä johtuen uuden aseman sijoituspaikaksi valittiin Bågaskär. Tämä Suomen Meripelastusseuran pelastusasema n:o 34 valmistui venevajoineen 6.9.1940 ja sinne sijoitettiin Pv Seiskari.
Bågaskäriin perustettiin pelastusrengas 8.3.1950. Renkaalla oli jäseniä parhaimmillaan satakunta. Jäsenet pitivät ompeluiltoja vapaaehtoisen meripelastustyön hyväksi. Saaristossa oli vielä tuolloin elämää, mutta nuori väki alkoi muuttaa yhä enenevässä määrin mantereelle, vanhojen hiipuessa pois. Bågaskärin pelastusrenkaan pitkäaikainen puheenjohtaja Karin Melander joutui vuoden 1976 lopulla ilmoittamaan pääseuralle, että rengas on lakkautettu.
Vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa oli 60-luvulla kuuden vuoden ajan alueellamme tyhjiö, kunnes DI Häkkisen aloitteesta 11 maaliskuuta vuonna 1969 perustettiin Porkkalan Meripelastusyhdistys - Porkkala Sjöräddningsförening ry. Yhdistyksen ensimmäisen oman aluksen Pv Merikokon Pekka Heikkilä haki työkaverinsa Tommi Niittylän kanssa Utöstä v 1972. Tämän jälkeen yhdistys pääsi toimimaan viimeinkin omalla aluksellaan. Yhdistys muutti nimensä vuonna 1997 SMPS Porkkalan Meripelastajat - Porkala Sjöräddare ry:ksi.
SMPS Porkkalan Meripelastajien - Porkala Sjöräddare ry 11.3.1969 – juuret perustuvat yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa Upinniemessä, Kantvikissa ja Inkoossa
Dipl.ins Matti Häkkinen oli aloitteen tekijänä yhdistyksen perustamiselle. Puheenjohtajana aloitti kapteeniluutnantti Pekka Heikkilä. Meripelastustoiminta oli aluksi Kantvikin ja Båtvikin etsintälaivueiden sekä Upinniemessä sijainneen Helsingin Laivastoaseman alusten varassa. Vuonna 1969 asennettiin LA-tukiasema Suomen sokeritehtaan ylimmän kerroksen kahvioon. LA-puhelin oli tuohon aikaan veneilijöiden lähes ainoa hätäilmoitusväline. Kahviosta LA-tukiasema siirrettiin ensin Sokerin portille porttivahdin päivystykseen ja vuonna 1971 Nokian kaapelitehtaan portille.
Porkkalan niemen itäpuolelle perustettiin etsintälaivue Kirkkonummen Kala- ja metsämiesten tukikohtaan, jossa oli myös LA-päivystyspaikka. Etsintälaivue käytti jäsentensä omia veneitä. Pääaluksena tehtävissä oli kuitenkin Suomen Sokerin Sådö-alus. Vuonna 1972 SMPS luovutti yhdistykselle ensimmäisen pelastusaluksen, Pv Merikokko, joka oli yhdistyksen käytössä 14 vuotta 1972–1985. Maaliskuussa 1972 merivoimien sukelluskouluttajain toimesta perustettiin sukellusjaos, joka toi monipuolistavan lisäyksen yhdistyksen toimintaan. Vuonna 1987 jaos järjestäytyi itsenäiseksi sukellusurheiluseura Calypsoksi.
Vuonna 1986 Meripelastusseura sai RAY:n valtion budjettivaroin neljä alun perin Suomesta Irakiin tilattua NPV-4 venettä, joista yhtä tarjottiin yhdistyksen länsipuolisen vesialueen hoitamiseen. Yhdistys perusti Inkoon etsintälaivueen yhteistyössä Inkoon venekerhon kanssa. Etsintälaivue sai käyttöönsä NPV-4 veneen, joka sai nimekseen Pv Fagerö. Etsintälaivueesta muodostettiin Inkoon Meripelastusyhdistys 14.8.1990.
23.12.1985 yhdistyksen käyttöön luovutettiin viittavenetyypin vene. Vene varusteltiin talven aikana. 17.6.1986 Kirkkonummen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Gretel Hemnell kastoi sen Pv Porsöksi. Alus palveli yhdistystä vuoden 2003 loppuun asti.
Meripelastusseura luovutti yhdistykselle 14.4.1990 Pr Russarön. Sille palautettiin sen alkuperäinen nimi Pr Isokari. Marraskuussa 1990 se vietiin peruskorjaukseen Kaskisiin, josta se palasi operatiiviseen käyttöön elokuussa 1991. Meripelastusseuran alukset saivat vuonna 1995 uuden värityksen, jonka suunnitteli taiteilija Harro Koskinen. Alus toimi yhdistyksen lippulaivana vuoteen 1999 asti. Vuonna 1994 yhdistys juhli 25 vuottaan. Vastaanotto oli Kirkkonummen ammattikoululla. Onnittelijoina olivat muun muassa Suomen Meripelastusseura, Kirkkonummen kunta, Helsingin laivastoasema, Merivartiosto ja Kirkkonummen reservinaliupseerit. Mm. Hannu Martikainen ja Gustaf Eriksson palkittiin seuran ansiomerkillä.
Vuonna 1999 Pr Isokari korvattiin Englannin meripelastusseura RNLI:ltä käytettynä ostetulla ARUN-luokan pelastusaluksella. Kyseessä oli Lifeboat Tony Vandervell (54-04), joka luovutettiin RNLI:n Poolen meripelastustukikohdassa. Sen otti vastaan Meripelastusseuran varapuheenjohtaja Pekka Heikkilä. Alus ajettiin Suomeen. Siirtopurjehduksella oli päällikkönä Väinö Kalanti, konemiehenä Unto Lintala ja miehistönä Martti Hotanen, Pertti Hämäläinen, Arto Ikonen, Reino Korhonen, Jouko Laurila ja Kenneth Lindström. Matka alkoi Poolesta 15.6.1999 klo 8, ja alus saapui Helsinkiin 21.6. Porkkalan Meripelastajien viettäessä 30-vuotisjuhlaansa 14.8.1999, alus luovutettiin yhdistykselle. Tällöin se kastettiin Pr Mac Elliotiksi, kummina toimi rouva Marielle Toivola. Aluksen nimi tuli skotlantilaisen kapteeni Mac Elliotin mukaan, joka hukkui aluksensa haaksirikossa Porkkalan edustalla vuonna 1794. Haverissa pelastunut aluksen miehistö hautasi Mac Elliotin ja hänen perheensä Mäkiluotoon. Huomattavan pääoman aluksen hankintaan lahjoitti toimitusjohtaja Juha Toivola ohjaamalla syntymäpäivänsä onnittelut Porkkalan Meripelastajille. Pr Mac Elliot oli yhdistyksen käytössä heinäkuuhun 2008 asti.
Vuonna 2004 yhdistykselle käyttöön luovutettiin Loviisassa Boomeranger Oy:n telakalla rakennettu Fast Rescue Boat vene. Vene sai kasteessa nimeksi Pv Vega. Pv Vega siirtyi loppukaudesta 2009 VOMARE - projektin myötä Viron meripelastusseuralle. Samana vuonna PMPY järjesti Suomen Meripelastusseuran XIX Valtakunnalliset meripelastustaitokilpailut 3.-4.9.2004 Upinniemen varuskunta-alueella. Tämä oli upea osoitus Seuran ja paikallisyhdistysten osaamisesta sekä yhteistyöstä Puolustusvoimien kanssa.
Elokuussa 2008 yhdistykselle luovutettiin PV-5 luokan alus. Aluksen hinta oli yli miljoona euroa. Yhdistyksen omarahoitus siihen oli 200.000 euroa, josta valtaosan maksoivat Kirkkonummen Säästöpankkisäätiö ja Kirkkonummen kunta. Pv Aktia kastettiin 17.5.2009 Kantvikin satamassa, kummina toimi rouva Desiré Bergh. Samalla Porkkalan Meripelastajat vietti yhdistyksen 40-vuotisjuhlaa. Vuonna 2010 toukokuussa yhdistys sai PV-2 luokan aluksen, joka myöhemmin kastettiin Pv Baronaksi.
Syksyllä 2007 PMPY:ssä aloitettiin Ari Simanaisen johdolla nuorisotoiminta 9 – 15 vuotiaille nuorille. Sen piirissä on ollut 59 nuorta, joista kymmenen toimii nykyään alusmiehistönä jossakin yhdistyksessä. Nuorille on järjestetty oma sarjansa valtakunnallisissa meripelastustaitokilpailuissa vuodesta 2011 alkaen. Porkkalan joukkue on voittanut kilpailun kuusi kertaa.
Espoon Meripelastajien hallituksen jäsen ja veneily/purjehduskouluttaja Harri Sane esitteli videoin ja valokuvin kahden tärkeän asian, asenteiden ja kommunikaation, vaikutusta veneilyturvallisuuteen. Näppärin esimerkein Harri avasi kuulijoiden ajatukset kohdistumaan tavalliselta tuntuviin itsestäänselvyyksiin, joiden väärinymmärryksestä on kyse monessa onnettomuudessa. Esityksessä nähtiin myös erilaisia veteen pudonneen pelastautumiskeinoja ja sivuttiin paria onnettomuustutkintaraporttia niiltä osin kuin kyse oli asenteista ja kommunikaatiosta. Harri Sane on myös monivuotinen Meripelastaja -lehden kolumnisti, jossa hän hienosti teksteillään tuo esiin kokeneenkin merenkävijän vaaranpaikkoja.
Trossi toimii
Trossi -jäsenpalvelu on Suomen Meripelastusseuran ja jäsenyhdistystensä tarjoama pohjoismainen kiireettömien tilanteiden jäsenpalvelu, jolla veneiljä avustetaan lähimpään hätäsatamaan 80€/vuodessa. Normaali hinauskulu voi olla keskimäärin 336€/kerta ja vakuutustenkin omavastuut ovat useita satoja euroja, joten jäsenetu on melkoinen. Trossi-jäsen saa Meripelastaja-lehden ja jäsenyyden valitsemassaan paikallisyhdistyksessä. Porkkalassa Trossi-jäseniä on nelisensataa. Trossi-numero palvelee veneilijöitä 24/7 1.5.-31.10.2019 kiireettömissä tapauksissa Trossi-numero 0800 30 22 30
Puheenjohtaja Mikael Nuotion mukaan tämän hetken kuumin kysymys lienee, millaista paikallisten meripelastajien harrastuksen arki on nyt, ja miten voimme varmistaa toiminnan jatkuvuuden seuraavat 50 vuotta. Meripelastus on harrastuksena parhaimmillaan erittäin palkitseva. Jotta harrastus voi olla palkitseva, sen on kuitenkin oltava myös vaativa. Kovasta työstä ja vaivannäöstä saatu ansaittu palkinto, äärimmillään ihmishengen pelastaminen, tuntuu tietysti upealta – ja tekee kaikesta työstä tekemisen arvoista.
Kuitenkin pysyviä, aktiivisia ja vastuuta kantavia harrastajia on nyt liian vähän. Suuri vastuu painaa liian harvojen harteita. Pääosin tilanne johtuu harrastuksen vahvojen perinteiden ja korkean vaatimustason yhdessä aikaansaamasta ristiriidasta nykyajan vaatimusten kanssa. Meripelastus sisältää vahvan yhteiskunnallisen hyvän ja ylevöittävän merkityksen, mutta vastaavaa merkitystä vaaditaan nykyään myös työelämältä. Näin on syntynyt tilanne, jossa työelämän merkityksellisyys saattaa tyydyttää ihmisten kaipuun saada aikaiseksi yhteiskunnallisesti hyviä asioita. Nuorten ja opiskelijoiden osalta suurin vaikuttaja lienee harrastuksen sitoutumista vaativa luonne; meripelastusta on vaikea harrastaa pelkästään omin ehdoin.
”Muutosvoimat pakottavat meripelastuksen muuttumaan harrastuksena, ja tämä muutos on samalla hyvin tervetullutta. Seuraavat 50 toimintavuotta varmistetaan ottamalla rohkeat muutosaskeleet, muistaen, että muutos lähtee aina itsestä,” toteaa Mikael Nuotio ja jatkaa: ” Nämä askeleet ovat: 1) Tehdään kaikkemme, jotta saamme rakennettua innostuneen meripelastajatiimin. Tiimin, johon kaikki haluavat päästä mukaan. 2)Luodaan avoin ja välittävä kulttuuri. Kerrotaan mitä meripelastaminen on ja kuinka luontevasti harrastuksen voi sovittaa omaan, kiireiseenkin elämään. Meidän on opittava pitämään huolta myös itsestämme ja uusista harrastajistamme, jotta voimme varmistaa jatkuvuuden. 3) Tehdään aktiivisesti töitä uusien harrastajien löytämiseksi. Odottamalla tuskin tapahtuu mitään. 4) Ja kenties tärkeimpänä: Laitetaan harrastajakokemus kaiken tekemisen keskiöön. Kun nykyiset ja tulevat meripelastajat viihtyvät harrastuksessaan, on yhteiskunnalle tuottamamme palvelu varmasti entistä laadukkaampaa ja tekijöilleen palkitsevampaa,” vakuuttaa Nuotio.
”Ehkä myöhemmin opimme, että jokin edellä mainituista askeleista ei ollutkaan oikea, mutta ryhtymällä toimeen saamme kuitenkin yhdistyksen liikkeelle. Suuntaa voi muuttaa hallitusti vasta, kun on sopivasti vauhtia. Mikäli sinä olet kiinnostunut luomaan uuden ajan meripelastusyhdistystä Kirkkonummelle, ole rohkeasti yhteydessä ja ilmoittaudu aktiiviseksi! Kaikkia meripelastustyön edistämisestä kiinnostuneita tarvitaan - ikään, sukupuoleen tai merikokemukseen katsomatta!”, kannustaa Mikael Nuotio.
Juhlan järjestelyistä vastasi ja tilaisuuden juonsi Porkkalan Meripelastajissa v. 1996 aloittanut Kristiina Jakobsson, joka pitkän vapaaehtoistoimijuutensa jälkeen Suomen Meripelastusseuran valtuuston puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä on nyt palannut kotiseuransa hallituksen jäseneksi. ”Kiitos suuresta luottamuksesta – Pekka Heikkilä lähetti minut aikoinani n. 18-vuotta kestäneelle matkalle valtakunnalliseen meripelastustyöhön! Olen todella kiitollinen siitä luottamuksesta, jota olen kohdannut. Kaikista tärkein voimavara yhdistyksille ovat vapaaehtoiset – ilman heitä, yksikään alus ei liiku, eivätkä rattaat pyöri. Vapaaehtoinen meripelastus sopii kaikille – junioreille, naisille ja miehille. Tulevaisuudessa toivomme, että voimme tuoda maailman parhaan harrastuksen vielä useampien ulottuville. Aloittaaksesi et tarvitse aiempaa osaamista, mutta halu auttaa ja kouluttautua, kyky tiimityöhön sekä yhteisen onnistumisen eteen työskenteleminen ovat niitä asioita, joista maailman paras harrastus on tehty! ”
Porkkalan Meripelastajat – Porkala Sjöräddare ry haluaa kiittää kaikkia pitkäaikaisia yhteistyökumppaneitaan ja tukijoitaan vuosien varrella, joihin kuuluvat mm. Kirkkonummen kunta, Aktia-säätiö, Barona Oy, Puolustusvoimat ja Upinniemen varuskunta, Meriturva, Suomen Meripelastusseura sekä sisaryhdistykset, Kantvikin satama /Suomen Sokeri, Kantvikin purjehtijat, Suomen Meriarkeologinen Seura, Koululiikuntaliitto ja Kirkkonummen Sanomat.
Seuraa meitä http://porkkala.meripelastus.fi/ Instagram: sarporkkala Facebook: SMPS Porkkalan Meripelastajat -Porkala Sjöräddare ry
ARTIKKELIN KOONTI: KRISTIINA JAKOBSSON
TEKSTIT:
Pekka Heikkilä
Kari Korpimaa
Harri Sane
Mikael Nuotio
Kristiina Jakobsson
KUVAT:
Yksityishenkilöiden arkistot mm.
Ari Simanainen
Jouko Laurila
Jari Pitkänen
Kari Korpimaa
Aki Kaisla
Kristiina Jakobsson
PUHEENJOHTAJAT
Pekka Heikkilä kunniapuheenjohtaja, puheenjohtaja 25 vuotta vuosina 1969 – 1990 ja 1993 – 1995
Jouko Laurila puheenjohtaja kaksi vuotta 1991 – 1992
Jouni Koivisto puheenjohtaja 1995 – 2004
Satu Posti puheenjohtaja 2005 – 2007
Mikael Nuotio puheenjohtaja 2008 – 201.
Erkki Hakala 2013 – 2014
Aki Kaisla 29.2.2016 -2018
Mikael Nuotio 2019-
SUOMEN MERIPELASTUSSEURAN ANSIORISTIT
Pekka Heikkilä
Martti Hotanen 2004
Jouko Laurila 2004
Jouni Koivisto 2005
Kari Korpimaa 2005
Erkki Hakala 2012
Arto Ikonen 2012
Satu Posti 2012
Mikael Nuotio 2019
Kristiina Jakobsson 2019
VUODEN 2019 ANSIOMERKIT
Ansioristi: Jakobsson Kristiina, Nuotio Mikael
Ansiomitali: Simanainen Ari, Yrttiaho Pekka
Ansiomerkki: Kaisla Aki, Laasio Joni, Lundqvist Erik, Miettinen Jari, Nenonen Tommy, Nurminen Markku, Närhi Oskari, Stenbäck Reija
Harrastusmerkki: Gustafsson Jan, Korhonen Juha, Rönnberg Tommy, Aromeri Juha
KOMENTAJA Pekka Heikkilä ja pj Jouni Koivisto puolisoineen.
Jussi Salo
JUHLAYLEISÖSSÄ oli paljon entisiä ja nykyisiä tuttuja mm. yhdistyksen ensimmäinen naispuheenjohtaja Satu Posti, puolisonsa kirkkoherra Timo Postin kanssa.
Jussi Salo
SEURAN pj Valtteri Simola ja toimitusjohtaja Jori Nordström jakoivat korkeimmat ansioristit Kristiina Jakobssonille ja Mikael Nuotiolle. Kuvassa kaikki palkitut
Jussi Salo
PORKKALAN juniorimeripelastajat Jussi Virtanen ja Miki Laasio opettivat pelastautumistaitoja yhdessä Kristiina Jakobssonin kanssa Kirkkonummen Vesisankarit -koululaistapahtumassa 13.5.2019.
Jussi Salo
PORKKALAN aktiiveja aikojen saatossa Arto Ikonen, Raimo Turunen, Olli Pitkänen ja Kari Korpimaa.
Jussi Salo
PORKKALAN juniorit palkittiin erikseen erityisestä sitoutumisesta ja oppimisen halusta. Meripäiviä aktiivisimmille tulee yli 150 ja heistä iso osa ovat tulevia alusten meripelastajia. Kuvassa: Ari Simanainen, Jussi Virtanen, Mikael Nuotio (poissa uimakilpailuissa oleva palkittu oli Daniel Ruotsi).
Jussi Salo
PV418 AKTIA: Rakennusvuosi 2013, koneteho 2 x 423 kW (2 x 315hv), alumiini, nopeus 35 solmua, pituus 13,50 m, leveys 4,50 m, syväys 0,50 m, tutka, karttaplotteri, kaiku, VHF.
Jussi Salo
Kuva 19 PV BARONA: Rakennusvuosi 2010, koneteho 221 kW (300 hv), propulsiona vesisuihku, pituus 7,95 m, leveys 2,85 m, nopeus 35 solmua, tutka, karttaplotteri, kaiku, VHF.
Jussi Salo
PR MAC ELLIOT: Rakennusvuosi 1976, lasikuiturunkoinen, koneteho 2 x 460 hv, nopeus 18 solmua, pituus 16,50 m, leveys 5,30 m, syväys 1,50 m, uppouma 35 tn. Alukseen uusittiin navigointijärjestelmä ja VHF vuonna 2000.
Jussi Salo
PV MERIKOKKO: Rakennusvuosi 1938, puu/lujitemuovi, koneteho 2 x 136 hv, nopeus 11 solmua, pituus 12,40 m, leveys 3,50 m, syväys 0,90 m.
Jussi Salo
Jussi Salo
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
SIUNTIO
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi