TEATTERI
Teatteri Hyökyvuoren viimekesäinen, Astrid Lindgrenin kirjasta sovitettu musiikkinäytelmä Ronja Ryöväritytär kiinnosti yleisöä niin paljon, että lippuja ei riittänyt kaikille halukkaille, kun koronan takia katsojamäärät piti puolittaa.
– Koska kesäteatterit Suomessa oli pääosin peruttu, esityksistä oltiin kiitollisia. ”Ihanaa, että voidaan tulla!” oli monen katsojan kommentti, ohjaaja Leena Gardiner kertoo.
Niinpä metsärosvojen vaiheita päästään seuraamaan myös ensi kesänä Pakkasmäellä. Yhteensä kahdeksan lisäesitystä on luvassa kahtena viikonloppuna ennen juhannusta ja kolme hämäränäytöstä vielä elokuussa. Teatteri tuottaa ensi kesälle myös toisen musiikkinäytelmän Elämää ja erotiikkaa, ohjaajanaan Tiina Brännare.
Molemmat Ronjat (Stella Lappalainen ja Karoliina Pyöriä) sekä Birk (Joona Saturi) sukelsivat metsärosvoperheen nuorten tuntoihin viime keväänä Meikolla, Korsolammen ympäristössä Leenan ja kuvaaja Jere Hartikaisen kanssa. Siellä kuvattiin promomateriaalia ja Nuotiolaulun musiikkivideota, joka on katsottavissa mm. YouTubesta.
Tulevia esityksiä varten on tarkoitus kuvata uusi musiikkivideo, nyt koko ryhmän kanssa ja jälleen Kirkkonummella. Innoittavaksi ympäristöksi on löytynyt Hvitträskin museon linnamaiset rakennukset ja niiden takana sijaitsevat jylhät kalliot.
– Kun tosissaan uskot johonkin, maailma tulee sinun puolellesi! Korona ei missään vaiheessa horjuttanut uskoani, että saamme tämän näytelmän tehtyä. Minulla oli siitä vahva intuitio ja tahtotila, että se voittaa kaikki esteet. Sama tahto oli kaikilla muillakin työryhmään kuuluneilla. Muuta vaihtoehtoa en nähnyt, Leena Gardiner summaa kulunutta kautta tähdentäen, että silti kaikessa mukauduttiin yleisiin määräyksiin.
– Maksimoimme vain kaiken sen mitä saatoimme tehdä rajoitusten sisällä. Tottahan se kuitenkin jännitti, miten korona etenee yhteiskunnassamme, kertoo Leena, joka keskittyi keväällä ohjaamaan ”livenä” vain päähenkilöitä, muut jatkoivat harjoittelua etänä. Ronjaa oli harjoiteltu Kivenlahden nuorisotilassa parisen kuukautta, kun koko Suomi pantiin kiinni.
Yhteisharjoitukset alkoivat jälleen kesäkuussa, kun rajoituksia höllennettiin.
– Ollaan kyllä erityisen kiitollisia, että näytelmäprojekti onnistui eikä yksikään sairastunut sen aikana, Leena lisää eikä väsy kiittämään työryhmäänsä täysillä produktioon sitoutumisesta.
– He kokivat tämän tarinan sisältävän niin paljon arvokasta aineistoa, sielukkuutta, joka auttoi ylittämään omia rajoja ja avasi mielen herkkyyttä oman roolin suhteen. Tämä kosketti myös yleisöä. Joku oli kertonut itkeneensä näytelmän alusta sen loppuun.
Onnen kantamoinen oli Leenan mukaan siinäkin, että Kansallisteatteri järjesti vanhojen esitysvaatteiden kirpparin alkuvuodesta. Valtavasta tungoksesta huolimatta hänen onnistui haalia pari jätesäkillistä pukuja, joista löytyi tuon ajan henkeä ja aitoja yksityiskohtia.
– Yhteistyöllä pukusuunnittelija Niina Huovisen ja lavastaja Marja Mastolan kanssa loimme sitten suuntaviivat heimojen pukeutumiselle ja erilaisille metsän asukeille, Leena kertoo.
Teatterin johtaja Sirkku Laurila kantoi hallituksen kanssa vastuuta esitysten järjestämisestä määräysten mukaisesti turvalliseksi yleisölle.
– Se oli hyppy tuntemattomaan. Meillä ei ollut käytettävissä mallia eikä tarkkoja ohjeita siitä, miten korona-aikaan jonotetaan, miten tullaan ja mennään, miten istutaan ja miten väliajan tarjoilut hoidetaan.
– Jos me tästä selviämme, selviämme kaikesta! ajatuksella käytiin ideoimaan uusia käytänteitä.
Lipunmyynti käteisellä lopetettiin ja väliaikatarjoilussa tarjolla oli vain kylmiä juomia. Kaikilla vapaaehtoisilla oli pleksit tai maskit. Yleisön asettelu paikan päällä oli jatkuva haaste, koska seurueitten koot eivät olleet etukäteen tiedossa. Turvavälit pyrittiin säilyttämään mahdollisimman hyvin.
Vahva tekijä kaiken onnistumisessa oli nuorten näyttelijöiden äitirinki, joka organisoitui auttamaan näissä paljon väkeä vaatineissa järjestelyissä.
– Tavoitteemme oli, että sekä näyttelijät että katsojat voivat rennosti ja levollisesti keskittyä itse näytelmään, Laurila summaa.
Matiaksen ja Borkan ryövärijoukkojen jännitteisiä ja elämänmakuisia vaiheita oli ollut seuraamassa monta nuorta Ronjaa vanhempineen, joille kirja oli ollut lapsuudessa tärkeä. Itsekin luin kirjaa jälkipolvelle ja tyttärentyttäreni Ronja sai nimensä sen innoittamana.
– ”Ihana esitys, kaikkinensa!” tämäkin Ronja huokasi esityksen jälkeen.
Kahden nuoren omaksi itsekseen kasvamisen isot kysymykset puhuttivat myös vanhempaa polvea. Samaistumis- ja tarttumapintaa riitti joka ikävaiheeseen. Ihmisten väliset suhteet olivat tärkeässä roolissa ja jännitteet vahvasti kehitelty.
Koska tarina eli niin väkevänä näyttelijöille ja läsnä oli koko tunteiden kirjo; ilosta suruun, omien välittämisestä heimojen välillä vellovaan vihaan, uhittelusta kipeään menettämisen pelkoon ja näyttelijät elivät tapahtumat sielu avoimena, se meni ihon alle ja imaisi katsojansa täysillä taikapiiriinsä, jännittämään ja hengittämään esityksen tahtiin. Kaikki muu unohtui!
Erityisen upeana koin näytelmän arkisen, keskiaikaistyylisen musiikin sekä tanssikohtaukset, jotka loivat väkevää, alkukantaista voimaa näyttämölle.
– Björn Isfältin alkuperäinen, elokuvaa varten säveltämä musiikki resonoi hienosti näytelmän teemoja ja käytimme sitä pitkälti sellaisenaan. Vain joitakin kohtia improvisoitiin instrumenteille ja laulut oli käännetty suomenkieliseksi tätä esitystä varten, kertoi vokaaliosuuksien harjoittelusta vastannut laulunopettaja ja kuoronjohtaja Mari Nieminen, joka veti samalla myös Loviisan roolin. Pientä Ronjaa näytteli valloittavasti hänen oma Helmi-tyttärensä.
Esityskauden päätteeksi karonkkaa juhlittiin lähes koko joukolla lokakuussa samoissa Meikon maisemissa kuin kevään kuvauksissa - rohkeasti uhmaten kuoppaisia teitä ja parkkipaikkapulaa.
Nuoret olivat ottaneet kopin ohjelmasta ja aurinkoisilla kallioilla kisailtiin joukkueina kehittämällä luovasti mm. uusia säveliä Ronjan keväthuutoon ja uusia metsän olentoja männiäisten ja kakkiaisten joukkoon ja kaikkea muutakin Ronjaan liittyvää ainesta.
Esityskautta muisteltiin nostalgialla. Näyttelijöiden mukaan koronasta oli tässä sikäli hyötyäkin, että etänä harjoitellessa jäi enemmän aikaa syventyä rooleihin ja niiden taustatarinoihin.
Kiitosta tuli kaikilta, mutta erityisen paljon nuorilta, ryhmän laajasta ikäskaalasta: näyttelijöitä oli mukana kuusivuotiaasta seitsemänkymppisiin!
– Eri ikäisyys auttoi omaa roolityöskentelyä, rikastutti esitystä ja toi sen energiaan lisää sävyjä ja värejä. Ryöväreitä oli joka lähtöön!
– Täältä on saanut kaiken ikäisiä ystäviä. -Kommunikointi vanhempien ihmisten kanssa on ollut antoisaa! -Yhteisöllinen meininki! sateli iloisia kommentteja karonkkailtana.
Näyttelijöitä, niin vanhoja kuin nuoriakin oli puhutellut erityisesti ystävyyden ja rakkauden voima, joka pystyy murtamaan ihmisten välisiä raja-aitoja.
– Taustoilla ei ole merkitystä, jos synkkaa. Ronja ja Birkin ystävyyssuhde koskettaa.
– Myös luonto kolahti, antoi luovaa iloa! Se oli vahvasti läsnä esityksissä.
Viimeisessä esityksessä vettä alkoi vihmoa yhtä lailla taivaasta kuin silmistäkin, kun esiintyjät nousivat lavalle kiitoksia varten kosteassa valohämyssä.
– Se oli taianomainen hetki, kun sekä yleisö että esittäjät olivat liikutuksen tilassa, kuvasi Rontin roolia näytellyt Satu Tuomikorpi esityskauden herkintä hetkeä.
LIISA KOSONEN
RONJAN ja Birkin (kuvassa Joona Sateri ja Karoliina Pyöriä) kaikki esteet voittava luja ystävyys ja orastava rakkaus oli puhutellut väkevästi myös kaikkia teatteriryhmän jäseniä. Kuva: Jere Hartikainen.
Satu Holmlund
– NÄMÄ Hvitträskin kalliot tarjoavat oivan taustan metsärosvojen heimolaululle, kaavailivat ohjaaja Leena Gardiner ja teatterinjohtaja Sirkku Teikari.
Satu Holmlund
PÄÄOSA noin 30 henkeä käsittävästä teatteriryhmästä oli mukana Meikon maisemissa lokakuun alkupuolella juhlimassa Ronja-näytelmän karonkkaa. Ohjaaja Leena Gardiner keskellä.
Satu Holmlund
MEIKOLLA nähtiin outoja metsänolioita, joiden hiipivä askellus pelotti selvästi kisailun järjestäjiä; NikoTeperiä, Elsi Rapelia ja Erika Rehmosta.
Satu Holmlund
METSÄ oli Ronjalle kotoisa elinympäristö. Pikku-Ronjan roolissa loisti 6v. Helmi Nieminen. Kuva: Jere Hartikainen.
Satu Holmlund
SIUNTIO
KIRKKONUMMI
INKOO
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
TEATTERI
Teatteri Hyökyvuoren viimekesäinen, Astrid Lindgrenin kirjasta sovitettu musiikkinäytelmä Ronja Ryöväritytär kiinnosti yleisöä niin paljon, että lippuja ei riittänyt kaikille halukkaille, kun koronan takia katsojamäärät piti puolittaa.
– Koska kesäteatterit Suomessa oli pääosin peruttu, esityksistä oltiin kiitollisia. ”Ihanaa, että voidaan tulla!” oli monen katsojan kommentti, ohjaaja Leena Gardiner kertoo.
Niinpä metsärosvojen vaiheita päästään seuraamaan myös ensi kesänä Pakkasmäellä. Yhteensä kahdeksan lisäesitystä on luvassa kahtena viikonloppuna ennen juhannusta ja kolme hämäränäytöstä vielä elokuussa. Teatteri tuottaa ensi kesälle myös toisen musiikkinäytelmän Elämää ja erotiikkaa, ohjaajanaan Tiina Brännare.
Molemmat Ronjat (Stella Lappalainen ja Karoliina Pyöriä) sekä Birk (Joona Saturi) sukelsivat metsärosvoperheen nuorten tuntoihin viime keväänä Meikolla, Korsolammen ympäristössä Leenan ja kuvaaja Jere Hartikaisen kanssa. Siellä kuvattiin promomateriaalia ja Nuotiolaulun musiikkivideota, joka on katsottavissa mm. YouTubesta.
Tulevia esityksiä varten on tarkoitus kuvata uusi musiikkivideo, nyt koko ryhmän kanssa ja jälleen Kirkkonummella. Innoittavaksi ympäristöksi on löytynyt Hvitträskin museon linnamaiset rakennukset ja niiden takana sijaitsevat jylhät kalliot.
– Kun tosissaan uskot johonkin, maailma tulee sinun puolellesi! Korona ei missään vaiheessa horjuttanut uskoani, että saamme tämän näytelmän tehtyä. Minulla oli siitä vahva intuitio ja tahtotila, että se voittaa kaikki esteet. Sama tahto oli kaikilla muillakin työryhmään kuuluneilla. Muuta vaihtoehtoa en nähnyt, Leena Gardiner summaa kulunutta kautta tähdentäen, että silti kaikessa mukauduttiin yleisiin määräyksiin.
– Maksimoimme vain kaiken sen mitä saatoimme tehdä rajoitusten sisällä. Tottahan se kuitenkin jännitti, miten korona etenee yhteiskunnassamme, kertoo Leena, joka keskittyi keväällä ohjaamaan ”livenä” vain päähenkilöitä, muut jatkoivat harjoittelua etänä. Ronjaa oli harjoiteltu Kivenlahden nuorisotilassa parisen kuukautta, kun koko Suomi pantiin kiinni.
Yhteisharjoitukset alkoivat jälleen kesäkuussa, kun rajoituksia höllennettiin.
– Ollaan kyllä erityisen kiitollisia, että näytelmäprojekti onnistui eikä yksikään sairastunut sen aikana, Leena lisää eikä väsy kiittämään työryhmäänsä täysillä produktioon sitoutumisesta.
– He kokivat tämän tarinan sisältävän niin paljon arvokasta aineistoa, sielukkuutta, joka auttoi ylittämään omia rajoja ja avasi mielen herkkyyttä oman roolin suhteen. Tämä kosketti myös yleisöä. Joku oli kertonut itkeneensä näytelmän alusta sen loppuun.
Onnen kantamoinen oli Leenan mukaan siinäkin, että Kansallisteatteri järjesti vanhojen esitysvaatteiden kirpparin alkuvuodesta. Valtavasta tungoksesta huolimatta hänen onnistui haalia pari jätesäkillistä pukuja, joista löytyi tuon ajan henkeä ja aitoja yksityiskohtia.
– Yhteistyöllä pukusuunnittelija Niina Huovisen ja lavastaja Marja Mastolan kanssa loimme sitten suuntaviivat heimojen pukeutumiselle ja erilaisille metsän asukeille, Leena kertoo.
Teatterin johtaja Sirkku Laurila kantoi hallituksen kanssa vastuuta esitysten järjestämisestä määräysten mukaisesti turvalliseksi yleisölle.
– Se oli hyppy tuntemattomaan. Meillä ei ollut käytettävissä mallia eikä tarkkoja ohjeita siitä, miten korona-aikaan jonotetaan, miten tullaan ja mennään, miten istutaan ja miten väliajan tarjoilut hoidetaan.
– Jos me tästä selviämme, selviämme kaikesta! ajatuksella käytiin ideoimaan uusia käytänteitä.
Lipunmyynti käteisellä lopetettiin ja väliaikatarjoilussa tarjolla oli vain kylmiä juomia. Kaikilla vapaaehtoisilla oli pleksit tai maskit. Yleisön asettelu paikan päällä oli jatkuva haaste, koska seurueitten koot eivät olleet etukäteen tiedossa. Turvavälit pyrittiin säilyttämään mahdollisimman hyvin.
Vahva tekijä kaiken onnistumisessa oli nuorten näyttelijöiden äitirinki, joka organisoitui auttamaan näissä paljon väkeä vaatineissa järjestelyissä.
– Tavoitteemme oli, että sekä näyttelijät että katsojat voivat rennosti ja levollisesti keskittyä itse näytelmään, Laurila summaa.
Matiaksen ja Borkan ryövärijoukkojen jännitteisiä ja elämänmakuisia vaiheita oli ollut seuraamassa monta nuorta Ronjaa vanhempineen, joille kirja oli ollut lapsuudessa tärkeä. Itsekin luin kirjaa jälkipolvelle ja tyttärentyttäreni Ronja sai nimensä sen innoittamana.
– ”Ihana esitys, kaikkinensa!” tämäkin Ronja huokasi esityksen jälkeen.
Kahden nuoren omaksi itsekseen kasvamisen isot kysymykset puhuttivat myös vanhempaa polvea. Samaistumis- ja tarttumapintaa riitti joka ikävaiheeseen. Ihmisten väliset suhteet olivat tärkeässä roolissa ja jännitteet vahvasti kehitelty.
Koska tarina eli niin väkevänä näyttelijöille ja läsnä oli koko tunteiden kirjo; ilosta suruun, omien välittämisestä heimojen välillä vellovaan vihaan, uhittelusta kipeään menettämisen pelkoon ja näyttelijät elivät tapahtumat sielu avoimena, se meni ihon alle ja imaisi katsojansa täysillä taikapiiriinsä, jännittämään ja hengittämään esityksen tahtiin. Kaikki muu unohtui!
Erityisen upeana koin näytelmän arkisen, keskiaikaistyylisen musiikin sekä tanssikohtaukset, jotka loivat väkevää, alkukantaista voimaa näyttämölle.
– Björn Isfältin alkuperäinen, elokuvaa varten säveltämä musiikki resonoi hienosti näytelmän teemoja ja käytimme sitä pitkälti sellaisenaan. Vain joitakin kohtia improvisoitiin instrumenteille ja laulut oli käännetty suomenkieliseksi tätä esitystä varten, kertoi vokaaliosuuksien harjoittelusta vastannut laulunopettaja ja kuoronjohtaja Mari Nieminen, joka veti samalla myös Loviisan roolin. Pientä Ronjaa näytteli valloittavasti hänen oma Helmi-tyttärensä.
Esityskauden päätteeksi karonkkaa juhlittiin lähes koko joukolla lokakuussa samoissa Meikon maisemissa kuin kevään kuvauksissa - rohkeasti uhmaten kuoppaisia teitä ja parkkipaikkapulaa.
Nuoret olivat ottaneet kopin ohjelmasta ja aurinkoisilla kallioilla kisailtiin joukkueina kehittämällä luovasti mm. uusia säveliä Ronjan keväthuutoon ja uusia metsän olentoja männiäisten ja kakkiaisten joukkoon ja kaikkea muutakin Ronjaan liittyvää ainesta.
Esityskautta muisteltiin nostalgialla. Näyttelijöiden mukaan koronasta oli tässä sikäli hyötyäkin, että etänä harjoitellessa jäi enemmän aikaa syventyä rooleihin ja niiden taustatarinoihin.
Kiitosta tuli kaikilta, mutta erityisen paljon nuorilta, ryhmän laajasta ikäskaalasta: näyttelijöitä oli mukana kuusivuotiaasta seitsemänkymppisiin!
– Eri ikäisyys auttoi omaa roolityöskentelyä, rikastutti esitystä ja toi sen energiaan lisää sävyjä ja värejä. Ryöväreitä oli joka lähtöön!
– Täältä on saanut kaiken ikäisiä ystäviä. -Kommunikointi vanhempien ihmisten kanssa on ollut antoisaa! -Yhteisöllinen meininki! sateli iloisia kommentteja karonkkailtana.
Näyttelijöitä, niin vanhoja kuin nuoriakin oli puhutellut erityisesti ystävyyden ja rakkauden voima, joka pystyy murtamaan ihmisten välisiä raja-aitoja.
– Taustoilla ei ole merkitystä, jos synkkaa. Ronja ja Birkin ystävyyssuhde koskettaa.
– Myös luonto kolahti, antoi luovaa iloa! Se oli vahvasti läsnä esityksissä.
Viimeisessä esityksessä vettä alkoi vihmoa yhtä lailla taivaasta kuin silmistäkin, kun esiintyjät nousivat lavalle kiitoksia varten kosteassa valohämyssä.
– Se oli taianomainen hetki, kun sekä yleisö että esittäjät olivat liikutuksen tilassa, kuvasi Rontin roolia näytellyt Satu Tuomikorpi esityskauden herkintä hetkeä.
LIISA KOSONEN
RONJAN ja Birkin (kuvassa Joona Sateri ja Karoliina Pyöriä) kaikki esteet voittava luja ystävyys ja orastava rakkaus oli puhutellut väkevästi myös kaikkia teatteriryhmän jäseniä. Kuva: Jere Hartikainen.
Satu Holmlund
– NÄMÄ Hvitträskin kalliot tarjoavat oivan taustan metsärosvojen heimolaululle, kaavailivat ohjaaja Leena Gardiner ja teatterinjohtaja Sirkku Teikari.
Satu Holmlund
PÄÄOSA noin 30 henkeä käsittävästä teatteriryhmästä oli mukana Meikon maisemissa lokakuun alkupuolella juhlimassa Ronja-näytelmän karonkkaa. Ohjaaja Leena Gardiner keskellä.
Satu Holmlund
MEIKOLLA nähtiin outoja metsänolioita, joiden hiipivä askellus pelotti selvästi kisailun järjestäjiä; NikoTeperiä, Elsi Rapelia ja Erika Rehmosta.
Satu Holmlund
METSÄ oli Ronjalle kotoisa elinympäristö. Pikku-Ronjan roolissa loisti 6v. Helmi Nieminen. Kuva: Jere Hartikainen.
Satu Holmlund
SIUNTIO
KIRKKONUMMI
INKOO
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi