INKOO
INKOO
Vuosi 2020 oli jo neljäs Pro Ingå/Pro Inkoo -yhdistyksen hankkeessa, jossa kunnostettiin Ingarskilanjoen taimenen kutupaikkoja. Joella vapaaehtoiset kävivät sekä yksin että porukalla huhtikuulta joulukuulle lähes neljänäkymmenenä päivänä. Talkoita pidettiin 15 kertaa, joihin otti osaa kaikkiaan 25 vapaaehtoista Inkoosta, Siuntiosta ja Espoosta.
Joella käytiin jo huhtikuussa tarkastamassa edellisen vuoden kutupesien määrää. Toukokuun lopulla pidettiin ensimmäiset talkoot vastakuoriutuneitten poikasten laskua varten. Kocksbybäckenillä löytyi sadan metrin matkalla 64 poikasta, mikä 50 prosentin havaintotehokkuudella tarkoittaa, että poikasia oli enemmän kuin yksi purouoman metriä kohti.
Entisiin soraikoihin lisättiin soraa ja kiviä virtausolosuhteiden säätämiseksi. Uusia soraikoita rakennettiin 21 kappaletta kolmelle jokiosuudelle. Sekä entisissä että uusissa soraikoissa uoman poikkileikkausprofiili ja virtausnopeus säädettiin sopivaksi kutemista varten.
Kiviainesta käytettiin talkoissa kaikkiaan 160 tonnia. Tuollaisen kiviainesmäärän kuljettaminen ja levittäminen soraikoille nopeutui huomattavasti viitenä päivänä, jolloin kiviaineksen kuljetuksessa oli apuna traktori kuljettajineen.
Yleisölle hankkeesta on tiedotettu alueen paikallislehdissä ja Facebookiin on avattu Igarskilanjoen taimen -niminen ryhmä. Talkoissa oli mukana Metsäradion toimittaja, Simo Tuomi, joka haastatteli hankkeen vetäjää Seppo Kolehmaista kahteen eri metsäradion jaksoon. Jo useina vuosina hanketta opastanut Henrik Kettunen oli keväällä mukana vastakuoriutuneitten poikasten laskennassa ja myöhemmin näyttämässä, miten jokiuoman vedenpinnan kaltevuuksia mitataan.
Lokakuun 1. päivänä luonnonvarakeskus oli suorittamassa koealueilla jokavuotisia poikasmäärien laskemista sähkökalastuksella. Niissäkin todettiin 1- ja 2-kesäisten taimenen poikasmäärien kasvaneen edellistä vuosista. Sähkökalastuksen yhteydessä löytyi yksi varhainen kutukypsä naarastaimen.
Kuitenkin vasta lokakuun lopulla joelle alkoi ilmestyä suurempia määriä naaraskaloja, jotka varasivat itselleen alueen kunnostetuilta kutusoraikolta. Naaraskalat puolustivat aktiivisesti valitsemaansa paikkaa muilta naarailta.
Muutaman päivän jälkeen koiraita alkoi ilmestyä naaraiden seuraksi. Silloin soraikoilla alkoi kiivas vilske ja loiske, kun emokalat aloittivat kutumenonsa. Kutupaikkoja kunnostaneet vapaaehtoiset kävivät päivittäin seuraamassa kututapahtumia, joista otettiin kuvia ja videoita.
Järjestimme yleisölle tilaisuuden tulla seuraamaan kutumenoja marraskuun 1. päivänä. Tilaisuuteen osallistui parikymmentä henkeä, joiden joukossa oli kaksi lapsiperhettä.
Oli mielenkiintoista ja palkitsevaa seurata 50-75 senttisten kutuasuisten kalojen hääkarkeloita monien kuukausien aherruksen jälkeen. Kutukalojen pääjoukko saapui lokakuun lopulla sateiden nostettua vedenpintaa. Sitä mukaan, kun emokalat olivat kuteneet, ne palasivat. Koko kutu tapahtui kahden viikon aikana, joten kalat eivät viipyneet Ingarskilanjoessa kauan.
Hanketta ovat avustaneet ELY-keskus, Rosk'n Roll yhtiö, Inkoon kunta, ja Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö.
Kunnostuksista ja ohjelma tapahtumista voi lukea Facebookissa ryhmässä: Ingarskilanjoen taimen, jossa tietojen lisäksi paljon kuvia ja videoita.
Kojamo (koirastaimen) kutuasussa koukkuleukoineen.
Satu Holmlund
Kutupaikkojen innokkaita kunnostajia.
Satu Holmlund
Neljäkiloinen kutuasuinen naarastaimen.
Satu Holmlund
Sähkökalastuksessa saatu 1-kesäinen taimenen poikanen.
Satu Holmlund
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
INKOO
INKOO
Vuosi 2020 oli jo neljäs Pro Ingå/Pro Inkoo -yhdistyksen hankkeessa, jossa kunnostettiin Ingarskilanjoen taimenen kutupaikkoja. Joella vapaaehtoiset kävivät sekä yksin että porukalla huhtikuulta joulukuulle lähes neljänäkymmenenä päivänä. Talkoita pidettiin 15 kertaa, joihin otti osaa kaikkiaan 25 vapaaehtoista Inkoosta, Siuntiosta ja Espoosta.
Joella käytiin jo huhtikuussa tarkastamassa edellisen vuoden kutupesien määrää. Toukokuun lopulla pidettiin ensimmäiset talkoot vastakuoriutuneitten poikasten laskua varten. Kocksbybäckenillä löytyi sadan metrin matkalla 64 poikasta, mikä 50 prosentin havaintotehokkuudella tarkoittaa, että poikasia oli enemmän kuin yksi purouoman metriä kohti.
Entisiin soraikoihin lisättiin soraa ja kiviä virtausolosuhteiden säätämiseksi. Uusia soraikoita rakennettiin 21 kappaletta kolmelle jokiosuudelle. Sekä entisissä että uusissa soraikoissa uoman poikkileikkausprofiili ja virtausnopeus säädettiin sopivaksi kutemista varten.
Kiviainesta käytettiin talkoissa kaikkiaan 160 tonnia. Tuollaisen kiviainesmäärän kuljettaminen ja levittäminen soraikoille nopeutui huomattavasti viitenä päivänä, jolloin kiviaineksen kuljetuksessa oli apuna traktori kuljettajineen.
Yleisölle hankkeesta on tiedotettu alueen paikallislehdissä ja Facebookiin on avattu Igarskilanjoen taimen -niminen ryhmä. Talkoissa oli mukana Metsäradion toimittaja, Simo Tuomi, joka haastatteli hankkeen vetäjää Seppo Kolehmaista kahteen eri metsäradion jaksoon. Jo useina vuosina hanketta opastanut Henrik Kettunen oli keväällä mukana vastakuoriutuneitten poikasten laskennassa ja myöhemmin näyttämässä, miten jokiuoman vedenpinnan kaltevuuksia mitataan.
Lokakuun 1. päivänä luonnonvarakeskus oli suorittamassa koealueilla jokavuotisia poikasmäärien laskemista sähkökalastuksella. Niissäkin todettiin 1- ja 2-kesäisten taimenen poikasmäärien kasvaneen edellistä vuosista. Sähkökalastuksen yhteydessä löytyi yksi varhainen kutukypsä naarastaimen.
Kuitenkin vasta lokakuun lopulla joelle alkoi ilmestyä suurempia määriä naaraskaloja, jotka varasivat itselleen alueen kunnostetuilta kutusoraikolta. Naaraskalat puolustivat aktiivisesti valitsemaansa paikkaa muilta naarailta.
Muutaman päivän jälkeen koiraita alkoi ilmestyä naaraiden seuraksi. Silloin soraikoilla alkoi kiivas vilske ja loiske, kun emokalat aloittivat kutumenonsa. Kutupaikkoja kunnostaneet vapaaehtoiset kävivät päivittäin seuraamassa kututapahtumia, joista otettiin kuvia ja videoita.
Järjestimme yleisölle tilaisuuden tulla seuraamaan kutumenoja marraskuun 1. päivänä. Tilaisuuteen osallistui parikymmentä henkeä, joiden joukossa oli kaksi lapsiperhettä.
Oli mielenkiintoista ja palkitsevaa seurata 50-75 senttisten kutuasuisten kalojen hääkarkeloita monien kuukausien aherruksen jälkeen. Kutukalojen pääjoukko saapui lokakuun lopulla sateiden nostettua vedenpintaa. Sitä mukaan, kun emokalat olivat kuteneet, ne palasivat. Koko kutu tapahtui kahden viikon aikana, joten kalat eivät viipyneet Ingarskilanjoessa kauan.
Hanketta ovat avustaneet ELY-keskus, Rosk'n Roll yhtiö, Inkoon kunta, ja Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö.
Kunnostuksista ja ohjelma tapahtumista voi lukea Facebookissa ryhmässä: Ingarskilanjoen taimen, jossa tietojen lisäksi paljon kuvia ja videoita.
Kojamo (koirastaimen) kutuasussa koukkuleukoineen.
Satu Holmlund
Kutupaikkojen innokkaita kunnostajia.
Satu Holmlund
Neljäkiloinen kutuasuinen naarastaimen.
Satu Holmlund
Sähkökalastuksessa saatu 1-kesäinen taimenen poikanen.
Satu Holmlund
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi