KIRKKONUMMI
Kirkkonummen kirkko on Suomen vanhimpia kirkkoja. Sitä on rakennettu moneen otteeseen 1200-luvulta alkaen ja nykyisen ristikirkon muotonsa se sai 1800-luvun puolivälissä. Sen vanhin osa on itäinen siipi eli kuori. Tämä ei tarkoita kuorta, kuten kirkon kattoa, vaan kirkon keskeisintä tilaa, joka on saanut nimensä latinan sanasta chorum, kuoro. Jo keskiajalla siellä lauloi kuoro ja sieltä käsin papit johtivat jumalanpalvelusta. Näin ovat asiat kaikissa tuntemissani vanhoissa kirkoissa, paitsi Kirkkonummen kirkossa.
Kun Porkkala palautettiin Suomelle 1956, tehtiin kirkossa perusteellinen saneeraus arkkitehti Olof Hanssonin johdolla. Silloin tehtiin suuri virhe, kirkon keskeisin tila, kuori, erotettiin muusta kirkosta moniportaisella alttarikorokkeella ja tiilimuurilla. Olin 1970-80 luvuilla seurakuntien kirkkohallintokunnan, sittemmin taloudellisen jaoston puheenjohtajana. Rakensimme silloin seurakuntatalon ja Räfsön leirikeskuksen ja päätimme myös purkaa kirkon alttarikorokkeen. Kirkkohallitus kutsui kuitenkin kirkkoherra Iivari Rämän ja minut puhutteluun ja ilmoitti, että tämä ei käy, vaan koroke saa jäädä edustamaan Suomen 1950-luvun kirkkoarkkitehtuuria. Siis tässä keskiaikaisessa kirkossa! Sodanjälkeisen jälleenrakennuksen huumassa uusi oli aina vanhaa arvokkaampaa.
Vuosi sitten seurakunnat esitteli uuden saneeraussuunnitelman ja pyysi seurakuntalaisten kommentteja. Siinä kuori oli muutettu sosiaalitiloiksi ja niiden päälle oli suunniteltu lehteri. Kommentit ovat aiheellisesti olleet kielteisiä ja nyt tehty suunnitelma B on sikäli edellistä parempi, että sosiaalitilat on siirretty kirkon pohjoisen siiven päätyyn ja kuorikappelia korvaamaan on eteläisen siiven päätyyn suunniteltu Pietán kappeli. Tämä on kaikki hyvin ja kannatettavaa.
Mutta itse pääasiaan. Kirkon toiminnan keskeisen tilan, kuorin, eristäminen yhteisestä kirkkotilasta ja alttarin sijoittaminen keskelle kirkkoa on edelleen mukana suunnitelmassa. Kuorin eristäminen kirkkotilasta on kuin näyttämön eristäminen teatterista ja näyttelijöiden sijoittaminen lattialle katsojien eteen. Kirkkonummen kirkossa on esitetty kirkollista musiikkia useita kymmeniä kertoja, ja kuoro on aina ahtautunut alttariportaille ja orkesteri pitkin kirkon poikittaiskäytävää, melkein kuulijoiden syliin. Tämä on hankalaa ja myös akustisesti surkea ratkaisu, koska kaiku tulee kupolin alle neljästä suunnasta, hiukan eri aikaan. Tämä asetelma ei saisi jatkua.
Miksi suurten kirkollisten musiikkiteosten esityksiä ei lainkaan ole otettu huomioon nyt puheena olevissa suunnitelmissa? Esitysten ei ilmeisesti ole katsottu olevan seurakunnan toimintaa, vaikka niiden teksti on usein Raamatusta ja seurakunta voisi olla niiden tilaajana. Kirkkonummen kamariorkesteri on esittänyt yhteensä parinkymmenen kuoron kanssa esimerkiksi Bachin, Händelin tai Vivaldin kantaatteja, oratorioita ja passioita sekä Mozartin, Brahmsin tai Verdin Requiemin eli sielunmessun. Kaikki teosten esitykset on tehty orkesterin tai sen kanssa kulloinkin esiintyvien kuorojen aloitteesta ja kustannuksella, omaksi ja kirkkonummelaisten kuulijoiden mielen rakennukseksi.
Suunnitelma B ei siis vastaa kaikkiin kirkon käyttötarpeisiin. Ehdotan seurakunnille, että ennen päätöksentekoa arkkitehdeilta tilataan suunnitelma C, joka on muutoin sama kuin suunnitelma B, mutta kuori palautetaan kirkkotilaan ja alttari siirretään kuorin päätyyn, alttarin tiilimuuri puretaan ja kuorin lattia korotetaan muun kirkon tasolle tai hiukan ylemmäksi. Etelä- ja pohjoissiiven tilat voisivat tarvittaessa olla suurempia korvaten kuorisalin ja vastaten näin sen käyttötarpeisiin. Kirkon vanhin osa pääsisi taas arvoiseensa asemaan.
RISTO SAARI
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
KIRKKONUMMI
Kirkkonummen kirkko on Suomen vanhimpia kirkkoja. Sitä on rakennettu moneen otteeseen 1200-luvulta alkaen ja nykyisen ristikirkon muotonsa se sai 1800-luvun puolivälissä. Sen vanhin osa on itäinen siipi eli kuori. Tämä ei tarkoita kuorta, kuten kirkon kattoa, vaan kirkon keskeisintä tilaa, joka on saanut nimensä latinan sanasta chorum, kuoro. Jo keskiajalla siellä lauloi kuoro ja sieltä käsin papit johtivat jumalanpalvelusta. Näin ovat asiat kaikissa tuntemissani vanhoissa kirkoissa, paitsi Kirkkonummen kirkossa.
Kun Porkkala palautettiin Suomelle 1956, tehtiin kirkossa perusteellinen saneeraus arkkitehti Olof Hanssonin johdolla. Silloin tehtiin suuri virhe, kirkon keskeisin tila, kuori, erotettiin muusta kirkosta moniportaisella alttarikorokkeella ja tiilimuurilla. Olin 1970-80 luvuilla seurakuntien kirkkohallintokunnan, sittemmin taloudellisen jaoston puheenjohtajana. Rakensimme silloin seurakuntatalon ja Räfsön leirikeskuksen ja päätimme myös purkaa kirkon alttarikorokkeen. Kirkkohallitus kutsui kuitenkin kirkkoherra Iivari Rämän ja minut puhutteluun ja ilmoitti, että tämä ei käy, vaan koroke saa jäädä edustamaan Suomen 1950-luvun kirkkoarkkitehtuuria. Siis tässä keskiaikaisessa kirkossa! Sodanjälkeisen jälleenrakennuksen huumassa uusi oli aina vanhaa arvokkaampaa.
Vuosi sitten seurakunnat esitteli uuden saneeraussuunnitelman ja pyysi seurakuntalaisten kommentteja. Siinä kuori oli muutettu sosiaalitiloiksi ja niiden päälle oli suunniteltu lehteri. Kommentit ovat aiheellisesti olleet kielteisiä ja nyt tehty suunnitelma B on sikäli edellistä parempi, että sosiaalitilat on siirretty kirkon pohjoisen siiven päätyyn ja kuorikappelia korvaamaan on eteläisen siiven päätyyn suunniteltu Pietán kappeli. Tämä on kaikki hyvin ja kannatettavaa.
Mutta itse pääasiaan. Kirkon toiminnan keskeisen tilan, kuorin, eristäminen yhteisestä kirkkotilasta ja alttarin sijoittaminen keskelle kirkkoa on edelleen mukana suunnitelmassa. Kuorin eristäminen kirkkotilasta on kuin näyttämön eristäminen teatterista ja näyttelijöiden sijoittaminen lattialle katsojien eteen. Kirkkonummen kirkossa on esitetty kirkollista musiikkia useita kymmeniä kertoja, ja kuoro on aina ahtautunut alttariportaille ja orkesteri pitkin kirkon poikittaiskäytävää, melkein kuulijoiden syliin. Tämä on hankalaa ja myös akustisesti surkea ratkaisu, koska kaiku tulee kupolin alle neljästä suunnasta, hiukan eri aikaan. Tämä asetelma ei saisi jatkua.
Miksi suurten kirkollisten musiikkiteosten esityksiä ei lainkaan ole otettu huomioon nyt puheena olevissa suunnitelmissa? Esitysten ei ilmeisesti ole katsottu olevan seurakunnan toimintaa, vaikka niiden teksti on usein Raamatusta ja seurakunta voisi olla niiden tilaajana. Kirkkonummen kamariorkesteri on esittänyt yhteensä parinkymmenen kuoron kanssa esimerkiksi Bachin, Händelin tai Vivaldin kantaatteja, oratorioita ja passioita sekä Mozartin, Brahmsin tai Verdin Requiemin eli sielunmessun. Kaikki teosten esitykset on tehty orkesterin tai sen kanssa kulloinkin esiintyvien kuorojen aloitteesta ja kustannuksella, omaksi ja kirkkonummelaisten kuulijoiden mielen rakennukseksi.
Suunnitelma B ei siis vastaa kaikkiin kirkon käyttötarpeisiin. Ehdotan seurakunnille, että ennen päätöksentekoa arkkitehdeilta tilataan suunnitelma C, joka on muutoin sama kuin suunnitelma B, mutta kuori palautetaan kirkkotilaan ja alttari siirretään kuorin päätyyn, alttarin tiilimuuri puretaan ja kuorin lattia korotetaan muun kirkon tasolle tai hiukan ylemmäksi. Etelä- ja pohjoissiiven tilat voisivat tarvittaessa olla suurempia korvaten kuorisalin ja vastaten näin sen käyttötarpeisiin. Kirkon vanhin osa pääsisi taas arvoiseensa asemaan.
RISTO SAARI
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi