KIRKKONUMMI
Itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuotta vietettiin viime vuonna lukuisten tapahtumien kera. Pääjuhlaa vietetään päivänä, kun senaatti (eduskunta ) päätti irrottautua tsaarin Venäjästä julistautuen itsenäiseksi Suomen valtioksi 6.12.1917.
Tähän antoi aihetta Leninin suorittama vallankumous. Lenin ei antanut itsenäisyyttä, vaan hän hyväksyi sen. Seuraavana vuonna Leninin esimerkin ja hänen sanojensa rohkaisemana sosiaalidemokraattien äänestyksessä voitti se puoli, joka oli valmis tekemään valtiota vastaan rikoksen. Tavoite oli siirtyä ns. punaiseen Suomeen, myöhemmin liittyä Neuvosto - Venäjään.
Alkoi neljä kuukautta kestänyt sota, josta on käytetty useita nimiä. Vastakkain olivat valkoiset ja punaiset. Hävinneiden punaisten joukossa olivat mm. Otto Wille Kuusinen ja Edward Gylling, jotka pakenivat Venäjälle.
Seuraava sota oli Neuvostoliiton ja Suomen välinen 103 päivää kestänyt talvisota, missä suomalaisten apuna olivat kovat pakkaset.
Täällä asuva ystäväni, 93-vuotias inkeriläinen Jussi Kekkonen muisteli, miten yhtenä aamuna koulussa opettaja oli tullut luokkaan sanoen: ”Nyt Suomi on aloittanut sodan, hyökännyt rauhaa rakastavaan Neuvostoliittoon.”
Sodan alkamiseen liittyivät ns. Mainilan laukaukset. Presidentti Putin on sanonut, että laukaukset olivat vääriä Suomea kohtaan. Hän hyväksyi sanoillaan sen, että Neuvostoliitto - 55 kertaa Suomea suurempi maa - oli aloittanut sodan.
Stalin yhdessä Otto Wille Kuusisen kanssa oli suunnitellut sodan kestävän vain kaksi viikkoa. Petroskoin Kantele ja tanssiyhtye oli harjoitellut junavaunussa Helsingissä pidettävää voitonjuhlaa varten. Otto Willen oli tarkoitus pitää puhe Suurkiron edessä lähellä tsaari Aleksanteri II:n patsasta, sirpin ja vasaran kuvalla varustetun punaisen lipun liehuessa sotilaiden suorittaman voiton merkkinä, syntymäpäivälahjaksi Stalinille 21.12.1939. Sota kuitenkin jatkui vielä tuolloin päättyen vasta 13.3.1940 Suomen häviöön. Rauhan ehdot koskettivat erityisesti karjalaisia.
Rauhan aika ei kestänyt pitkään, vaan sitä seurasi jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1941-44 ja vielä Lapin sota Suomen ja Saksan kanssa. Moskovan välirauhassa 1944 sovittiin rauhanehdoista. Sen mukaisesti Suomi lupautui vuokraamaan Helsingin läheisyydestä olevan Porkkalan niemimaan 50 vuodeksi Neuvostoliitolle 5 miljoonalla markalla.
Vuodet kuluivat. Tuli aika, joka yllätti suomalaiset. Vuokra-alue osoittautui tarpeettomaksi. Sotilaallista käyttöä ei sillä enää ollut, eikä oikeastaan alusta alkaenkaan. Neuvostoliiton pääministeri marsalkka Bulganin ilmoitti 17.9.1955 Neuvostoliiton luopuvan vuokraoikeudestaan, mikä kestikin vain 25.1.1956 saakka. Suomi sai mieluisen lahjan.
Presidentti Juho Kusti Paasikivi lausui: ”Kynä on korjannut sen minkä miekka on särkenyt.” Paluu alkoi. Poismuuttaneet asukkaat saivat palata koteihinsa. Rakentamisen rinnalla nähtiin hyvin paljon hävitystä, sillä osa rakennuskannasta oli tuhoutunut.
Porkkalan vuokrakauden peruja on nk. Venäläinen hautausmaa, joka sijaitsee kirkolta 2-3 km etelään Syväjärven kohdilla, Upinniementien oikean puoleisella rinteellä, vajaan 200 metrin päässä tieltä. Vuokra-aikana kuolleiden neuvostosotilaiden ja siviilien leposijoja on 214. Joukossa on myös upseerien perheissä lastenhoitajina olleita isoäitejä ja lapsia.
Tunnetuin vainaja on kapteeni Belov, joka ammuttiin 3.11.1944 ensimmäisten sotilasryhmien saapuessa Suomeen, ryhmän kävellessä Helsingin Länsisatamasta kohti Porkkalaa.
Ampuminen tapahtui Lauttasaaren kohdalla, kuljetuskuormassa. Tapaus riehaannutti valvontakomission. Tutkinta tapahtui suomalaisten suorittamana, valvontakomission tarkan valvonnan alaisuudessa, suomalaisiin kohdistuvin uhkauksin. Yli 2000 suomalaista kuulusteltiin.
Lapin sota saksalaisten kesken vielä jatkui. Oli pelkoa jopa siitä, että Stalin määräisi maamme miehitettäväksi tämän ammunnan varjolla. Tapausta ei pystytty selvittämään 100 prosenttisesti. Suomalaisten näkemykseksi jäi, että ampuminen liittyi neuvostosotilaiden ja Belovin keskeiseen välienselvittelyyn. Belov sai ensin leposijan Upinniemen edustalla olevalle Mäkiluodon linnakesaarelle. Porkkalan luovutuksen jälkeen suomalaiset kokosivat useissa paikoissa olevat vainajat, joukossa myös Ivan Belov, tänne Syväjärven lähellä olevalle hautausmaalle. Keskeisellä paikalla on punaisesta graniitista tehty muistokivi teksteineen.
Teksti ja kuvat
SAMULI ALASPÄÄ
MUISTOMERKISSÄ on tekstiä venäjäksi ja suomeksi: Suomen mullassa lepääville neuvostosotureille ja neuvostoliiton kansalaisille kiitollinen synnyinmaa.
Satu Holmlund
VENÄJÄN Federaation Suurlähetystön henkilökuntaa tulee bussilla ja henkilöautoilla kunnioittamaan 9.5. Porkkalan vuokra-alueella kuolleita neuvostokansalaisia.
Satu Holmlund
KAPTEENI Ivan Belovin hauta sijaitsee muistokivien keskellä, muistomerkin vasemmalla puolella.
Satu Holmlund
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
KIRKKONUMMI
Itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuotta vietettiin viime vuonna lukuisten tapahtumien kera. Pääjuhlaa vietetään päivänä, kun senaatti (eduskunta ) päätti irrottautua tsaarin Venäjästä julistautuen itsenäiseksi Suomen valtioksi 6.12.1917.
Tähän antoi aihetta Leninin suorittama vallankumous. Lenin ei antanut itsenäisyyttä, vaan hän hyväksyi sen. Seuraavana vuonna Leninin esimerkin ja hänen sanojensa rohkaisemana sosiaalidemokraattien äänestyksessä voitti se puoli, joka oli valmis tekemään valtiota vastaan rikoksen. Tavoite oli siirtyä ns. punaiseen Suomeen, myöhemmin liittyä Neuvosto - Venäjään.
Alkoi neljä kuukautta kestänyt sota, josta on käytetty useita nimiä. Vastakkain olivat valkoiset ja punaiset. Hävinneiden punaisten joukossa olivat mm. Otto Wille Kuusinen ja Edward Gylling, jotka pakenivat Venäjälle.
Seuraava sota oli Neuvostoliiton ja Suomen välinen 103 päivää kestänyt talvisota, missä suomalaisten apuna olivat kovat pakkaset.
Täällä asuva ystäväni, 93-vuotias inkeriläinen Jussi Kekkonen muisteli, miten yhtenä aamuna koulussa opettaja oli tullut luokkaan sanoen: ”Nyt Suomi on aloittanut sodan, hyökännyt rauhaa rakastavaan Neuvostoliittoon.”
Sodan alkamiseen liittyivät ns. Mainilan laukaukset. Presidentti Putin on sanonut, että laukaukset olivat vääriä Suomea kohtaan. Hän hyväksyi sanoillaan sen, että Neuvostoliitto - 55 kertaa Suomea suurempi maa - oli aloittanut sodan.
Stalin yhdessä Otto Wille Kuusisen kanssa oli suunnitellut sodan kestävän vain kaksi viikkoa. Petroskoin Kantele ja tanssiyhtye oli harjoitellut junavaunussa Helsingissä pidettävää voitonjuhlaa varten. Otto Willen oli tarkoitus pitää puhe Suurkiron edessä lähellä tsaari Aleksanteri II:n patsasta, sirpin ja vasaran kuvalla varustetun punaisen lipun liehuessa sotilaiden suorittaman voiton merkkinä, syntymäpäivälahjaksi Stalinille 21.12.1939. Sota kuitenkin jatkui vielä tuolloin päättyen vasta 13.3.1940 Suomen häviöön. Rauhan ehdot koskettivat erityisesti karjalaisia.
Rauhan aika ei kestänyt pitkään, vaan sitä seurasi jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1941-44 ja vielä Lapin sota Suomen ja Saksan kanssa. Moskovan välirauhassa 1944 sovittiin rauhanehdoista. Sen mukaisesti Suomi lupautui vuokraamaan Helsingin läheisyydestä olevan Porkkalan niemimaan 50 vuodeksi Neuvostoliitolle 5 miljoonalla markalla.
Vuodet kuluivat. Tuli aika, joka yllätti suomalaiset. Vuokra-alue osoittautui tarpeettomaksi. Sotilaallista käyttöä ei sillä enää ollut, eikä oikeastaan alusta alkaenkaan. Neuvostoliiton pääministeri marsalkka Bulganin ilmoitti 17.9.1955 Neuvostoliiton luopuvan vuokraoikeudestaan, mikä kestikin vain 25.1.1956 saakka. Suomi sai mieluisen lahjan.
Presidentti Juho Kusti Paasikivi lausui: ”Kynä on korjannut sen minkä miekka on särkenyt.” Paluu alkoi. Poismuuttaneet asukkaat saivat palata koteihinsa. Rakentamisen rinnalla nähtiin hyvin paljon hävitystä, sillä osa rakennuskannasta oli tuhoutunut.
Porkkalan vuokrakauden peruja on nk. Venäläinen hautausmaa, joka sijaitsee kirkolta 2-3 km etelään Syväjärven kohdilla, Upinniementien oikean puoleisella rinteellä, vajaan 200 metrin päässä tieltä. Vuokra-aikana kuolleiden neuvostosotilaiden ja siviilien leposijoja on 214. Joukossa on myös upseerien perheissä lastenhoitajina olleita isoäitejä ja lapsia.
Tunnetuin vainaja on kapteeni Belov, joka ammuttiin 3.11.1944 ensimmäisten sotilasryhmien saapuessa Suomeen, ryhmän kävellessä Helsingin Länsisatamasta kohti Porkkalaa.
Ampuminen tapahtui Lauttasaaren kohdalla, kuljetuskuormassa. Tapaus riehaannutti valvontakomission. Tutkinta tapahtui suomalaisten suorittamana, valvontakomission tarkan valvonnan alaisuudessa, suomalaisiin kohdistuvin uhkauksin. Yli 2000 suomalaista kuulusteltiin.
Lapin sota saksalaisten kesken vielä jatkui. Oli pelkoa jopa siitä, että Stalin määräisi maamme miehitettäväksi tämän ammunnan varjolla. Tapausta ei pystytty selvittämään 100 prosenttisesti. Suomalaisten näkemykseksi jäi, että ampuminen liittyi neuvostosotilaiden ja Belovin keskeiseen välienselvittelyyn. Belov sai ensin leposijan Upinniemen edustalla olevalle Mäkiluodon linnakesaarelle. Porkkalan luovutuksen jälkeen suomalaiset kokosivat useissa paikoissa olevat vainajat, joukossa myös Ivan Belov, tänne Syväjärven lähellä olevalle hautausmaalle. Keskeisellä paikalla on punaisesta graniitista tehty muistokivi teksteineen.
Teksti ja kuvat
SAMULI ALASPÄÄ
MUISTOMERKISSÄ on tekstiä venäjäksi ja suomeksi: Suomen mullassa lepääville neuvostosotureille ja neuvostoliiton kansalaisille kiitollinen synnyinmaa.
Satu Holmlund
VENÄJÄN Federaation Suurlähetystön henkilökuntaa tulee bussilla ja henkilöautoilla kunnioittamaan 9.5. Porkkalan vuokra-alueella kuolleita neuvostokansalaisia.
Satu Holmlund
KAPTEENI Ivan Belovin hauta sijaitsee muistokivien keskellä, muistomerkin vasemmalla puolella.
Satu Holmlund
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi