INKOO

Inkoolainen eläkeläinen Eila Hakala menetti rakkaan lemmik­ki­koi­ransa Brunon reilu viikko sitten Merituulen koulun kääntöpaikan läheisyydessä kun suurikokoinen koira hyökkäisi sen kimppuun ja puri kuusikiloisen lemmikin kuoliaaksi.

Eila Hakala oli kauniina torstaipäivänä 10. lokakuuta kävelemässä kotiinsa 2,5-vuotiaan Brunon (yorks­hi­ren­ter­rierin ja jackrus­sel­lin­ter­rierin sekoitus) kanssa kun aivan yllättäen suurikokoinen koira hyökkäsi sen kimppuun, tarrasi Brunoa niskasta eikä päästänyt irti ennen kuin pieni koira oli eloton.

– Kaikki tapahtui silmän­rä­päyk­sessä. Koiran omistajat juoksivat pian paikalle ja mies yritti irrottaa koiransa otetta Brunosta siinä kuitenkaan onnistumatta. Nainen puolestaan otti kiinni heidän toisen koiran, joka myös oli karannut avoimeksi jätetystä portista. Tapauksen silminnäkijänä ollut rouva soitti hätäkeskukseen ja minä lähdin viemään Brunoa Inkoon eläin­lää­kä­rille, tiivistää Eila Hakala shokeeraavan päivän tapahtumia.

Eläin­lää­kä­rissä Brunon hyväksi ei ollut mitään tehtävissä, sillä se oli kuollut jo tapah­tu­ma­pai­kalla suuren koiran hampaissa.

Äärimmäisen järkyttynyt Eila Hakala teki virallisen rikosil­moi­tuksen poliisille tapahtuman jälkeisenä maanantaina. Sittemmin on käynyt ilmi, että virkavallalle on kahden viimeisen vuoden aikana tehty useampia ilmoituksia samasta paikasta suuren koiran hyökkäyksistä ohikulkeneiden koirien kimppuun.

– Brunoa en enää saa takaisin, mutta haluan nostaa keskus­te­lu­ai­heeksi täällä Inkoossa ja lähia­lu­eil­lakin näiden suurikokoisten ja muille koirille aggres­sii­visten rotujen sallit­ta­vuu­desta. Suomessa koirien tekemät hyökkäykset ovat lisääntyneet ja mielestäni asiasta pitäisi käydä kunnon keskustelu, toteaa Eila Hakala.

– Jos täällä taajama-alueella tehdään havainto sudesta niin hyvin nopeasti paikalla on poliisi ja metsästäjät hätistämässä villieläintä pois ihmisten ilmoilta. Harvemmin kuitenkaan susi on tullut tappamaan puolentoista metrin päässä ihmisestä remmissä kulkevaa koiraa, sanoo oman lemmikkinsä järkyttävällä tavalla menettänyt Eila Hakala.

– Bruno tuli minulle eläkepäivien ystäväksi ja surua sen menettämisestä en voi edes pukea sanoiksi, huokaa Eila Hakala ääni murtuen.

Kyseinen suurikokoinen koira vietiin tapahtuman jälkeisenä päivänä eläin­lää­kä­rille lopetettavaksi.