Valko­hän­tä­peurat tuotiin Suomeen Pohjois-Amerikasta 1930-luvulla tuottamaan riistaa ja iloa karta­non­her­roille ja metsästäjille.

Kannan kasvu oli monta vuosikymmentä maltillista, mutta on viime aikoina Lounais-Suomen rannik­ko­seu­duilla täysin ryöstäytynyt käsistä.

Muun muassa keinotekoisen talviruokinnan seurauksena peurojen määrä on vuodesta 1990 kymmen­ker­tais­tunut. Samaan tahtiin peurojen aiheuttamat haitat ovat lisääntyneet.

Borrelioosi on yleistynyt, koska peurat ovat tärkeä osa tautia levittävien punkkien elinkaarta. Peurojen aiheuttamat liiken­ne­va­hingot ovat viimeisen kymmenen vuoden nelin­ker­tais­tuneet Uudellamaalla. Teiden varsille on ilmestynyt peura­va­roi­tuksia, esim. Kehä kolmosen varteen.

Lisäksi peurat aiheuttavat suuria vahinkoja omakotitalojen ja mökkien puutarhoissa. Puutarhahoito on hyvin haasteellista, jos emme ympäröi kaikkia istutuksia korkeilla suoja-aidoilla.

Myös metsä- ja maataloudelle aiheutuu vahinkoja ja taloudellisia menetyksiä. Nopea kasvu horjuttaa myös luonnon tasapainoa.

Onko esimerkiksi susien yleistyminen juuri Lounais-Suomessa seurausta peurojen tarjoamista lisääntyneistä saalis­tus­mah­dol­li­suuk­sista?

Tähän saakka kannan säätelyä on harjoitettu maa- ja metsä­ta­lous­mi­nis­teriön alaisuudessa, ja lähinnä metsäs­tä­jä­piirien intressien mukaisesti. Ministeriö on kuitenkin juuri tunnistanut ongelman olemassaolon ja teettänyt selvityksen aiheesta.

Nyt olisi siksi korkea aika laatia selkeä valta­kun­nal­linen ohjelma peurakannan rajoit­ta­mi­seksi. Valko­hän­tä­peura voitaisiin esimerkiksi määritellä haitalliseksi vieraslajiksi, ja ruokintaa pitäisi voimakkaasti rajoittaa koskemaan ainoastaan metsäs­tys­paik­kojen ns. houkut­te­lu­ruo­kintaa.

Lisäksi metsästyksen tiukasta lupaval­von­nasta voitaisiin luopua, kuten on tehty jo metsäkauriin osalta.

FREDRIK WASELIUS

Muusikko & medianomi

Inkoon kesäasukas

Eduskun­ta­vaa­lieh­dokas, RKP

BO-CHRISTER BJÖRK

Emeri­tusp­ro­fessori

Kirkkonummen
kesäasukas