HUSin päätös Lohjan synny­ty­so­saston lakkaut­ta­mi­sesta 2026 on pöyristyttävä. Jo kesäsulku, joka Lohjan äskettäin eläköityneen johtavan lääkärin, Tom Löfstedtin sanoin tuli jopa hänelle puskista, on käsittämätön.

Kesäkauden lomasuun­ni­telmat oli tehty ja päivystykset turvattu, kun ylimmältä taholta tuli henki­lös­tö­pulaan vedoten päätös, että kesän synnytykset keskitetään Jorviin ja Naistenk­li­ni­kalle. Ja nyt on kesäsulun vaikutuksia odottamatta ja analysoimatta tehty päätös, että kaikissa vertailuissa ykköseksi noussut Lohjan synnytysosasto suljetaan vuonna 2026. Uusia tiloja rakennetaan sen sijaan Jorviin ja Naistenk­li­ni­kalle, joista saadut näytöt ja palaute ovat selkeästi Lohjaa huonommat. Toivon koko sydämestäni, että alueen kunnat ja kaikki mahdolliset muut tahot nyt yhdistävät voimansa ja tekevät kaikkensa, jotta HUSin päätös saadaan kumottua.

Tehokkaimpien ja talou­del­li­ses­tikin kokonais­ku­vassa parhaiden yksiköiden säilyttämisen sijaan niin erikois­sai­raan­hoi­dossa kuin perus­ter­vey­den­huol­lossa Länsi-Uudenmaan hyvin­voin­ti­a­lu­eella (LUVN) päädytään palveluja huonontaviin ratkaisuihin. Yhtenä esimerkkinä on jälleen kerran mainittava Siuntio, jossa ennen sote-uudistusta tarjottiin erinomaisia palveluja kustan­nus­te­hok­kaasti ja asiakas­kes­kei­sesti. Yksiköiden välinen yhteistyö ja vuoropuhelu toimivat, henkilökunta tunsi toisensa ja asiakkaansa. Esimerkiksi Siuntion nyt sulkemisuhan alla olevan vuodeosaston käyttöaste on erittäin korkea, henkilökunta ammatti- ja kielitaitoista ja toiminta kaikilla mittareilla mitattuna kustan­nus­te­ho­kasta. Sen sijaan, että kunnan sallittaisiin rakentaa uudet, vuodeosaston, kotihoidon, terveysaseman ja sosia­a­li­huollon yksikköjen välisen saumattoman toiminnan takaavat, kustan­nus­te­hokkaat tilat, palvelujen hajasi­joit­ta­minen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla.

Palveluverkkoa muutettaessa puhutaan kaiken aikaa kustan­nus­sääs­töistä, mutta säästöt ovat löydettävissä muualta kuin yksikköjen sulkemisesta eli seinistä. Henkilökuntaa ja palvelujahan tarvitaan kipeästi. Näissäkin ratkaisuissa olisi otettava ne parhaat käytännöt käyttöön sen sijaan, että toimintoja keskitetään yhä suurempiin yksiköihin, joissa sekä asiakkaat että henkilökunta voivat huonosti.

Päätöksiä tehdään viivoitin kädessä etäisyyksiä linnuntietä mitaten ja oman auton mukaan laskettuna. Kaikilla ei todellakaan ole sitä omaa autoa, eikä haja-asutusalueilla ole tarjolla takseja, saati julkista liikennettä.

Kun sulkemisuhan alla nyt ovat myös monet ikääntyneiden ja vammaisten asumisyksiköt, voi vain todeta, että peli on todella rumaa. Arvokas vanhuus tarkoittaa myös sitä, että ikääntyneiden omaiset ja ystävät ovat lähellä, kun kotona asuminen ei enää onnistu. Monesti itsekin jo ikääntyneet omaiset helpottavat usein peräti päivittäisillä vierailuillaan myös henkilökunnan työtaakkaa asukkaiden hyvinvoinnista puhumattakaan. Asumi­syk­sikköjä tarvitaan ehdottomasti lähipalveluina. Toivottavasti päätösten sijaan nyt tehtäisiin kunnolliset erilaisten lakkautusten ja muutosten vaiku­tu­sar­vi­oinnit, kuunneltaisiin henkilökuntaa ja käyttäjiä. Hyvinvointi-Suomemme on romahtamassa. Nyt tarvitaan malttia, järkeä ja kykyä kartoittaa seuraukset ennen kuin synny­ty­si­käiset naiset ajetaan lopulliseen ahdinkoon ja vanhuksille aletaan tarjota surman­jyr­kän­teitä.

MERJA LAAKSONEN

Siuntion kunnan­val­tuuston puheenjohtaja

LUVN, varaval­tuu­tettu