Monelle tuttu kutsumaton kesävieras mökeillä ja puutarhoissa on valko­hän­tä­peura. Peura on riesa kasvimailla ja puutarhoissa ahmiessaan viljelykasveja ja kukkapenkkejä. Laji on myös osasyyllinen punkkien leviämiseen toimiessaan punkkien kantajana. Valko­hän­tä­peura on vieraslaji, joka ajaa muita lajeja luonnossa ahtaalle. Peurakanta on kasvanut räjäh­dys­mäi­sesti 2000-luvulla, ja se kattaa nykyisellään ainakin 120 000 yksilöä. Länsi-Uudellamaalla valko­hän­tä­peuran tiheys on suurimmillaan koko Suomessa.

Valko­hän­tä­peu­rojen aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Valko­hän­tä­peu­rojen aiheuttamista liiken­ne­va­hin­goista maksetaan vuosittain korvauksia 30-40 miljoonan euron edestä. Valko­hän­tä­peura aiheuttaa tuntuvia taloudellisia menetyksiä maa- ja metsä­ta­lou­delle, sillä peuralle maistuvat sekä puuntaimet että viljelykasvit. Samalla valko­hän­tä­peura on uhka luonnon monimuo­toi­suu­delle. Joidenkin luonnonkukkien esiintymät ja perhoslajien elinympäristöt ovat vähentyneet dramaattisesti peurojen ylimitoitetun laidunnuksen takia.

Toistaiseksi toimet peurakannan vähentämiseksi ovat olleet riittämättömiä. On korkea aika tunnustaa ylisuuren peurakannan ongelmat. Ensimmäinen askel peurakannan kohtuul­lis­ta­mi­seksi olisi kieltää peurojen talviruokinta. Nykyisen talviruokinnan avulla useampi peura selviää talvesta ja keväällä syntyy enemmän vasoja.

Toinen este tehokkaalle valko­hän­tä­peu­ra­kannan vähentämiselle on se, että lajin metsästämiseen edellytetään pyyntilupaa, ja lajia saa metsästää ainoastaan määrättyjen kiintiöiden puitteissa. Pyyntiä voitaisiin tehostaa poistamalla valko­hän­tä­peuran kiinti­ö­met­säs­tyksen ja pyyntilupien piiristä, ja sallia metsästys täten kaikille metsäs­tys­kortin suorittaneille metsästäjille. Näin toimitaan metsäkauriin kohdalla.

Ihminen ja luonto hyötyisivät pienemmästä peurakannasta. Nyt tarvitaan tehokkaita toimia valko­hän­tä­peu­rojen vahinkojen torjumiseksi.

KARIN CEDERLÖF

RKP

Espoo