IN­KOO

Väs­tank­var­nin­tiel­lä In­koon ase­man tun­tu­mas­sa si­jait­se­va Ta­bor- kirk­ko täyt­tää sata vuot­ta.

– Kir­kon 100- vuo­tis­päi­vä on seu­ra­kun­nal­le suu­ri kii­tol­li­suu­den ai­he. Sitä vie­täm­me lau­an­tai­na 1.11. klo. 18 "Muis­to­jen il­lan" mer­keis­sä sekä juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sel­la sun­nun­tai­na 2.11. klo 11, jon­ka jäl­keen syöm­me lou­naan kah­vi­neen Väs­tank­var­nin en­ti­ses­sä reh­to­rin­ta­los­sa. Ti­lai­suuk­siin voi­vat osal­lis­tua kaik­ki Ta­bor­kir­kon ys­tä­vät sekä In­koos­ta et­tä muu­al­ta. Kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta, mut­ta ruo­kai­luun on il­moit­tau­dut­ta­va etu­kä­teen p. 040-9606037, ker­too In­koon ruot­sin­kie­li­sen me­to­dis­ti­seu­ra­kun­nan yh­teys­hen­ki­lö­nä toi­mi­va Chris­tel Hel­ls­ten.

– Moni ohi­kul­ki­ja on py­säh­ty­nyt tie­dus­te­le­maan mikä tämä van­haa eng­lan­ti­lais­ta maa­lais­kirk­koa muis­tut­ta­va pu­na­tii­li­kirk­ko­ra­ken­nus oi­kein on. Heil­le ker­ro­taan, et­tä ky­sees­sä on Ta­bor-kirk­ko, joka ni­men­sä mu­kaan si­jait­see pie­nel­lä kuk­ku­lal­la, jot­ta ik­ku­noit­ten valo voi­si va­lais­ta myös­kin ym­pä­ris­töä.

Kir­kos­sa toi­mii In­koon ruot­sin­kie­li­nen me­to­dis­ti­seu­ra­kun­ta ja Ju­ma­la­pal­ve­luk­sia vie­te­tään joka toi­nen sun­nun­tai. Var­sin­kin vuo­den ko­ho­koh­dat: pää­si­äi­nen, ad­vent­ti­sun­nun­tai ja jou­lu­aa­mun ju­ma­lan­pal­ve­lus vie­te­tään juh­lal­li­ses­ti mu­sii­kin ja kuo­ro­lau­lun sä­es­tyk­sel­lä.

Pää­si­äi­syön mes­su, jol­loin val­vo­taan yh­des­sä pää­si­äis­päi­vää odot­ta­en, on ta­pah­tu­ma jo­hon osal­lis­tuu pal­jon vä­keä myös seu­ra­kun­nan ul­ko­puo­lel­ta. Mes­suun osal­lis­tuu sekä muu­si­koi­ta, lau­la­jia et­tä van­ho­jen is­ra­e­li­lais­ten tans­sien tans­si­joi­ta.

– Kir­kon kuo­ro, Ta­bor-kuo­ro, har­joit­te­lee sun­nun­tai- il­tai­sin kir­kos­sa. Se koos­tuu noin kym­me­nes­tä lau­la­jas­ta, jois­ta van­him­mat lau­la­jat ovat ol­leet mu­ka­na jo yli 30 vuot­ta, Hel­ls­ten ker­too.

Kirkko valmistui marraskuussa 1925

Rei­lut 100 vuot­ta sit­ten lä­hei­sen Vahr­sin ti­lan omis­ti kul­ta­sep­pä Fer­di­nand Tim­per. Tim­per omis­ti muu­ta­kin maa­ta In­koos­sa, ku­ten esim. Brän­n­bols­tan ti­lan, ja hän oli il­mei­ses­ti erit­täin va­ra­kas. Hä­nel­lä oli iso kul­ta­sep­pä­lii­ke Alek­san­te­rin­ka­dul­la Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa, myö­hem­min Hal­li­tus­ka­dul­la ja Mi­kon­ka­dul­la. 1800-lu­vun lop­pu­puo­lel­la Ruot­sis­ta Suo­meen saa­pu­neis­ta Me­to­dis­ti­kir­kon saar­naa­jis­ta osa saa­pui myös In­koo­seen.

Aluk­si har­tau­det vie­tet­tiin ih­mis­ten ko­deis­sa, ja näin myös­kin Tim­pe­rin pa­ris­kun­ta tu­tus­tui me­to­dis­miin. Pa­ris­kun­nal­la ei ol­lut lap­sia, ja äi­ti oli Ferd­ni­nand Tim­pe­ril­le ra­kas.Tim­per lah­joit­ti Ta­bor­kir­kon maa­pals­tan me­to­dis­ti­kir­kol­le, ja myö­hem­min hän kus­tan­si myös­kin it­se kir­kon ra­ken­ta­mi­sen, äi­tin­sä muis­tok­si. Kirk­ko val­mis­tui mar­ras­kuus­sa 1925.

– Kir­kon toi­min­ta oli vil­kas­ta 1920–1950-lu­vul­la. Vä­keä saa­pui In­koos­ta, Virk­ka­las­ta ja kau­em­paa­kin ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin. Eten­kin hel­lun­tai-ju­ma­lan­pal­ve­luk­set oli­vat suo­sit­tu­ja, mut­ta ei­vät ai­no­as­taan Ju­ma­lan sa­nan, vaan myös tun­ne­tus­ti hy­vän li­ha­kei­ton ta­kia, Hel­ls­ten hy­myi­lee.

Kirk­ko­ra­ken­nuk­ses­sa on kak­si yk­si­ö­tä. Ylem­mäs­sä asus­te­li pas­to­ri per­hei­neen, ja alem­mas­sa asui vah­ti­mes­ta­ri-pa­ris­kun­ta. Vah­ti­mes­ta­rin rou­val­la oli "vih­re­ät sor­met" ja hä­nen is­tut­ta­mis­ta kuk­ka­pen­keis­tä osa on edel­leen nä­ky­vis­sä.

Pas­to­rin kul­ku­vä­li­ne oli pyö­rä jol­la hän kul­ki kaik­ki­al­la, myös­kin Virk­ka­laan kun siel­lä oli har­taus­het­ki jon­kun ko­dis­sa. Tal­vel­la sekä lu­mi­py­rys­sä et­tä hyy­tä­väs­sä pak­ka­ses­sa­kin. Mut­ta ajat muut­tu­vat: 1970-1980-lu­vul­la kir­kos­sa oli toi­min­taa vain ti­la­päi­ses­ti. Useim­mi­ten ke­säi­sin. Kirk­ko­ra­ken­nus pää­si pa­has­ti rän­sis­ty­mään.

– Kun seu­ra­kun­ta sai uu­den osa-ai­kai­sen pas­to­rin vuon­na 1983, kat­to vuo­si, kirk­ko­sa­lin lat­tia koos­tui jon­kin­lai­ses­ta aal­toi­le­vas­ta as­falt­ti­mas­sas­ta, ja yh­des­sä nur­kas­sa sei­soi ruos­tei­nen ka­mi­na. Ei juok­se­vaa vet­tä. Ei säh­köä. Täs­tä al­koi iso työ­u­rak­ka, enim­mäk­seen tal­koo­voi­min. Seu­ra­kun­ta sai avuk­seen "cru­sa­ders-va­paa­eh­tois­ryh­miä" USA:sta jot­ka te­ki­vät töi­tä ja pi­ti­vät il­tai­sin telt­ta­ko­kouk­sia kir­kon pi­hal­la muu­ta­man vii­kon ai­ka­na pari ke­sää. Ja on­nek­si uu­si pas­to­ri oli myös­kin "puu­mies", joka it­se teki pal­jon käy­tän­nön työ­tä kir­kos­sa, Hel­ls­ten to­te­aa.

Ta­bor­kirk­ko vi­hit­tiin uu­teen käyt­töön al­ku­tal­vel­la 1984. Pik­ku­hil­jaa kirk­koon saa­tiin myös­kin juok­se­va vesi ja säh­kö. Urut­kin (lah­joi­tuk­se­na saa­dut) ovat käy­tös­sä. Kirk­ko­sa­li ja seu­ra­kun­ta­sa­li ovat nyt va­loi­sat ja kau­niit. Kirk­koa on vuok­rat­tu sekä vih­ki­mis-, kas­ta­jais-, hau­ta­jais- sekä mui­hin per­he­ti­lai­suuk­siin ja kon­sert­tei­hin. Väs­tank­var­nin kou­lul­la on ol­lut ta­pa­na viet­tää lu­ku­vuo­den päät­tä­jäi­set Ta­bor­kir­kos­sa.

Täl­lä het­kel­lä In­koon me­to­dis­ti­seu­ra­kun­nal­la ei ole va­ki­tuis­ta pas­to­ria, vaan Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa saar­naa muul­ta saa­pu­neet pas­to­rit. Kir­kon mo­lem­mat asun­not on en­ti­söi­ty ja niis­sä asuu vuok­ra­lai­sia. Seu­ra­kun­ta ys­tä­vi­neen hoi­taa kirk­ko­ra­ken­nus­ta ja pi­haa par­haan­sa mu­kaan.