Aivotkin tarvitsevat liikuntaa ja mielellään vähän haastetta

TA­EK­WON­DO

Kun ikää tu­lee li­sää, alam­me hel­pos­ti va­roa asi­oi­ta, joi­ta mei­dän eh­kä juu­ri pi­täi­si har­joit­taa. Ta­sa­pai­noa, no­pe­aa re­a­goin­tia, uu­sien liik­kei­den op­pi­mis­ta, muis­ta­mis­ta ja jos­kus myös sitä, et­tä us­kal­taa teh­dä jo­tain, mis­sä ei ole heti hyvä. Veik­ko­las­sa tätä aja­tus­ta ko­keil­laan hie­man yl­lät­tä­väs­sä ym­pä­ris­tös­sä: ta­ek­won­do­sa­lil­la.

Mo­nel­le ta­ek­won­dos­ta tu­lee en­sim­mäi­se­nä mie­leen nuo­ri, not­kea har­ras­ta­ja, joka pot­kai­see kor­ke­al­le pään ylä­puo­lel­le. Mie­li­ku­va on ym­mär­ret­tä­vä, mut­ta sa­mal­la se ker­too eh­kä enem­män sii­tä, mil­lai­sek­si olem­me tot­tu­neet ajat­te­le­maan lii­kun­nan kuin sii­tä, mi­hin ih­mi­nen pys­tyy.

En­tä jos ta­ek­won­don kiin­nos­ta­vin pot­ku kuu­si­kymp­pi­se­nä ei ole­kaan se, joka nou­see kor­keim­mal­le?

En­tä jos tär­ke­äm­pi on pot­ku, jos­sa jou­tuu sei­so­maan het­ken yh­del­lä ja­lal­la, nos­ta­maan pol­ven, muis­ta­maan lii­ke­suun­nan, hal­lit­se­maan ke­hon ja pa­laut­ta­maan ja­lan ta­kai­sin ta­sa­pai­noon? Sii­nä ta­pah­tuu yl­lät­tä­vän pal­jon.

Li­hak­set te­ke­vät töi­tä, ni­ve­let liik­ku­vat ja sy­dä­men syke nou­see. Sa­mal­la ai­vot jou­tu­vat kä­sit­te­le­mään asen­toa, suun­taa, ryt­miä ja ym­pä­ris­tös­tä tu­le­vaa tie­toa sekä so­vit­ta­maan sil­mien, kä­sien ja jal­ko­jen toi­min­taa yh­teen.

Juu­ri tätä me Son­kal Veik­ko­lan ai­kui­sil­le suun­na­tus­sa Har­mo­ny Ta­ek­won-Dos­sa har­joit­te­lem­me. Har­mo­ny on pe­rin­tei­ses­tä ta­ek­won­dos­ta eri­tyi­ses­ti van­hem­mil­le har­joit­te­li­joil­le sekä ai­kui­se­na la­jin aloit­ta­vil­le so­vel­let­tu har­joit­te­lu­muo­to.

Läh­tö­koh­ta­na ei ole so­vit­taa ih­mis­tä la­jiin vaan la­jia ih­mi­seen: har­joit­te­lua voi­daan muun­nel­la har­joit­te­li­jan toi­min­ta­ky­vyn mu­kaan. Tämä on tär­keä ero.

Ai­kui­se­na ei tar­vit­se har­joi­tel­la sa­mal­la ta­val­la kuin kak­si­kymp­pi­se­nä. Mut­ta se ei tar­koi­ta, et­tä pi­täi­si la­ka­ta har­joit­te­le­mas­ta asi­oi­ta, jot­ka muut­tu­vat iän myö­tä. Päin­vas­toin.

Lihaksia, mutta myös aivoja

Ikään­ty­mi­ses­tä pu­hut­ta­es­sa huo­mio kiin­nit­tyy usein li­has­voi­man ja liik­ku­vuu­den säi­lyt­tä­mi­seen. Ne ovat tär­kei­tä, mut­ta ei­vät koko kuva.

Re­ak­ti­o­ky­ky, ta­sa­pai­no, koor­di­naa­tio, kes­kit­ty­mi­nen ja kyky op­pia uut­ta vai­kut­ta­vat ai­van yh­tä lail­la sii­hen, mi­ten it­se­näi­ses­ti ja roh­ke­as­ti ih­mi­nen pys­tyy elä­mään ar­ke­aan. ITF:n Har­mo­ny ma­te­ri­aa­lis­sa har­joit­te­lun ta­voit­tei­siin kuu­lu­vat­kin li­has­voi­man li­säk­si ta­sa­pai­no, jous­ta­vuus, ni­vel­ten liik­ku­vuus ja kes­tä­vyys sekä huo­mi­on ja muis­tin har­joit­ta­mi­nen. Sama aja­tus nou­see kiin­nos­ta­vas­ti esiin ruot­sa­lai­sen psy­ki­at­rin An­ders Han­se­nin kir­jois­sa Ai­vo­voi­maa ja Ai­vob­lu­es.

Van­he­ne­mi­nen ei tar­koi­ta har­joit­te­lun lo­pet­ta­mis­ta vaan sen muut­ta­mis­ta. Har­mo­nys­sa ei ta­voi­tel­la sitä, et­tä 65-vuo­ti­as te­ki­si sa­man kuin 25-vuo­ti­as.

ITF:n kou­lu­tus­ma­te­ri­aa­lis­sa ko­ros­te­taan ni­me­no­maan kär­si­väl­li­syyt­tä, em­pa­ti­aa ja pe­da­go­gis­ta so­vel­ta­mis­ta sekä sitä, et­tä har­joit­te­lus­sa nä­kö­kul­maa laa­jen­ne­taan kil­pai­lus­ta ter­vey­teen, liik­ku­vuu­teen ja elä­män­laa­tuun. Se te­kee aja­tuk­ses­ta kiin­nos­ta­van myös ih­mi­sel­le, joka ei pidä it­se­ään ”ur­hei­lul­li­se­na”.

Ei tar­vit­se osa­ta pot­kais­ta kor­ke­al­le. Ei tar­vit­se ol­la not­kea. Ei­kä tar­vit­se ol­la kos­kaan ai­kai­sem­min har­ras­ta­nut kamp­pai­lu­la­jia. Sen si­jaan pi­tää suos­tua ole­maan het­ken aloit­te­li­ja.

Ai­kui­sel­le se saat­taa ol­la yl­lät­tä­vän ter­veel­li­nen har­joi­tus it­ses­sään. Kun uu­den liik­keen op­pii vii­den­nel­lä­tois­ta yri­tyk­sel­lä, huo­maa sei­so­van­sa yh­del­lä ja­lal­la hie­man va­kaam­min kuin kuu­kau­si sit­ten tai muis­taa lii­ke­sar­jan, joka aluk­si tun­tui mah­dot­to­mal­ta, ta­pah­tuu jo­tain muu­ta­kin kuin fyy­sis­tä ke­hit­ty­mis­tä. Syn­tyy ko­ke­mus: Mi­nä­hän opin vie­lä.

ITF:n Har­mo­ny-ai­neis­tos­sa aja­tus on hy­vin sel­keä: ikä ei ole es­te Ta­ek­won-Dos­ta naut­ti­mi­sel­le ja sii­tä hyö­ty­mi­sel­le.

JYRI RÄ­SÄ­NEN

Boo Sa­bum

Son­kal Veik­ko­la