Taiteilija Iida Nurminen ja Charlotta Lönnqvistin pronssi- ja graniittipatsaan pienoismalli Fanjunkarsin pihalla Siuntiossa. Kuva: Satu Holmlund.
Satu Holmlund
SIUNTIO
Charlotta Lönnqvistin patsaan valmistus alkaa - Sjundby traditionsförening ja Iida Nurminen sopimukseen
SIUNTIO
Sjundby traditionsförening ry ja taiteilija Iida Nurminen ovat solmineet sopimuksen Charlotta Lönnqvistin pronssi- ja graniittipatsaan valmistuksen aloittamisesta. Patsaan valmistustyö käynnistyy Siuntiossa 1.5.2026. Hanke etenee vaiheittain rahoituksen varmistuessa. Aikataulutavoite on, että teos voidaan paljastaa Charlotta-päivänä 12.5.2028.
Sjundby traditionsförening on teoksen tilaaja. Siuntion kunnan kanssa on sovittu, että patsas tullaan sijoittamaan kunnan maa-alueelle Fanjunkarsin läheisyyteen, kuntakeskusta halkovan pääväylän tuntumaan. Yhdistys haluaa näin kunnioittaa Charlotta Lönnqvistin elämäntyötä ja toivoo samalla, että patsaasta muodostuu Siuntion kuntakeskustan maamerkki.
Siuntiolaiset yrittäjät ovat suhtautuneet hankkeeseen myönteisesti. Luvassa on talkooapua ja vastaantuloa hintojen suhteen mutta myös jo suoria lahjoituksia, jotka ovat olleet projektin etenemiselle tärkeitä. Myös laajalla vapaaehtoistyöllä on saatu kerätty varoja niin, että patsashanke voidaan käynnistää. Tärkeitä yksittäisiä tukijoita ovat olleet Siuntion Säästöpankkisäätiö sekä Siuntion kunta.
Hanketta esitellään yleisölle avoimien ovien tapahtuman yhteydessä Siuntion Fanjunkarsissa, jossa pidetään kahvilaa Charlottan päivänä 12.5.2026 klo 15–19. Charlottan päivä on juuri oikea hetki juhlistaa vuoden mittaan tehtyä varainkeruuta, suunnittelua, tiedottamista ja eri tapahtumien järjestämistä. Tapahtumassa yleisöllä on mahdollisuus tavata taiteilija, tutustua teoksen pienoismalliin ja luonnoksiin sekä keskustella hanketoimijoiden kanssa.
Sopraano Helena Juntunen luovuttaa tilaisuudessa kello 18 Iida Nurmiselle puisen savikauhan työn aloittamisen symbolina. Arkkitehti Arpad Sailo on lahjoittanut hankkeen hyväksi saven lisäksi sen työstämiseen valmistetun kauhan. Sailon vanhemmat olivat kuvataiteilijoita. Samaa savea on käytetty aiemmin muun muassa Aleksis Kiven pronssiveistoksen muotoilussa.
Uuttera yrittäjä ja Aleksis Kiven mesenaatti
Charlotta Lönnqvist oli yksi 1800-luvun uutterimmista ja pelkäämättömimmistä naispuolisista yrittäjistä Suomessa. Nykyään hänet tunnetaan torpparina ja kirjailija Aleksis Kiven mesenaattina. Vuosina 1864–1871 Lönnqvist majoitti kirjailijan kotiinsa Siuntion Fanjunkarsissa. Siellä Kivi kirjoitti tunnetuimman teoksensa Seitsemän veljestä, joka on ensimmäinen suomen kielellä julkaistu romaani.
Sjundby traditionsförening on perustamisvuodestaan 2013 lähtien tuonut esille Sjundbyn kartanon vaiheisiin liittyvien henkilöiden tarinoita. Yksi näistä keskeisistä henkilöistä on nimenomaan Charlotta Lönnqvist. Hän oli mukana Adlercreutzin perheen neljän pojan ja seitsemän tyttären elämässä monin tavoin. Kartanon omistaja oli tuolloin laamanni Carl Henrik Adlercreutz, joka kuoli 1832.
Lönnqvistin perhe oli Sjundbyn kartanon torppareita. Myös Charlotta pysyi torpparina koko elämänsä. Kun hänen isänsä Jonas Lönnqvist kuoli vuonna 1850, Charlotta otti haltuunsa Fanjunkarsin torpan. Vuoteen 1864 asti naimattomat naiset luokiteltiin holhouksen alaisiksi silloisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Siuntion käräjillä todettiin samana vuonna, ettei Charlotta Lönnqvist tarvinnut enää miespuolista holhoojaa lakimuutoksen vuoksi. Hän oli tuolloin 49-vuotias ja yrittäjä.
Charlotta Lönnqvistin erikoisalaa olivat muun muassa hääjärjestelyt ja morsiusarkkujen valmistus, ristiäisten, hautajaisten ja nimipäiväjuhlien järjestäminen. Hänellä oli usein muutama piika oppilaana Fanjunkarsissa, mutta myös varakkaiden perheiden tytöt saivat hänen luonaan koulutusta taloudenpidossa.
Lönnqvist piti huolta luonaan sekä lapsista että vanhuksista ja hänellä oli ainakin kaksi kasvattitytärtä: Hilda Lindfors, Råskogin tilanhoitajan orvoksi jäänyt tytär ja Thilda Olin. Charlotta Lönnqvist osallistui myös hyväntekeväisyystapahtumiin pitoemäntänä. Siuntiossa hänet tunnetaan myös aktiivisena sudenpyytäjänä. Hän käytti sudenkuoppaa ja puki ankoille villasukat, kun niitä käytettiin elävinä syötteinä kuopassa.
Taiteilija Iida Nurminen kuvaa ideaa Charlotta Lönnqvistin patsasta varten näin:
– Tässä muistomerkissä haluan pitää Charlottan kävijän katsekorkeudella ja antaa hänen istahtaa alas (ansaitusti). Pitkän elämänsä aikana hän ehti pyytää susia, auttaa ihmisiä, hoitaa Fanjunkarsin tilaa, ansaita elantonsa ja toimia mesenaattina – on hänen vuoronsa nyt istua ja tulla hoivatuksi.
