Jussi Salo
KALLIO
Datakeskukset – sähkönsyöjiä vai kasvun moottoreita?
Datakeskusten vastustamisesta näyttää tulleen muodikasta. Niiden väitetään kuluttavan kohtuuttomasti sähköä, nostavan sähkön hintaa ja synnyttävän tuskin lainkaan työpaikkoja. Huolista pitää keskustella, mutta liian usein varmoina esitetyt väitteet perustuvat enemmän oletuksiin kuin tutkittuun tietoon.
Google ilmoitti investoivansa Suomessa digitaaliseen infrastruktuuriin, puhtaaseen energiaan ja paikallisiin kumppanuuksiin yli 13 miljardia euroa vuosina 2027–2028. Kyseessä on yhtiön suurin yksittäinen investointi Euroopassa.
Mittakaava on Suomen oloissa poikkeuksellinen. Googlen arvion mukaan investointi tukee rakennusvaiheessa yli 37 000 työpaikkaa eri puolilla Suomea ja kasvattaa bruttokansantuotetta noin 3,6 miljardilla eurolla vuodessa. Summa vastaa runsasta prosenttia Suomen nykyisestä bruttokansantuotteesta. Kahden vuoden ajan jatkuvana vaikutuksena se on erittäin merkittävä aikana, jolloin talouskasvumme on ollut pitkään lähes pysähdyksissä.
Valmistuttuaan uusien laitosten arvioidaan tukevan tuhansia pysyviä työpaikkoja. Haminan datakeskuksen ympärille on jo muodostunut yli 600 suomalaisen toimittajan verkosto. Datakeskus ei ole työvoimavaltainen samalla tavalla kuin perinteinen tehdas, mutta kuva lähes tyhjästä palvelinhallista ei sekään vastaa todellisuutta. Työtä syntyy rakentamiseen, sähkö- ja jäähdytysjärjestelmiin, tietoliikenteeseen, huoltoon, turvallisuuteen ja lukuisiin alihankintaketjuihin.
Euroopan riippuvuus amerikkalaisista teknologiayhtiöistä on perusteltu huolenaihe. Eurooppalainen datakeskusoperaattori ja vahvempi oma pilvi- ja tekoälyteollisuus olisivat ilman muuta toivottavia. Mittaluokaltaan vastaavaa eurooppalaista investointia ei kuitenkaan tällä hetkellä ole näköpiirissä. Suomi ei voi torjua toteutuvaa miljardihanketta ja jäädä odottamaan investointia, jota kukaan ei ole meille tarjoamassa.
Datakeskusten vaikutuksesta sähkön hintaan puhutaan usein kuin hinnannousu olisi varma ja väistämätön seuraus. Todellisuudessa vaikutus riippuu siitä, kuinka nopeasti sähköntuotanto, verkot, varastointi ja kulutusjousto kasvavat kysynnän mukana. Lyhyellä aikavälillä suuri uusi kuluttaja voi kiristää sähkömarkkinaa, mutta pitkällä aikavälillä ennustettava kysyntä kasvattaa myös tarjontaa. Sähkö ei ole muuttumaton kakku, josta jokainen uusi käyttäjä vie pysyvästi osan muilta.
Google on tehnyt Fortumin kanssa 22 vuoden sähkönostosopimuksen, joka tukee Loviisan ydinvoimalan käyttöiän jatkamista. Kokonaisuuteen kuuluu myös uutta tuulivoimaa ja 94 megawatin akkujärjestelmä. Tämä on konkreettinen vastaus väitteeseen, että datakeskukset olisivat Suomelle lähinnä sähkönkulutusongelma. Kun sähkölle syntyy pitkäaikaista teollista kysyntää, syntyy myös kannustin rakentaa lisää tuotantoa, sähköverkkoa ja varastointia. Ilman pitkäaikaisia ja maksukykyisiä sähkön ostajia ei synny myöskään uusia energiainvestointeja.
Keskustelu koskee läheisesti myös läntistä Uuttamaata. Inkoon Joddbölessä on valmiina vahva sähköverkko, syväsatama ja pitkä teollinen historia. Alueelle suunniteltu vähäpäästöinen terästehdas olisi suuri sähkönkäyttäjä, ja Fortum on maininnut datakeskukset yhtenä alueelle mahdollisesti soveltuvana toimintana. Googlen ratkaisu osoittaa, että juuri tällaiset teollisuusalueet voivat kiinnostaa kansainvälisiä investoijia.
Tämä ei tarkoita, että mikä tahansa hanke pitäisi hyväksyä millä ehdoilla tahansa. Sähköverkon, ympäristövaikutusten, verotulojen, vedenkäytön ja hukkalämmön hyödyntämisen pitää kestää tarkastelu. Hankkeiden on myös osallistuttava tarvitsemiensa verkkoinvestointien kustannuksiin.
Tekoälyn ja digitaalisten palvelujen tarvitsema laskentakapasiteetti rakennetaan joka tapauksessa jonnekin. Jos se rakennetaan Suomeen, saamme investoinnit, työpaikat ja verotulot sekä mahdollisuuden tuottaa tarvittava sähkö päästöttömästi. Jos torjumme hankkeet, ne rakennetaan muualle.
Norja vaurastui öljyllä. Miksei Suomi voisi vaurastua puhtaalla ja kilpailukykyisellä energialla sekä sen varaan rakentuvalla digitaalisella ja vähäpäästöisellä teollisuudella?
Suomen ongelma ei ole liian suuri kiinnostus investoida tänne, vaan vuosia jatkunut heikko kasvu. Sähköä ei kannata säästää köyhyyteen – se kannattaa jalostaa vauraudeksi.
TIMO KALLIO
Inkoo
