Jono oli torille asti ja tunnelmat holvissa kun Alvi’s Dixie Stompers soitti gospelia kirkossa

KIRK­KO­NUM­MI

Suo­ras­taan ylei­sö­ryn­täys oli Kirk­ko­num­men LC Kirk­ko­num­mi-Kyrks­lätt ja LC Kirk­ko­num­mi/Kyrks­lätt/Nice -yh­dis­tys­ten jär­jes­tä­mään hy­vän­te­ke­väi­syys­kon­sert­tiin Kirk­ko­num­men pää­kirk­koon su 22.3., sil­lä jono ylet­tyi kir­kon ovel­ta to­ril­le as­ti.

ALVI Leppälä yllätti kuulijansa lähtemällä soittamaan pitkin käytäviä. Takana Jarmo Nissinen ja solisti Erja Uitto. Kuva: Liisa Kosonen.

Satu Holmlund

Ei­kä ih­me, sil­lä heti kun Al­vi Lep­pä­län pe­rus­ta­man Al­vi’s Di­xie Stom­per­sin soit­ta­ma iloi­nen ja ren­to gos­pel­mu­siik­ki al­koi soi­da, tun­nel­mat tart­tui­vat, hymy le­vi­si kuu­li­joi­den kas­voil­le ja kä­det ryt­miä an­ta­maan. Ihan teki hy­vää jäy­käl­le suo­ma­lai­sel­le sie­lul­le sel­lai­nen hy­vän­tuu­li­nen meno. Mu­ka­na oli mon­ta iki­vih­re­ää kap­pa­let­ta, ku­ten Ama­zing Grace, Down By The Ri­ver­si­de, What A Won­der­ful World, joi­hin ei voi­nut ol­la yh­ty­mät­tä.

So­lis­tei­na lau­la­nei­den Pasi Saa­rel­man ja Er­ja Ui­ton ää­net soi­vat rik­kaas­ti ja suo­raan sy­dä­meen, vä­lil­lä lau­luis­sa ja vä­lil­lä lau­lu­jen si­säl­lä vuo­ro­tel­len. Er­ja toi il­taan myös upe­as­ti tul­kit­tu­ja rans­kan­kie­li­siä lau­lu­jaan oh­jel­man ul­ko­puo­lel­ta ja Pasi soit­te­li vä­lil­lä pyyk­ki­lau­taan­sa. Su­mua ai­van sa­toi sil­miin, kun he esit­ti­vät yh­des­sä Las­se Mår­tens­so­nin ra­kas­te­tun kap­pa­leen Ju­ma­la ra­kas­taa maa­il­maa, jota en ol­lut kuul­lut vuo­si­kau­siin.

PASI ilahdutti kuulijoitaan laulun lisäksi myös soittamalla välillä pyykkilautaa. Kuva: Liisa Kosonen.

Satu Holmlund

Al­vi Lep­pä­lä pe­rus­ti Al­vi’s Di­xie Stom­per­sin vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa ta­voit­tee­naan soit­taa al­ku­pe­räis­tä New Or­le­ans Di­xie­land jaz­zia. Al­vi on it­se käy­nyt New Or­le­an­sis­sa pari ker­taa ja soit­ta­nut it­se­kin siel­lä. Toi­sen mat­kois­ta hän teki poi­kan­sa Kim­mon kans­sa, joka toi­mii ny­ky­ään or­kes­te­rin tai­teel­li­se­na joh­ta­ja­na. 87-vuo­ti­as Al­vi on ai­nut al­ku­pe­räi­nen soit­ta­ja. Uut­ta ver­ta on tar­vit­tu, sil­lä osa on siir­ty­nyt soit­ta­maan jo tai­vaal­lis­ta mu­siik­kia. Al­vi it­se soit­taa sak­so­fo­ne­ja, jois­ta toi­nen on sop­raa­no­sak­so­fo­ni ja toi­nen 100 vuot­ta van­ha, hy­vin har­vi­nai­nen C-me­lo­dy­sak­so­fo­ni.

Al­vi yl­lät­ti ylei­sön­sä, kun vii­mei­sen kap­pa­leen soi­des­sa hän läh­ti va­el­ta­maan kir­kon käy­tä­vil­le sak­so­fo­nin­sa kans­sa kau­em­pa­na is­tu­vien ilok­si ja moni muu pe­räs­sä. Ei­pä ole ai­em­min ta­pah­tu­nut, et­tä soit­ta­jat ei­vät pysy tuo­leil­laan, mut­ta niin he vain läh­ti­vät nyt mars­si­maan kuka min­ne­kin When the Saints Go Marc­hing In kap­pa­leen tah­tiin. Täy­del­li­nen lo­pe­tus!

LII­SA KO­SO­NEN