Jou­lu on ai­van eri­tyi­nen ai­ka vuo­des­sa. Sii­hen liit­tyy pal­jon muis­to­ja ja tun­tei­ta. Jou­lun pe­rin­teet tois­tu­vat vuo­des­ta toi­seen sa­moi­na ja näin syn­tyy se odo­tus­ten oi­kea jou­lu.

Jou­lu tuok­suu pi­par­ka­kuil­ta ja her­kuil­ta, jot­ka kuu­lu­vat eri­tyi­ses­ti tä­hän ai­kaan. Jou­lu­kuu­sen tuok­su jou­lu­aa­mu­na on jo­tain sel­lais­ta, mitä on vai­kea sa­noin ku­va­ta.

Ai­kai­sem­pien jou­lu­jen muis­tot - ihan lap­suu­des­ta as­ti - se­koit­tu­vat tuok­suun, joka muis­tut­taa met­säs­tä ja luon­non vir­kis­tä­väs­tä voi­mas­ta. Luo­ja­kin tun­tuu sii­nä tuok­sus­sa ole­van läs­nä.

Jou­luun kuu­luu jou­lu­va­lot ja kynt­ti­löi­den lie­kit. Ul­ko­na ole­vaan pi­mey­teen va­lais­tut ik­ku­nat ja pi­ha­puut tuo­vat va­lo­aan. Pie­nen­kin kynt­ti­län valo saa pi­mey­den väis­ty­mään. Kynt­ti­lät ja jou­lu­va­lot muis­tut­ta­vat mei­tä jou­lun sa­no­mas­ta: Pi­mey­den kes­kel­le on tul­lut valo. Ju­ma­la tuli it­se ih­mi­sen luo, jot­ta ih­mi­nen voi­si tul­la hä­nen luok­seen.

Jou­lu kuu­los­taa kul­kus­ten ja tiu­ku­jen ki­li­näl­tä ja tie­tys­ti myös jou­lu­lau­luil­ta. Niil­tä tu­tuil­ta vir­sil­tä ja lau­luil­ta, jot­ka kuu­lu­vat jou­luun ja kau­niil­la ta­val­la ker­to­vat sen sa­no­mas­ta. Jou­lu­lau­lut yh­dis­tä­vät mei­tä myös su­ku­pol­ves­ta toi­seen: jo­hon­kin tiet­tyyn lau­luun liit­tyy muis­to isoi­sän ää­nes­tä ja mum­mo­lan jou­lui­sas­ta tun­nel­mas­ta.

Jou­lu voi tun­tua myös kii­reel­tä. Täy­del­li­sen jou­lun ta­voit­te­li­jal­la riit­tää val­mis­tel­ta­vaa. Mut­ta jou­lu löy­tyy­kin sii­tä het­kes­tä, kun is­tah­taa alas kat­se­le­maan kynt­ti­län liek­kiä. Tai py­säh­tyy kuun­te­le­maan tut­tua jou­lu­lau­lua. Tai lu­kee jou­lu­e­van­ke­liu­min. Mie­li rau­hoit­tuu. Ei ole kii­re enää mi­hin­kään tai val­mis­te­le­maan mi­tään, kos­ka Ju­ma­la it­se on tul­lut juu­ri tä­hän.

Sil­loin saam­me sy­dä­meem­me jou­lu­rau­han. Sel­lai­sen rau­han, joka te­kee jou­lus­ta jou­lun ja an­taa meil­le aa­vis­tuk­sen tai­vaas­ta. Se rau­ha kan­taa mei­tä myös jou­lun py­hien jäl­keen ar­jen koit­ta­es­sa.

Siu­nat­tua ja rau­hal­lis­ta jou­lu­nai­kaa Si­nul­le toi­vot­ta­en,

TAN­JA LOU­HI­VUO­RI

vt. kirk­ko­her­ra

Siun­ti­on suo­ma­lai­nen seu­ra­kun­ta