Julkisen sektorin toiminnan tehokkuutta tarkasteltava kriittisesti

Sai­raan­hy­vä­hoi­ta­ja, on jo kor­kea ai­ka, et­tä myös jul­ki­sel­la sek­to­ril­la ryh­dy­tään tar­kas­te­le­maan toi­min­nan te­hok­kuut­ta kriit­ti­ses­ti. Ny­kyi­nen ti­lan­ne, jos­sa re­surs­sien käyt­tö on mo­nin pai­koin te­ho­ton­ta ja toi­min­ta­ta­vat kan­kei­ta, ei ole kes­tä­väl­lä poh­jal­la – ei ta­lou­del­li­ses­ti ei­kä pal­ve­lui­den laa­dun nä­kö­kul­mas­ta.

On vai­kea ym­mär­tää, mik­si jul­ki­sel­la puo­lel­la hy­väk­sy­tään sel­lai­sia ra­ken­tei­ta ja toi­min­ta­mal­le­ja, joi­ta ei mis­sään ti­lan­tees­sa sal­lit­tai­si yk­si­tyi­sel­lä sek­to­ril­la. Yk­si­tyi­sel­lä puo­lel­la toi­min­ta pe­rus­tuu jat­ku­vaan ke­hit­tä­mi­seen, työn or­ga­ni­soin­nin op­ti­moin­tiin ja sel­ke­ään vas­tuun­ja­koon. Jul­ki­sel­la sek­to­ril­la sen si­jaan vai­kut­taa usein sil­tä, et­tä te­hot­to­muu­teen on to­tut­tu ei­kä sii­hen puu­tu­ta riit­tä­väl­lä va­ka­vuu­del­la.

Te­hos­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan tar­koi­ta au­to­maat­ti­ses­ti hoi­don laa­dun hei­ken­tä­mis­tä – päin­vas­toin. Oi­kein to­teu­tet­tu­na se tar­koit­taa työn jär­ke­väm­pää or­ga­ni­soin­tia, pääl­lek­käi­syyk­sien pur­ka­mis­ta ja sitä, et­tä kou­lu­tet­tu hoi­to­hen­ki­lös­tö voi kes­kit­tyä ydin­teh­tä­vään­sä: po­ti­lai­den ja asuk­kai­den hoi­ta­mi­seen. Ny­ky­ti­lan­ne, jos­sa hoi­ta­jat te­ke­vät mer­kit­tä­vän osan ajas­taan mui­ta kuin hoi­to­työ­hön liit­ty­viä teh­tä­viä, on ni­me­no­maan esi­merk­ki huo­nos­ta joh­ta­mi­ses­ta ja re­surs­sien vää­räs­tä koh­den­ta­mi­ses­ta.

On siis pe­rus­tel­tua vaa­tia, et­tä jul­ki­sel­la sek­to­ril­la ote­taan käyt­töön te­hok­kaam­pia toi­min­ta­mal­le­ja, pa­ran­ne­taan joh­ta­mis­ta ja var­mis­te­taan, et­tä jo­kai­nen työn­te­ki­jä voi teh­dä sitä työ­tä, jo­hon hä­net on kou­lu­tet­tu. Te­hos­ta­mi­nen ei ole uh­ka – se on vält­tä­mät­tö­myys, jot­ta pal­ve­lut voi­daan tur­va­ta myös tu­le­vai­suu­des­sa.

PEK­KA