Koirat kiinni!

Koi­rien kiin­ni­pi­to­ai­ka on ol­lut tal­ven jäl­keen voi­mas­sa koh­ta kak­si kuu­kaut­ta, mut­ta va­li­tet­ta­van moni an­taa kar­vai­sen ys­tä­vän­sä juos­ta va­paa­na mm. asu­tuk­sen lä­hel­lä si­jait­se­vil­la pie­nil­lä met­sä-alu­eil­la tääl­lä Kirk­ko­num­mel­la.

Oma iso­ko­koi­nen koi­ra­ni on hy­vin leik­ki­sä ja vil­liin­tyy val­lat­to­mak­si kun huo­maa va­paa­na juok­se­van la­ji­to­ve­rin lä­hes­ty­vän.

On­gel­mak­si tä­män te­kee se, et­tä mi­nul­la, nai­sih­mi­sel­lä voi­mat ovat ra­jal­li­set kun "hul­lua pääs­sä" koo­dil­la va­rus­tet­tu koi­ra­ni sin­koi­lee koh­ti mah­dol­lis­ta leik­ki­ka­ve­ria.

Mie­luum­min jät­täi­sin nämä koi­rien vä­li­set leik­ki­tuo­ki­ot koi­ra­puis­toi­hin ja kä­ve­li­sin ly­hy­en met­sä­lenk­ki­ni rau­has­sa il­man pel­koa mah­dol­li­ses­ta kaa­tu­mi­ses­ta.

Eli pi­tä­kää koi­ran­ne kiin­ni, kii­tos.

EMÄN­TÄ