Jussi Salo
WICKSTRÖM
Kokonaiskoulupäivä voisi vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia
Pidän lasten ja nuorten hyvinvointia yhtenä Suomen tärkeimmistä tulevaisuuskysymyksistä. Hyvinvointiyhteiskunnan kestävyys rakentuu siitä, miten onnistumme turvaamaan jokaiselle lapselle turvallisen kasvuympäristön ja laadukkaan koulutuksen. Siksi olen iloinen siitä, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta peruskoulun vahvistamiseen on tällä hallituskaudella panostettu ja että oppimisympäristöjen rauhallisuuteen ja turvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.
Ajattelen kuitenkin, että lasten ja nuorten hyvinvointia ei voi tarkastella irrallaan perheiden arjesta. Kun perhe voi hyvin, lapsella on paremmat edellytykset kasvaa, oppia ja voida hyvin. Tässä mielessä pidän erittäin kannatettavana sitä, että Suomessa on viime vuosina edistetty harrastamisen Suomen mallia, jonka tavoitteena on taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen. Harrastukset tukevat paitsi fyysistä ja henkistä hyvinvointia myös yhteisöllisyyttä ja osallisuuden kokemusta.
Näen paljon potentiaalia myös kokonaiskoulupäivän kehittämisessä. Olen kiitollinen siitä, että tämän toimintamallin pioltoinnille saatiin rahoitusta viime viikon kehysriihestä.
Ajatus siitä, että koulupäivä muodostaisi yhtenäisen kokonaisuuden opetuksesta, ohjatusta harrastustoiminnasta, liikkumisesta ja yhdessäolosta, on mielestäni askel oikeaan suuntaan. Tällainen malli voisi helpottaa perheiden arkea, vähentää eriarvoisuutta ja tarjota lapsille turvallisen ympäristön viettää päivänsä. Ajatuksen tässä mallissa on siis se, että koulukuljetukset sekä harrastukset suunnitellaan koulupäivän välittömään yhteyteen siten, ettei kuljetuksista tai harrastuksesta muodostu perheille ongelmaa. Tämä edellyttää kuitenkin vahvaa yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin välillä sekä juuri vahvaa suunnittelua.
Pidän tärkeänä myös sitä, että uskallamme tarkastella koulutuksen rakenteita kriittisesti. On huolestuttavaa, jos kunnissa yhä pienempi osa resursseista kohdistuu itse opetukseen ja yhä suurempi osa kuluu kiinteistöihin ja kuljetuksiin. Tämä trendi näkyy etenkin monella pienellä paikkakunnalla, jossa lapsimäärä vähenee.
Tiedostan, että nykyinen lainsäädäntö ei täysin tue tällaisia kokonaisratkaisuja, koska koulupäivä ja harrastustoiminta on erotettu toisistaan. Siksi katson, että meidän tulisi edetä määrätietoisesti kohti joustavampia malleja, jotka mahdollistavat paremman arjen lapsille ja nuorille.
Uskon, että panostamalla lasten ja nuorten hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti, koulussa, harrastuksissa ja perheiden arjessa, rakennamme vahvempaa ja tasa-arvoisempaa Suomea.
HENRIK WICKSTRÖM
Kansanedustaja, r.
Inkoo
