Kotihoidon merkitystä ei saa unohtaa

Suo­mi ikään­tyy no­pe­as­ti. Se on yk­si suu­rim­mis­ta muu­tok­sis­ta, joi­hin suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan on lä­hi­vuo­si­na vas­tat­ta­va. Ikään­ty­nei­den mää­rän kas­vu nä­kyy väis­tä­mät­tä so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­den tar­pees­sa, mut­ta sa­mal­la se haas­taa myös jul­ki­sen ta­lou­den kes­tä­vyy­den.

Olem­me pu­hu­neet pal­jon van­hus­pal­ve­lui­den ti­lan­tees­ta ja asu­mis­pal­ve­luis­ta. Nyt on ai­ka nos­taa kes­kus­te­luun myös ko­ti­hoi­to.

Asu­mis­pal­ve­lui­hin pää­syn kri­tee­rit ovat vuo­sien ai­ka­na tiu­ken­tu­neet. Tä­män seu­rauk­se­na yhä use­am­pi en­tis­tä huo­no­kun­toi­sem­pi ikään­ty­nyt asuu ko­to­na ja tar­vit­see ko­ti­hoi­don pal­ve­lui­ta. Tämä ei saa tar­koit­taa sitä, et­tä ko­ti­hoi­dos­ta tu­lee vain sel­viy­ty­mis­tä mah­dol­li­sim­man vä­häi­sil­lä re­surs­seil­la.

Ko­ti­hoi­don pi­tää ol­la laa­du­kas pal­ve­lu, ei vii­mei­nen vaih­to­eh­to en­nen ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta hoi­vaa.

Täs­sä on myös laa­jem­pi po­liit­ti­nen op­pi­tun­ti. 2000-lu­vul­la so­si­aa­li- ja ter­veys­po­li­tii­kas­sa on käy­tet­ty val­ta­vas­ti ai­kaa hal­lin­to­ra­ken­tei­den ra­ken­ta­mi­seen. En­sin suun­ni­tel­tiin eri­lai­sia or­ga­ni­saa­ti­oi­ta ja lo­pul­ta muo­dos­tet­tiin hy­vin­voin­ti­a­lu­eet. Nyt kat­se on vih­doin kään­net­tä­vä sii­hen, mitä var­ten ra­ken­teet ovat ole­mas­sa: ih­mis­ten pal­ve­lui­hin.

Ko­ti­hoi­dol­le tar­vi­taan sel­ke­ät val­ta­kun­nal­li­set laa­tuk­ri­tee­rit. Kri­tee­reis­sä on var­mis­tet­ta­va en­nen kaik­kea riit­tä­vä hen­ki­lös­tö ja se, et­tä ikään­ty­nyt ih­mi­nen koh­da­taan myös kas­vok­kain. Di­gi­taa­li­set pal­ve­lut voi­vat täy­den­tää ko­ti­hoi­toa, mut­ta ne ei­vät saa muut­tua sääs­tö­kei­nok­si, jol­la fyy­si­set koh­taa­mi­set kor­va­taan ko­ko­naan.

Myös ih­mis­ten omaa mah­dol­li­suut­ta hank­kia pal­ve­lui­ta ko­tiin pi­tää vah­vis­taa. Ko­ti­ta­lous­vä­hen­nys­tä voi­tai­siin ko­rot­taa hoi­va­pal­ve­lui­den osal­ta. Li­säk­si Suo­meen voi­tai­siin luo­da val­ta­kun­nal­li­nen se­ni­o­ri­se­te­lei­hin pe­rus­tu­va mal­li. Se­ni­o­ri­se­te­li voi­si mah­dol­lis­taa en­nal­ta­eh­käi­se­vien pal­ve­lui­den, ku­ten hy­vin­voin­tia ja toi­min­ta­ky­kyä tu­ke­vien pal­ve­lui­den, hank­ki­mi­sen ko­tiin. En­nal­ta­eh­käi­sy on pait­si in­hi­mil­li­ses­ti jär­ke­vää myös ta­lou­del­li­ses­ti jär­ke­vää: jo­kai­nen toi­min­ta­ky­kyi­se­nä vie­tet­ty vuo­si vä­hen­tää ras­kaam­pien pal­ve­lui­den tar­vet­ta.

Sa­mal­la tar­vit­sem­me uu­sia asu­mi­sen vaih­to­eh­to­ja. Kaik­kien ei tar­vit­se asua omas­sa ko­dis­saan yk­sin, mut­ta kai­kil­le ei myös­kään tar­vi­ta ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta hoi­vaa. Suo­mes­sa tar­vi­taan enem­män eri­lai­sia vä­li­muo­toi­sia asu­mis­rat­kai­su­ja, jois­sa yh­dis­ty­vät tur­val­li­nen asu­mi­nen, yh­tei­söl­li­syys ja tar­vit­ta­es­sa saa­ta­vil­la ole­vat pal­ve­lut.

Ikään­ty­nei­den hyvä elä­mä ei ole pel­käs­tään sitä, et­tä lääk­keet ja­e­taan ajal­laan. Ih­mi­sel­lä pi­tää ol­la mah­dol­li­suus ta­va­ta mui­ta ih­mi­siä, osal­lis­tua mie­lek­kää­seen toi­min­taan ja ko­kea, et­tei hän ole yh­teis­kun­nas­sa yk­sin.

Tämä kos­kee myös Län­si-Uut­ta­maa­ta.

Mei­dän hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­lam­me ikään­ty­nei­den pal­ve­lui­den ke­hit­tä­mi­sen on ol­ta­va yk­si kes­kei­sis­tä ta­voit­teis­ta. Hy­vin­voin­ti­a­lu­een ja kun­tien yh­teis­työ­tä on tii­vis­tet­tä­vä. En­sim­mäi­si­nä vuo­si­na yh­teis­työ on ol­lut mie­les­tä­ni lii­an verk­kais­ta, vaik­ka vii­me ai­koi­na ke­hi­tys­tä pa­rem­paan suun­taan on ta­pah­tu­nut.

Yk­si konk­reet­ti­nen ta­voi­te voi­si ol­la ikä­neu­vo­lan käyt­töö­not­to. Tiet­tyyn ikä­ryh­mään kuu­lu­vat voi­tai­siin kut­sua sään­nöl­li­seen ter­veys­tar­kas­tuk­seen, jos­sa ar­vi­oi­tai­siin ko­ko­nais­val­tai­ses­ti ter­veyt­tä, toi­min­ta­ky­kyä ja pal­ve­lui­den tar­vet­ta. Oma­lää­kä­ri- ja oma­hoi­ta­ja­mal­li pi­täi­si puo­les­taan saa­da mah­dol­li­sim­man pian kaik­kien ikään­ty­nei­den saa­ta­vil­le. Kun pal­ve­lui­den käyt­tö kas­vaa iän myö­tä, hoi­don jat­ku­vuu­den mer­ki­tys ko­ros­tuu.

Mei­dän on myös us­kal­let­ta­va kat­soa pal­ve­lui­den kus­tan­nuk­sia ny­kyis­tä pi­dem­mäl­le. Jul­ki­sen ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­nen ei on­nis­tu tu­le­vai­suu­des­sa pel­käs­tään leik­kaa­mal­la pal­ve­luis­ta. Jos ha­lu­am­me hil­li­tä kus­tan­nus­ten kas­vua, mei­dän pi­tää in­ves­toi­da oi­kea-ai­kai­siin ja en­nal­ta­eh­käi­se­viin pal­ve­lui­hin ja li­sä­tä vai­kut­ta­vuut­ta.

Hy­vin toi­mi­va ko­ti­hoi­to, en­nal­ta­eh­käi­se­vät pal­ve­lut ja mo­ni­puo­li­set asu­mis­rat­kai­sut ei­vät ole toi­sis­taan ir­ral­li­sia asi­oi­ta. Ne muo­dos­ta­vat ko­ko­nai­suu­den, jon­ka avul­la voim­me tar­jo­ta ikään­ty­neil­le pa­rem­paa elä­mää ja sa­mal­la pi­tää huol­ta jul­ki­sen ta­lou­den kes­tä­vyy­des­tä.

HEN­RIK WICKST­RÖM

Kan­sa­ne­dus­ta­ja (r.)

Alu­e­hal­li­tuk­sen II vpj

Län­si-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lue

In­koo