Läheltä piti – ja seuraavalla kerralla joku ei ehkä selviä

Lau­an­tai-il­ta­na 28.3. noin klo 21.30 yli­tin koi­ra­ni kans­sa suo­ja­tie­tä Över­byn­tien ja Ra­ja­kum­mun­tien ris­teyk­ses­sä. Au­to tuli suo­raan pääl­le. Vain vii­me het­ken re­a­goin­ti es­ti tör­mäyk­sen.

En näh­nyt re­kis­te­ri­nu­me­roa, mut­ta kul­jet­ta­ja kyl­lä huo­ma­si mi­nut – ja toi­vot­ta­vas­ti ym­mär­si, kuin­ka va­ka­va ti­lan­ne oli.

Suo­ja­tie ei ole ko­ris­te ties­sä. Se on paik­ka, jos­sa ja­lan­kul­ki­jal­la on etu­a­jo-oi­keus ja jos­sa kul­jet­ta­jan vel­vol­li­suus on ol­la eri­tyi­sen tark­kaa­vai­nen. Täs­sä ta­pauk­ses­sa tark­kaa­vai­suus puut­tui täy­sin.

Toi­von, et­tä ky­sei­nen kul­jet­ta­ja py­säh­tyy het­kek­si miet­ti­mään: on­ko näkö kun­nos­sa, ajo­tai­dot ajan ta­sal­la tai kes­kit­ty­mi­nen riit­tä­vä lii­ken­tee­seen? Jos vas­taus on epä­var­ma, op­tik­ko, au­to­kou­lu tai muu am­mat­ti­a­pu on oi­kea osoi­te – en­nen kuin sat­tuu jo­tain pe­ruut­ta­ma­ton­ta.

Mi­nul­la on nel­jä las­ta. Ha­lu­ai­sin ol­la hei­dän elä­mäs­sään mu­ka­na vie­lä pit­kään. Se ei sai­si ol­la kiin­ni sii­tä, py­säh­tyy­kö au­toi­li­ja suo­ja­tien eteen vai ei.

Toi­von, et­tä tämä kir­joi­tus he­rät­tää – eri­tyi­ses­ti si­nut, joka ajoit tuo­na il­ta­na.

ISÄ IL­TA­KÄ­VE­LYL­LÄ