Lukukoira Cessan jäi eläkkeelle: ”Tämä on ollut hyvän mielen harrastus”

KIRK­KO­NUM­MI

Kul­tai­nen­nou­ta­ja Ces­san tork­kuu pää­kir­jas­to Fyy­rin ai­kuis­ten osas­ton pöy­dän al­la. Fyy­ri on Ces­sa­nil­le tut­tu paik­ka, sil­lä nou­ta­ja on teh­nyt kir­jas­tos­sa pit­kän uran lu­ku­koi­ra­na. Nyt Ces­san on kui­ten­kin jää­nyt eläk­keel­le.

Ces­san oli Kirk­ko­num­men en­sim­mäi­nen lu­ku­koi­ra, ker­too koi­ran emän­tä Mona Ny­berg. Se eh­ti työs­ken­nel­lä lu­ku­koi­ra­na kah­dek­san vuot­ta.

Lu­ku­koi­ra­toi­min­ta on va­paa­eh­tois­työ­tä. Ken­nel­liit­to kou­lut­taa oh­jaa­jat ja ar­vi­oi koi­rien so­vel­tu­vuu­den teh­tä­vään. Lu­ku­koi­ran teh­tä­vä­nä on kuun­nel­la lu­ki­jaa ja ol­la täl­le läs­nä. Näin lu­ku­koi­ra in­nos­taa lu­ke­maan, mikä ke­hit­tää lu­ku­tai­toa.

– Työl­le on tosi pal­jon tar­vet­ta, Ny­berg to­te­aa.

Ces­sa­nis­ta tuli lu­ku­koi­ra sat­tu­mal­ta. Toi­min­ta oli tuol­loin vie­lä uut­ta; en­sim­mäi­set lu­ku­koi­ra­kou­lu­tuk­set on jär­jes­tet­ty vuon­na 2017. Ces­san oli jo toi­mi­nut pari vuot­ta Ken­nel­lii­ton ka­ve­ri­koi­ra­na, kun toi­sen ka­ve­ri­koi­ran omis­ta­ja hou­kut­te­li Mo­nan ja Ces­sa­nin lu­ku­koi­ra­kou­lu­tuk­seen Hy­vin­kääl­le.

– Me­nim­me mu­kaan, jot­ta osal­lis­tu­jia tuli tar­peek­si ja kurs­si saa­tiin ai­na­kin to­teu­tu­maan. En tien­nyt vie­lä sil­loin it­se­kään pal­jon lu­ku­koi­ris­ta.

Ny­berg sai kui­ten­kin huo­ma­ta, et­tä lu­ku­koi­ra­toi­min­ta oli hä­nel­le ja Ces­sa­nil­le so­pi­va har­ras­tus. Ny­berg on ha­lun­nut koi­rien­sa kans­sa har­ras­taa, mut­ta ei kil­pail­la. Lu­ku­koi­ra­toi­min­nas­sa se to­teu­tuu. Li­säk­si hän pi­tää toi­min­taa tär­ke­ä­nä asi­ak­kai­den kan­nal­ta.

– Aluk­si toi­min­ta oli vä­hän ha­ke­mis­ta, kun kon­sep­ti oli uu­si, Ny­berg miet­tii. Toi­min­ta kui­ten­kin va­kiin­tui. Vii­me vuo­det Ces­san on käy­nyt Fyy­ris­sä il­ta­päi­vi­sin.

– Se on ol­lut kiva, kos­ka mei­dän asi­a­kas­kun­ta on ol­lut tääl­lä jo muu­ten­kin hen­gai­le­mas­sa, Ny­berg to­te­aa. Ajan­koh­ta on ol­lut hyvä myös Ces­sa­nil­le, jol­le omat il­ta­ru­tii­nit ovat ai­na ol­leet tär­ke­ät.

Mona Ny­berg ku­vai­lee lu­ku­koi­ra­toi­min­taa hy­vän mie­len har­ras­tuk­sek­si. Hy­vää miel­tä se on tuo­nut sekä hä­nel­le it­sel­leen et­tä Ces­sa­nil­le.

– Kun on otet­tu työ­hui­vi esiin, Ces­san on ai­na läh­te­nyt ilo­mie­lin.

Ces­san on saa­nut töis­sä pal­jon ys­tä­viä ja rap­su­tuk­sia. Ny­berg ker­too Ces­sa­nin naut­ti­neen kon­tak­tis­ta lu­ki­joi­den kans­sa.

– Mi­nun roo­li­ni oli vain tu­kea koi­raa. Yri­tin ol­la nä­ky­mä­tön, se on koko idea, Ny­berg sa­noo. Sil­ti hän on vuo­sien var­rel­la seu­ran­nut si­vus­ta lii­kut­ta­via het­kiä.

Ny­ber­gil­le on tul­lut hyvä mie­li las­ten an­ta­mas­ta pa­laut­tees­ta ja on­nis­tu­mi­sis­ta, joi­ta hän on saa­nut to­dis­taa. Hän muis­te­lee ke­vääl­lä lu­ke­maan op­pi­nei­ta es­ka­ri­lai­sia, jot­ka jo­not­ti­vat Ces­sa­nin vas­taa­no­tol­le. Le­vo­ton­ta poi­kaa, joka yl­lät­tä­en kes­kit­tyi niin et­tä luki tup­la-ajan. Lap­sia, jot­ka ovat läh­te­neet Ces­sa­nin luo­ta sil­mät tuik­kien ja tans­sien.

Suu­rin osa asi­ak­kais­ta on ol­lut lu­ke­maan opet­te­le­via lap­sia, mut­ta on jouk­koon mah­tu­nut myös tei­ni-ikäi­siä, jot­ka ovat har­joi­tel­leet vie­rai­den kiel­ten lu­ke­mis­ta. Joku on ha­lun­nut tul­la vain rap­sut­te­le­maan koi­raa – ja lu­ke­nut sa­mal­la ohi­men­nen.

Ces­san teki uran­sa ai­ka­na töi­tä niin pää­kir­jas­tos­sa kuin Ma­sa­lan ja Veik­ko­lan lä­hi­kir­jas­tois­sa­kin. Se kävi muu­ta­man ker­ran myös kou­luil­la ta­paa­mas­sa lu­ki­joi­ta.

Nyt 12-vuo­ti­as Ces­san viet­tää elä­ke­päi­viä naut­tien lenk­kei­lys­tä, pi­hal­la ole­mi­ses­ta ja ui­mi­ses­ta. Vii­mei­sen ker­ran se oli töis­sä ka­ve­ri­koi­ra­na Veik­ko­lan kir­jas­ton väis­tö­ti­lo­jen ava­jai­sis­sa tou­ko­kuun alus­sa ja vii­mei­sen ker­ran lu­ku­koi­ra­na tou­ko­kuun lo­pul­la Fyy­ris­sä.

Ny­berg ker­too miet­ti­neen­sä Ces­sa­nin elä­köi­ty­mis­tä vuo­den ver­ran.

– Toi­voin, et­tä Fyy­riin tu­li­si uu­si koi­ra jat­ka­maan, hän to­te­aa. Nyt hän ai­koo it­se vie­dä nuo­rem­man koi­ran­sa, ”höp­pä­nän” Lady-coc­kers­pa­nie­lin lu­ku­koi­ra­toi­min­nan so­vel­tu­vuu­sar­vi­oon.

Ny­berg sa­noo, et­tä lu­ku­koi­ra voi ol­la luon­teel­taan vil­kas­kin, kun­han se pys­tyy myös rau­hoit­tu­maan.

– Ei­hän Ces­san­kaan nuo­re­na mi­kään rau­hal­li­nen koi­ra ol­lut. Ve­din ai­na tun­nin len­kin sen kans­sa en­nen kuin men­tiin töi­hin, Ny­berg nau­rah­taa.

Lu­ku­koi­ran pi­tää sie­tää vi­rik­kei­tä ja hä­li­nää. Ja tie­tys­ti sen pi­tää ty­kä­tä ih­mi­sis­tä, eri­tyi­ses­ti lap­sis­ta.

– Koi­ran omis­ta­jal­ta edel­ly­te­tään, et­tä hän osaa ol­la hil­jaa. Hä­nen­kin pi­tää tul­la ih­mis­ten kans­sa toi­meen, Ny­berg ker­too. – Omaa koi­raan­sa pi­tää osa­ta lu­kea ja ol­la sen tu­ke­na. Muu­ta osaa­mis­ta tämä ei vaa­di.

Lu­ku­koi­ra­toi­min­nas­ta kiin­nos­tu­neil­le Ny­ber­gil­lä on vie­lä yk­si asia sa­not­ta­va­na:

– Tämä on ol­lut an­toi­saa.

MAI­JA-LII­SA NY­MAN

KIRK­KO­NUM­MEN KIR­JAS­TO