Va­paas­ti Muu­me­ja mu­ka­el­len tuli mie­leen, kun luin Siun­ti­on mo­ni­toi­mi­hal­lin uu­des­ta ni­mes­tä. Vas­tak­kai­sel­la si­vul­la pe­rään­kuu­lu­tin lä­pi­nä­ky­vyyt­tä po­liit­ti­siin toi­miin.

Il­mai­sia lou­nai­ta kun ei to­del­la­kaan ole. On tie­tys­ti hie­noa, et­tä tu­e­taan kaik­kia mei­tä kun­ta­lai­sia hyö­dyt­tä­viä hank­kei­ta, mut­ta ikä­vä kyl­lä mi­tään ei täs­sä maa­il­mas­sa ta­pah­du vas­tik­keet­ta.

Mi­nul­la ei myös­kään ole mi­tään vih­re­ää siir­ty­mää vas­taan, vaik­ka kuu­lun­kin sii­hen vä­es­tö­ryh­mään, joka on pit­kään elä­mäl­lä yh­teis­kun­nal­le ai­no­as­taan hai­tak­si ja on tu­hon­nut tätä maa­il­maa ny­ky­pol­vien mu­kaan ihan riit­tä­väs­ti. Mut­ta ta­vat, joil­la hy­vi­ä­kin hank­kei­ta to­teu­te­taan, ovat nä­kö­jään muut­tu­mat­to­mia. Hyvä veli-jär­jes­tel­mä, ny­ky­ään myös Hyvä si­sar-jär­jes­tel­mä, ei ka­toa mi­hin­kään.

Niin kyy­ni­sek­si ei toki pidä van­huk­sen­kaan muut­tua, et­tei us­koi­si po­li­tii­kas­sa löy­ty­vän myös avoim­muut­ta. Vai löy­tyy­kö?

TER­HI WUO­LI­JO­KI

Siun­ti­o­lai­nen työs­sä ah­ke­roi­va van­hus