Siun­ti­on po­li­tii­kas­sa kaik­ki on sol­ju­nut mo­nen vuo­den ajan ver­rat­tain hy­vis­sä tun­nel­mis­sa. On tun­tu­nut sil­tä, et­tä uu­si po­si­tii­vi­suu­den, avoi­muu­den ja vah­vuu­den sivu oli­si avat­tu. Mikä hie­noin­ta, puo­lu­e­po­li­tii­kan unoh­ta­en on osoi­tet­tu yk­si­tuu­mai­suut­ta muun mu­as­sa so­te­lä­hi­pal­ve­lu­jen puo­lus­ta­mi­ses­sa es­poo­lai­sen kes­kit­tä­mis­ko­neis­ton jyl­lä­tes­sä. Mut­ta nyt, uu­den val­tuus­to­kau­den juu­ri al­ka­es­sa näyt­tää­kin sil­tä, et­tä pai­kal­lis­po­li­tiik­ka on ajau­tu­nut luot­ta­musk­rii­siin, jon­ka to­del­li­nen mit­ta­luok­ka jää vie­lä näh­tä­väk­si. En­nus­mer­kit ei­vät lu­paa hy­vää.

Lu­kui­sat kun­ta­lai­set ja osa po­lii­ti­kois­ta ovat ha­vah­tu­neet ti­lan­tee­seen, joka on kuin suo­raan pai­na­jai­ses­ta. Pai­na­jai­sen kes­ki­ös­sä ovat Siun­ti­on te­ol­li­sen au­rin­ko­e­ner­gi­an hank­keet, joi­den pi­ka­käyn­nis­tä­mi­set juon­ta­vat juu­ren­sa vii­me val­tuus­to­kau­del­le. Ruu­sui­set ku­vat uu­den pa­rem­man si­vun avau­tu­mi­ses­ta siun­ti­o­lai­ses­sa po­li­tii­kas­sa vai­kut­ta­vat haih­tu­neen sa­vu­na il­maan. Il­mas­sa lei­juu tunk­kai­nen tuu­lah­dus men­nei­syy­des­tä. Kaik­ki ei ol­lut­kaan niin kuin moni meis­tä kun­ta­lai­sis­ta an­toi it­sen­sä ym­mär­tää.

Har­mil­lis­ta kyl­lä, vih­reä siir­ty­mä kai­kes­sa pe­ri­aat­teel­li­ses­sa hie­nou­des­saan ja tar­peel­li­suu­des­saan on saa­mas­sa ai­na­kin mei­dän siun­ti­o­lais­ten sil­mis­sä mel­koi­sen mai­ne­kol­hun. Hank­kei­ta pus­ke­taan kun­nas­sam­me osan pai­kal­lis­po­lii­tik­ko­jen siu­nauk­sel­la eh­doil­la, jot­ka ovat omi­aan ai­heut­ta­maan mer­kit­tä­viä ta­lou­del­li­sia tap­pi­o­ta han­ke­a­lu­ei­den lä­hi­a­suk­kail­le. Kyse on myös lä­hi­a­su­tuk­sen tur­val­li­suu­teen liit­ty­vis­tä uh­kas­ke­naa­ri­ois­ta, joi­den huo­mi­oi­mi­nen näyt­tää kun­nal­ta tyys­tin unoh­tu­neen. Kol­men vuo­si­kym­me­nen elin­kaa­ri on pit­kä, jol­loin pie­nil­lä­kin ris­kien to­den­nä­köi­syyk­sil­lä on mer­ki­tys­tä tur­val­li­suus­suun­nit­te­lus­sa. Ver­rok­ki­kun­nis­sa, ku­ten In­koos­sa, Siun­ti­on eh­dot ei­vät tu­li­si kuu­loon­kaan. Tämä on eräs syy sii­hen mik­si Siun­ti­o­ta ja Siun­ti­os­sa ih­me­tel­lään.

Kun po­li­tii­kan luot­ta­musk­rii­si käyn­nis­tyy, sii­hen liit­ty­vä ra­pau­tu­mi­nen on mon­ta ker­taa liki au­to­no­mi­nen pro­ses­si. Sil­le voi aluk­si um­mis­taa sil­män­sä ja yrit­tää kiel­tää kai­ken, mikä kui­ten­kin vain ja ai­no­as­taan kiih­dyt­tää pro­ses­sia. Nyt eräi­den po­lii­tik­ko­jen mie­les­tä ai­heel­li­sia huo­lia esit­tä­vien kun­ta­lais­ten tu­li­si naut­tia po­lii­tik­ko­jen luot­ta­mus­ta, vaik­ka asia on juu­ri päin­vas­toin. Ei hy­väl­tä näy­tä, ei to­si­aan­kaan.

Mi­kä­li suun­ta ha­lu­taan muut­taa, avai­na­se­mas­sa on kun­ta­lais­ten ko­ke­man luot­ta­muk­sen ja tur­val­li­suu­den­tun­teen pa­laut­ta­mi­nen. Näh­tä­väk­si jää, kuin­ka täs­sä käy.

VESA-MAT­TI LOU­E­KOS­KI

Kun­ta­lai­nen Siun­ti­os­ta