Villa Sipriina Oy:n 25-vuotista taivalta juhlistettiin vasta­val­mis­tu­neessa Villa Pipariinassa

KIRK­KO­NUM­MI

Kirk­ko­num­mel­la ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta asu­mis­pal­ve­lua ja päi­vä­toi­min­taa ai­kui­sil­le ke­hi­tys­vam­mai­sil­le hen­ki­löil­le tar­jo­a­va yk­si­tyi­nen ryh­mä­ko­ti Vil­la Sip­rii­na Oy juh­lis­ti syys­ke­sän au­rin­koi­se­na päi­vä­nä toi­min­tan­sa 25-vuo­tis­ta tai­val­ta yri­tyk­sen toi­ses­sa kiin­teis­tös­sä, vas­ta­val­mis­tu­nees­sa Vil­la Pi­pa­rii­nas­sa Heik­ki­läs­sä. Vil­la Sip­rii­nan ni­meä kan­ta­va ryh­mä­ko­ti si­jait­see ny­ky­ään Kant­vi­kis­sa.

Läm­min­hen­ki­seen juh­laan oli kut­sut­tu mu­kaan Sip­rii­nan asuk­kai­ta, omai­sia, työn­te­ki­jöi­tä, yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta ja ys­tä­viä, jot­ka te­ki­vät ti­lai­suu­des­ta iki­muis­toi­sen ja tun­nel­mal­taan ai­nut­laa­tui­sen.

Vil­la Sip­rii­nan ta­ri­na sai al­kun­sa jo 80-lu­vun lop­pu­puo­lel­la kun yri­tyk­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja Anu Hart­tu­nen-Ryt­kö­nen al­koi opis­ke­lu­ai­koi­naan haa­veil­la yh­tei­söl­li­ses­tä, vie­rel­lä kul­ke­vas­ta asu­mis­muo­dos­ta. Haa­veet sai­vat tuul­ta sii­pien­sä al­le kun 90-lu­vun alus­sa lain­sää­dän­tö muut­tui ja mah­dol­lis­ti yk­si­tyi­sen so­si­aa­li­pal­ve­lun tuot­ta­mi­sen.

- Unel­ma al­koi to­teu­tua 90-lu­vun lo­pul­la, kun en­sim­mäis­tä Vil­la Sip­rii­nan kiin­teis­töä alet­tiin suun­ni­tel­la ja ra­ken­taa Kirk­ko­num­men Se­pän­ky­lään - Anun en­sim­mäi­sen äi­tiys­lo­man lo­pul­la. Toi­min­ta pää­si käyn­tiin vuo­den 2000 alus­sa, ja ne van­hat ti­lat pal­ve­li­vat mei­tä lä­hes kah­den vuo­si­kym­me­nen ajan, Anun avi­o­mies, yri­tyk­sen va­ra­toi­mi­tus­joh­ta­ja Mika Ryt­kö­nen ker­toi juh­la­vie­rail­le.

- Vuon­na 2020 otim­me jäl­leen suu­ren as­ke­leen, kun uu­si hir­si­ra­ken­tei­nen kiin­teis­tö val­mis­tui Kirk­ko­num­men Kant­vi­kiin. Koko asu­mis­pal­ve­lu muut­ti sin­ne, ja sa­mal­la Vil­la Sip­rii­nan päi­vä­toi­min­ta siir­tyi Kirk­ko­num­men Lii­ke­port­ti-kaup­pa­kes­kuk­seen, va­lai­si Mika yri­tyk­sen ke­hi­tys­kaar­ta.

Täs­tä vii­den vuo­den ku­lut­tua yri­tyk­ses­sä ol­tiin jäl­leen uu­den ää­rel­lä kun Hoi­va­ra­ken­ta­jien kans­sa yh­teis­työs­sä luo­tu Vil­la Pi­pa­rii­na oli val­mis asuk­kai­den muut­toon.

- Vil­la Sip­rii­nan en­sim­mäi­set asuk­kaat ikään­ty­vät ja tar­vit­se­vat hoi­vaa ja ti­lo­ja, jot­ka tai­pu­vat tu­le­vai­suu­den tar­pei­siin. On tul­lut ai­ka vas­ta­ta tä­hän luon­nol­li­seen ke­hi­tyk­seen. Nämä 25 vuot­ta ovat ol­leet kas­vun, ke­hi­tyk­sen ja yh­tei­sön ra­ken­ta­mi­sen ai­kaa. Olem­me saa­neet kul­kea rin­nal­la - per­hee­nä, työn­te­ki­jöi­nä, asuk­kai­na ja lä­hei­si­nä - ja to­dis­taa mo­nien elä­män­vai­hei­den syn­tyä, kas­vua ja muu­tos­ta. Olem­me teh­neet tätä mat­kaa yh­des­sä - jo­kai­nen omal­la tär­ke­äl­lä pa­nok­sel­laan. Kii­tos teil­le sii­tä, to­te­si Mika.

Hän toi­voi, et­tä me kaik­ki muis­tam­me, et­tä jo­kai­nen voi, omal­la ta­val­laan, pa­ran­taa myös tois­ten ase­maa ja toi­mia yh­tei­sen hy­vän puo­les­ta.

- Ol­kaam­me luo­via. Käyt­tä­kääm­me sy­dän­tä toi­min­nas­sam­me. Äl­kääm­me pe­lät­kö vas­tuu­ta - ja en­nen kaik­kea, muis­ta­kaam­me ai­na: jo­kai­nen ih­mi­nen on tär­keä, päät­ti Mika Ryt­kö­nen läm­min­hen­ki­sen pu­heen­sa.

Lento­e­män­tä­haaveet vaihtuivat kehitysvamma-alaan

Vil­la Sip­rii­nan toi­mi­tus­joh­ta­ja, Anu Hart­tu­nen-Ryt­kö­nen tu­tus­tui ke­hi­tys­vam­ma-alaan jo nuo­re­na Ro­va­nie­mel­lä asu­es­saan alal­la työs­ken­te­le­vän kum­mi­tä­tin­sä kaut­ta. Tämä ei kui­ten­kaan ol­lut to­pa­kan ty­tön en­sim­mäi­nen haa­ve­am­mat­ti.

- Ihan pie­ne­nä, 70-lu­vul­la, haa­vei­lin len­to­e­män­nän työs­tä, nau­rah­taa Anu.

Ei ke­hi­tys­vam­ma-alal­le läh­te­mi­nen­kään ol­lut täy­sin mut­ka­ton­ta, sil­lä Anun ”koko suku” yrit­ti vas­tus­taa aja­tus­ta ihan vii­mei­seen as­ti, vie­lä sii­nä­kin vai­hees­sa kun hän läh­ti alaa opis­ke­le­maan.

- Mut­ta kyl­lä tämä ala on ol­lut mi­nul­le so­pi­va kun sitä saa teh­dä sil­lä ta­val­la, et­tä asuk­kail­le on ai­kaa, voi kuun­nel­la ja to­teut­taa hei­dän ide­oi­ta ja unel­mia, to­te­aa Anu.

Esi­mer­kik­si kun Vil­la Sip­rii­nan uu­sia ti­lo­ja Kant­vi­kis­sa suun­ni­tel­tiin niin asuk­kaat miet­ti­vät pit­kän ai­kaa omien huo­nei­den­sa ja yh­teis­ten ti­lo­jen ka­lus­ta­mis­ta yms. mm. Ike­an ku­vas­tos­ta lei­kat­tu­jen huo­ne­ka­lu­jen ku­vien myö­tä. Sama jat­kui myös Pi­pa­rii­nan kans­sa ja Ryt­kös­ten po­jas­ta, Ro­nis­ta on­kin näi­nä vuo­si­na ke­hit­ty­nyt näi­den huo­ne­ka­lu­jen tai­ta­va ko­ko­a­ja.

Pe­ru­sar­jes­sa Anun mu­kaan asuk­kai­ta pal­kit­see esim. ruo­an­lait­ta­mi­nen.

- Kaik­kien pi­tää syö­dä, jo­ten mik­si se ei voi­si ol­la hy­vää ja eh­kä vä­lil­lä jopa elä­myk­sel­lis­tä. Kun asuk­kaat te­ke­vät päi­vä­toi­min­nas­sa lou­naan meil­le oh­jaa­jien kans­sa yh­des­sä, niin se on hy­vin pal­kit­se­vaa. He it­se tyk­kää­vät sii­tä ruo­as­ta ja kaik­ki myös ke­hu­vat sitä. Eli kaik­ki saa­vat pal­jon ke­hu­ja omal­la ruo­an­lait­to­vii­kol­laan.

Osa asukkaista ollut mukana jo 25 vuotta

- Osa Vil­la Pi­pa­rii­naan muut­ta­neis­ta asuk­kais­ta on asu­nut Sip­rii­nas­sa jo yli 25 vuot­ta ja nyt he muut­ti­vat tä­hän ikään­ty­vien yk­sik­köön eli yh­teis­tä tai­val­ta on kul­jet­tu pit­kään, Anu hy­myi­lee.

Muut­to uu­siin ti­loi­hin hel­pot­tui mo­nen asuk­kaan koh­dal­la kun tut­tua hen­ki­lö­kun­taa tuli Sip­rii­nas­ta mu­ka­na ja Pi­pa­rii­nan uut­ta hen­ki­lö­kun­taa tuli jo ke­vääl­lä ke­sä­töi­hin Sip­rii­naan.

- Eli uu­det työn­te­ki­jät eh­ti­vät tu­tus­tua näi­hin mei­dän ikään­ty­viin sekä ai­neis­ton poh­jal­ta uu­siin asuk­kai­siin, ta­lon ta­poi­hin ja ar­voi­hin, Anu to­te­aa ja ker­too, et­tä kyl­lä asuk­kaat­kin ha­lu­a­vat hem­mo­tel­la te­oil­laan hen­ki­lö­kun­taa.

- Asuk­kaat­kin ovat kyl­lä ihan us­ko­mat­to­mia. Esi­mer­kik­si kun tal­vel­la tu­lem­me töi­hin kah­dek­saan niin he ovat toi­si­naan oma­toi­mi­ses­ti jo au­ran­neet park­ki­pai­kan ja kul­ku­väy­län hen­ki­lö­kun­nan ovel­le ja sit­ten on vie­lä par­haas­sa ly­kys­sä joku ojen­ta­mas­sa kah­vi­ku­pin sel­lai­se­na kuin ku­kin juo eli kyl­lä asuk­kaat­kin mei­tä hem­mot­te­lee, hy­myi­lee Anu.

Kii­tos­ta Vil­la Sip­rii­nan ja Vil­la Pi­pa­rii­nan vä­el­tä läh­tee Kirk­ko­num­men kun­nal­le, joka tar­jo­aa ihan kä­sit­tä­mät­tö­mät eri­tyis­ryh­män lii­kun­nan pal­ve­lut. On uin­tia, jump­paa, ja kai­ken­lais­ta eri­tyis­ryh­mil­le. Myös kan­sa­lai­so­pis­tol­la on omia kurs­se­ja ja ak­tii­vi­nen ke­hi­tys­vam­mais­ten tu­kiyh­dis­tys on teh­nyt pal­jon töi­tä sen eteen et­tä on pe­rus­tet­tu ker­ho­ja mm. yh­teis­työs­sä seu­ra­kun­nan kans­sa.

Sen si­jaan val­ti­on mak­sa­mien ke­hi­tys­vam­mais­ten palk­ka­tu­kien mah­dol­li­nen päät­ty­mi­nen ei saa kan­na­tus­ta.

- Il­man näi­tä yri­tyk­sil­le mak­set­ta­via palk­ka­tu­kia ke­hi­tys­vam­mais­ten työl­lis­tä­mis­ti­lan­ne tu­lee me­ne­mään tosi sur­ke­ak­si. Mei­dän po­ru­kan osal­ta palk­ka­tu­kia mak­se­taan vie­lä vuo­den lop­puun as­ti, mut­ta sen jäl­keen em­me tie­dä työl­lis­ty­vät­kö he jos ei ole enää nii­tä palk­ka­tu­kia. Mo­nel­le yri­tyk­sel­le se palk­ka­tu­ki on eh­do­ton edel­ly­tys kun ke­hi­tys­vam­mai­set tar­vit­se­vat kui­ten­kin sen vah­vem­man tuen työ­pai­kal­la, Anu muis­tut­taa.

Vil­la Sip­rii­nan ja Pi­pa­rii­nan asuk­kai­ta on työl­lis­ty­nyt mm. pai­kal­li­sis­sa S-ryh­män kau­pois­sa ja ai­em­min myös ham­pu­ri­lais­ra­vin­to­las­sa.

SATU HOLM­LUND