SIUNTIO
Jokainen konfliktin aiheuttava hanke huonontaa puhtaan/vihreän siirtymän mainetta
Teollisen mittakaavan aurinkovoimaloiden ympäristövaikutuksia tulee tarkastella elinkaarinäkökulmasta. Käyttövaiheen vähäpäästöisyys ei merkitse, että tämä energiamuoto tarkoittaisi kestävyyttä ympäristön näkökulmasta – niiden vaatimien raaka-aineiden hankinta (kaivosteollisuus), tuotanto (vedenkulutus, energian kulutus, haitallisten aineiden käsittely), rakentaminen ja vaativa kierrätys on huomioitava. Näistä syntyy suuri jätekuorma joka saa miettimään aurinkovoiman todellista energiatuotannon tehokkuutta kaikkeen muuhun sen synnyttämään ympäristörasitukseen. Huomiotta ei ehkä pidä jättää sitäkään, että paneelit valmistetaan yleisesti kaukana Aasiassa. Finnwatchin mukaan näidenkin valmistuksessa on tavattu pakkotyövoiman käyttöä ettei niiden valmistamisen hinta nousisi korkeammaksi. Kokonaisvertailua yritetään tehdä eri energiamuotojen välillä, mutta se on todellisuudessa vaikeaa. Kaikkia muuttujia on mahdoton ottaa huomioon eikä kaikkea edes voida huomioida sillä epävarmuuksia riittää niin tieteessä kuin kehityksessä minkä päälle EU aiheuttaa sääntelyllään vääristymiä.
Pohjavesialueelle teollisen kokoluokan aurinkovoimalan sijoittaminen on riski. Vaikka esimerkiksi aurinkopaneelien aiheuttamien tulipalojen ilmaantuvuus on harvinainen ilmiö, tällaisten tapahtumien seuraukset ovat äärimmäisen tuhoisia. Lisäksi huolimatta siitä, että kaikki asennukset, invertterit, huollot ja varotoimenpiteet olisivat kunnossa sekä sähkön jännitevaihtelut hallinnassa ovat paneelit alttiina sääolosuhteille (rakeet, lumi, myrsky, salama) mikä voi olla riski käytössä ja pitkäikäisyydelle (yleensä 25-30 vuotta ja tehon on laskettu alenevan normaalisti noin 20 prosenttia käytön aikana). Suuri sähköistetty voimalakenttä haitallisine materiaaleineen on myös palohenkilöstölle, kierrätykselle sekä jätehuollolle haaste. Vaihtelevan energiatuotannon vuoksi aurinkovoima tarvitsee säätö- ja varastointiratkaisuja, mikä tarkoittaa lisää huomattavaa maa-alan tarvetta, kustannuksia ja ympäristöriskejä.
Teollisia aurinkovoimaloita infroineen (akkuvarastot, sähkölinjat ym.) voidaan pystyttää huomioiden rajoittavat tekijät kuten vakituinen ja vapaa-ajan asutus, eliöstö, maisemat, suojelua vaativat kohteet, muut elinkeinot, vesistöt, turvallisuus, maaperä sekä kannattavuus – muuten niiden hyväksyttävyys sekä kestävyys katoaa. Sijainnilla on siis väliä monesta syystä. Esimerkiksi Tieteen Kuvalehti kertoo, että mitä enemmän auringonvaloa, sitä pienemmäksi aurinkopaneelien ilmastovaikutus muodostuu – aurinkoisella Kyproksella aurinkopaneelin eliniän ilmastovaikutus on 38 grammaa CO2/kWh, kun taas pohjoismaa Islannissa ilmastovaikutus on 89 grammaa CO2/kWh. Kun tuuli- ja aurinkovoimaloiden alta raivataan metsää hiilinieluineen, maisema - ja virkistysarvoineen sekä eliölajeineen ovat ilmasto- ja energiahankkeet haitaksi paikallisesti. Pellotkin ovat uusimman tutkimuksen mukaan hiilinieluja ja, kun huomioidaan niiden merkitys huoltovarmuudelle myös niiden käyttöä aurinkovoimalateollisuusalueina tulisi välttää.
Se, että Suomessa suunnitellaan rakennettavaksi kymmenien jopa satojen hehtaarien aurinkovoimalateollisuusalueita edellä mainituista rajoitteista välittämättä, eikä edes odoteta, että tekniikka kehittyisi tehokkaammaksi ja elinkaareltaan ympäristölle kestävämmäksi saati, että vältettäisiin viranomaisten resurssien sekä lähialueen ihmisten kuormittamista raskailla kaavoitus-/lupaprosesseilla, kun hankkeella ei ole kaikkinensa hyväksyttävyyttä palvelevia edellytyksiä, on huolestuttava ilmiö.
Huolta tuottaa myös se, että lainsäädäntö ei ole pysynyt kehityksessä mukana ja merkittävä osa käytössä olevista ohjeistoista ja selvityksistä sisältävät suosituksia, jotka voivat jättää välillä tulkinnoille sijaa. Tilanne on huono kaikille ja tästä voi tulla lasku niin asukkaille (kiinteistön arvo ja elinolosuhteet laskevat, oikeudenkäynnit), kunnan pito- ja vetovoima alenee tai hanketoimijoiden panostukset projektiin menevät hukkaan. Pienemmissä kunnissa tämä on melkeinpä kohtuutonta ja koettuna myös repivää, kun kuntaan ja lukuisiin kuntalaisiin kohdistuu monen mielestä ympäristöä huonoon suuntaan vievä tekijä. Jotkut näkevät vain mahdollisen taloudellisen hyödyn ja toisten mielestä heidän päivittäisellä elinympäristöllään on korkeampi hinta eikä se ole myytävissä – ympäristöä haittaavaa ja/tai vaarantavaa yritystoimintaa ei tule sijoittaa mihin tahansa. Tämä koskee myös maankäyttöä, elinkeinoja, kaavoitusta ja asumista rajoittavien vetyputkien ja suurjännitevoimalinjojen lisäämistä maaseudulla. Olisi järkevämpää rakentaa energiantuotantoa ylipäätään niiden kaupunkien alueelle, joissa energiaa tarvitaan eniten. Näiden haittoja ei pidä siirtää paljon vähemmän energiaa tarvitsevaan naapuriin, liitoskuntiin tai jopa kaukaisiin maakuntiin. Kuluttajat osallistuvat sähkönsiirtoinfran rakentamiseen sähkölaskuissaan. Korkeaan siirtohintaan ei vaikuta sähkön markkinahinta. Mitä pidempiä ja haitallisimpia voimalinjoja vedetään sitä korkeampi on lasku monella tapaa.
Valtakunnallisesti arvostetut maisema-, pohjavesi- ja suojelualueet kuuluvat monen mielestä juurikin tähän no go -kategoriaan. Vaikutusalueen asukkailla tulisi olla jo aikaisessa vaiheessa jonkunlainen veto-oikeus hankkeisiin, joiden haitta ja/tai vaara toteutuessaan muuttaisi heidän elinolosuhteitaan merkittävästi tai olisi riski tällaisestä. Näiden nk. puhtaan/vihreän siirtymän hankkeiden (sähkölinjoineen, akkuvarastoineen) kohdallakaan kansalaisten ei pidä joutua sijaiskärsijöiksi. EU on nostanut oikeudenmukaisuuden vihreän siirtymän hyväksyttävyystavoitteeksi. Paikallisyhteisöjen tarpeita ja oikeuksia ei voi ohittaa. Suomessa uudet energiahankkeet, kuten aurinko- ja tuulivoimalat sekä sähkön siirtolinjat, aiheuttavat parhaillaan yhä enemmän konflikteja. Yhteiskuntarauhaa tulisi varjella sillä sen puute voi aiheuttaa myös arvaamattomia kehityskulkuja mitä ei toivota yrityksissä, kansalaisissa eikä valtiotasolla. Jokainen paikallisen tai jopa laajemman konfliktin aiheuttava hanke huonontaa puhtaan/vihreän siirtymän mainetta kuten myös pakonomaiset ja/tai kansalaisille kalliit enemmän viherpesuksi laskettavat hankkeet.
HANNELE HATANPÄÄ
Monialayrittäjä & kunnanvaltuutettu (kok.)
Siuntio
