INKOO
Polarisaatiota tarvitaan: ”Kun some jakaa – miten rakennamme keskustelua?”
INKOO
Sosiaalinen media on muuttanut tapaamme keskustella voimakkaasti. Kahtiajako ja vastakkainasettelu korostuvat, kun keskustelu siirtyy yhä enemmän digitaalisiin ympäristöihin. Polarisaation taustalla ei kuitenkaan ole ensisijaisesti teknologia, vaan inhimillinen tarve kuulua joukkoon.
– Ihmisellä on vahva tarve tulla hyväksytyksi omassa ryhmässään, ja ryhmässä näkemykset helposti vahvistuvat, tiivistää professori Kevin Durrheim.
Durrheim puhui Inkoon kulttuuriaulassa järjestetyssä asukasillassa ”Kun some jakaa – miten rakennamme keskustelua?”. Tilaisuuden järjestivät Inkoon kunta ja Itla, Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö.
Johannesburgin yliopiston psykologian professorina ja Helsingin yliopiston vierailevana professorina työskentelevän Durrheimin tutkimusta on muovannut kasvu apartheidin aikaisessa Etelä-Afrikassa. Hän tarkastelee työssään sosiaalista vuorovaikutusta, ryhmädynamiikkaa, polarisaatiota ja yhteiskunnallista muutosta.
Some ei yksin selitä vastakkainasettelua
Polarisaation kasvua selitetään usein algoritmeilla, jotka ohjaavat käyttäjiä samankaltaisen sisällön pariin. Ne eivät ole neutraaleja, mutta eivät myöskään yksin selitä ilmiötä.
– Samat mekanismit vaikuttavat sekä verkossa että kasvokkain. Kyse on ennen kaikkea inhimillisestä tavasta toimia ryhmissä, Durrheim korostaa.
Illan toinen puhuja, inkoolainen polarisaatiotutkija Daniel Kawecki, nostaa esiin sosiaalisen median keskustelukulttuurin rajoitteet.
– Sosiaalinen media on äärimmäisen huono paikka käydä vaikeita keskusteluja. Lyhyet viestit ilman kasvokkaista kohtaamista vievät pois suuren osan inhimillisestä viestinnästä, ja väärinymmärrysten riski kasvaa, Kawecki toteaa.
Hänen tutkimuksissaan korostuu ristiriita: samaan aikaan kun polarisaatio koetaan voimakkaana verkossa, arjessa ihmiset keskustelevat sujuvasti eri tavoin ajattelevien ystävien ja tuttavien kanssa.
Polarisaatio kuuluu demokratiaan
Kawecki muistuttaa, että polarisaatio ei ole pelkästään kielteinen ilmiö.
– Eriävät näkemykset ovat demokratian välttämätön osa. Ilman niitä ei synny vaihtoehtoja tai aitoa keskustelua.
Valtakunnallisessa politiikassa etäisyys päättäjien ja kansalaisten välillä on usein suuri, mikä korostaa ideologisia jakolinjoja. Kuntatasolla tilanne on toisenlainen.
– Paikallispolitiikassa korostuvat yhteistyö ja kompromissit. Ihmiset tuntevat toisensa, ja ratkaisuja haetaan yhdessä, Kawecki kuvaa.
Inkoossa kohdataan kasvokkain
Inkoon asukasilta 20.5.2026 kokosi yhteen noin 30 kuntalaista ja lisäksi tilaisuuteen oli mahdollista osallistua teamsin välityksellä. Tilaisuudesta on julkaistu tallenne Inkoon kunnan Facebook-sivulla. Keskustelussa käsiteltiin muun muassa paikallista poliittista ilmapiiriä, nuorten kokemuksia somesta ja vanhemmuuden haasteita digiajassa.
Paneeliin osallistuivat tutkijoiden lisäksi Inkoon Puskaradio -ryhmän ylläpitäjä Benny Uhlenius, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Robert Lemström, viestintä- ja elinvoimapäällikkö Mikael Wacklin, nuorisovaltuuston edustaja Rasmus Lassander sekä sosiaalityöntekijä ja vanhempi Maria Isoaho. Keskustelua juonsi Itlan Laura Yliruka.
Uhlenius muistutti, että some ei anna aina oikeaa kuvaa todellisuudesta.
– Inkoo ei ole jakautunut kahteen leiriin. Ei somessa eikä arjessa.
Wacklinin mukaan vuorovaikutukseen kannattaa kiinnittää tietoisesti huomiota.
– Jo se, että malttaa hetken ennen vastaamista, parantaa keskustelun sävyä.
Nuoret paineessa – nopeasti mielipide
Nuorten näkökulmasta sosiaalinen media luo uudenlaisia paineita.
– Tuntuu vaikealta, kun monimutkaisista asioista pitäisi muodostaa nopeasti selkeä mielipide, jonka takana pysyy, kertoo Lassander.
Sosiaalinen media tarjoaa nuorille myös yhteisöllisyyttä, mutta varjopuolena ovat kiusaaminen ja konfliktiherkkyys. Verkossa alkavat ristiriidat jatkuvat usein kasvokkain.
– Vanhempien ja opettajien on tärkeä olla avoimia kuuntelemaan, mitä lapsille verkossa tapahtuu. Olennaista on, että lapset ja nuoret pystyvät ja uskaltavat keskustella kotona ja koulussa kohtaamastaan sisällöstä, jotta vanhemmat voivat tukea heitä silloin, kun vastaan tulee jotain epämiellyttävää, Isoaho jatkaa.
Tämä korostaa kasvokkaisten kohtaamisten merkitystä. Kasvokkain käydyssä keskustelussa pystytään korjaamaan käytöstä ja pyytämään anteeksi.
– Konflikteja täytyy kohdata myös kasvotusten. Siten niitä voidaan ratkaista, Durrheim painottaa.
Yhteisöllisyys vastavoimana
Keskustelussa nousi esiin, että vahingollisen polarisaation vastapainona toimii yhteisöllisyys.
– Pienten paikkakuntien vahvuus on tuttuus. Arjessa kohdataan jatkuvasti, ja kannetaan vastuuta yhteisestä kunnasta, Lemström toteaa.
Itse asiassa kysymys ei ole siitä, voiko polarisaatiota välttää, vaan siitä, miten sen kanssa eletään. Sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun huonoista vaikutuksista tiedetään paljon ja erityisesti lasten ja nuorten osalta on tutkimuksin todistettu yhteys sosiaalisen median käyttämisen ja mielenterveyden ongelmien jyrkän kasvun välillä. Lääkkeeksi on ehdotettu muun muassa some-kieltoa lapsille.
Durrheim ei pidä kieltämistä oikeana tavata edetä, koska kieltäminen ei poista ongelmaa eikä kieltämisellä pystytä suojaamaan lapsia riittävästi. Tärkeämpää on kehittää sosiaalista mediaa. Alustojen ylläpitäjillä on vastuu niiden kehittämisestä. Algoritmien syötteitä pitää tutkia lisää, ja somekanavilla pitää seurata, mitä ihmiset kirjoittava sekä poistaa asiaton tai loukkaava sisältö.
Inkoossa suosittua Facebookin puskaradion ylläpitoa tehdään tiiminä. Tiimi poistaa sivustolta vihapuhetta. Uhlenius sanoo, että kun sivustoa valvotaan, käyttäjät oppivat itsekin keskustelemaan asiallisemmin ja ilmapiiri pysyy avoimempana.
