Turvaverkot heikkenevät ja kansa­lai­syh­teis­kunta rapistuu

Maan hal­li­tus on lei­kan­nut so­si­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen STEA-ra­hoi­tuk­sen puo­leen vuo­den 2024 ta­soon näh­den. Val­ti­on bud­je­tis­ta STEA-avus­tus­ten osuus on ol­lut 0,3%, jo­ten val­ti­on­ta­lous ei täl­lä ta­sa­pai­no­tu. Sen si­jaan äk­ki­vää­rä leik­kaus on in­hi­mil­li­ses­ti kat­so­en jul­maa ja ta­lou­del­li­ses­ti ly­hyt­nä­köis­tä. Tämä ei näy­tä hal­li­tus­puo­lu­ei­ta het­kaut­ta­van.

Muu­tos jär­jes­tö­ken­täs­sä on his­to­ri­al­li­sen suu­ri ja vai­ku­tuk­sil­taan kau­as­kan­toi­nen. Avus­tus­ten puo­lit­tu­es­sa moni kan­sa­lais­jär­jes­tö jou­tuu ir­ti­sa­no­maan työn­te­ki­jän­sä. Ir­ti­sa­no­mi­nen uh­kaa noin 2500 työn­te­ki­jää. Täl­tä osin ve­ro­tu­lot siis jää­vät saa­mat­ta ja vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na han­kit­tu eri­tyi­so­saa­mi­nen ja asi­an­tun­ti­juus ka­to­a­vat. Tuen tar­ve ei sen si­jaan leik­kaus­ten seu­rauk­se­na hä­viä mi­hin­kään.

Jär­jes­tö­jen ala­sa­jos­ta kär­si­vät eni­ten haa­voit­tu­vim­mat. Kus­tan­nus­te­hok­kaan var­hai­sen ja ma­ta­lan kyn­nyk­sen tuen hä­vi­ä­mi­nen siir­tää pal­ve­lu­ky­syn­tää ene­ne­väs­sä mää­rin jo sääs­tö­pai­nei­den al­la ole­vil­le hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­le, vaik­ka niil­lä ei ole re­surs­se­ja vas­ta­ta ky­syn­nän kas­vuun. Kun var­hais­ta tu­kea ei saa, kas­vaa kal­liim­pien hoi­to­jen ja pal­ve­lui­den ky­syn­tä ja sen myö­tä yh­teis­kun­nan kus­tan­nuk­set. Eu­ron ”sääs­tö” ai­heut­taa myö­hem­min vii­den eu­ron kus­tan­nuk­set mm. eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa. Yh­den hal­li­tus­puo­lu­een heh­kut­ta­ma ns. ”jär­jes­tö­räls­sin” kar­si­mi­nen on sil­män­lu­met­ta, to­si­a­si­as­sa se tar­koit­taa yh­teis­kun­tam­me ide­o­lo­gis­ta tur­va­verk­ko­jen ja kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan hei­ken­tä­mis­tä.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la tu­lee täs­tä huo­li­mat­ta ke­hit­tää alu­eel­lis­ta jär­jes­töyh­teis­työ­tä. Sys­te­maat­ti­ses­ti to­teu­tet­tu­na se tuo meil­le mer­kit­tä­viä hyö­ty­jä vah­vis­ta­en edul­li­sin­ta ma­ta­lan kyn­nyk­sen tu­kea ja apua. Pai­kal­li­set jär­jes­töt ta­voit­ta­vat alu­een asuk­kaat ar­jes­sa ja tuo­vat hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­le kus­tan­nus­te­ho­kas­ta li­sä­re­surs­sia. Sa­mal­la jär­jes­tö­jen osaa­mi­nen ja tie­to eri­tyi­ses­ti haa­voit­tu­vas­sa ase­mas­sa ole­vis­ta ryh­mis­tä tar­pei­neen aut­taa pal­ve­lui­den koh­den­ta­mi­ses­sa.

Nämä Or­po­Pur­ran hal­li­tuk­sen mas­sii­vi­set jär­jes­tö­leik­kauk­set is­ke­vät ki­pe­äs­ti mo­niin haa­voit­tu­viin ja tu­kea tar­vit­se­viin ryh­miin ku­ten mie­len­ter­vey­son­gel­mis­ta kär­si­viin, syr­jäy­ty­mis­vaa­ras­sa ole­viin, pit­kä­ai­kais­sai­rai­siin, vam­mai­siin ja ikään­ty­nei­siin sekä lap­si­per­hei­siin. Äk­ki­vää­rä sääs­tö muut­tuu vuo­sien saa­tos­sa jul­ki­sen ta­lou­den li­sä­me­noik­si ras­kaam­pien hoi­to­jen ja tu­ki­toi­mien li­sään­ty­es­sä. Hal­li­tus jät­tää nyt pe­rin­nön, mikä kuor­mit­taa yh­teis­kun­taa mo­nin ta­voin vuo­si­kym­me­niä eteen­päin. Se tie­tää in­hi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä ja kus­tan­nuk­sia li­sää.

MAR­JUT FRANT­SI-LAN­KIA

Kun­nan ja alu­e­val­tuu­tet­tu (kesk)