Sivistys antaa innovaatioille suunnan

PISA-tu­lok­set ovat he­rät­tä­neet ai­heel­li­sen huo­len suo­ma­lai­sen kou­lun suun­nas­ta. Nuor­ten osaa­mi­nen on hei­ken­ty­nyt pit­kään, eri­tyi­ses­ti lu­ke­mi­ses­sa ja ma­te­ma­tii­kas­sa.

Kes­kus­te­lu ka­ven­tuu hel­pos­ti sii­hen, mi­ten pis­te­mää­rät saa­daan ta­kai­sin nou­suun. Yh­tä tär­ke­ää oli­si ky­syä, mil­lais­ta si­vis­tys­tä Suo­mi tar­vit­see tu­le­vai­suu­des­sa.

Si­vis­tys on enem­män kuin op­pi­mis­tu­lok­sia tai tut­kin­to­ja. Se on ky­kyä ym­mär­tää maa­il­maa, aja­tel­la it­se­näi­ses­ti, ar­vi­oi­da tie­toa kriit­ti­ses­ti ja näh­dä yh­teyk­siä asi­oi­den vä­lil­lä.

Täl­lä on mer­ki­tys­tä myös Suo­men ta­lou­del­le. In­no­vaa­ti­ot ei­vät syn­ny vain tut­ki­mus­ra­hoi­tuk­ses­ta tai uu­des­ta tek­no­lo­gi­as­ta. Nii­den taus­tal­la on ih­mi­siä, jot­ka osaa­vat ky­syä uu­sia ky­sy­myk­siä, yh­dis­tää tie­toa ja rat­kais­ta on­gel­mia uu­del­la ta­val­la. Suo­men kyky uu­dis­tua riip­puu lo­pul­ta sii­tä, mil­lais­ta osaa­mis­ta tääl­lä on.

Kou­lu­tus­jär­jes­tel­män pi­tää tur­va­ta vah­vat pe­rus­tai­dot kai­kil­le. Sa­mal­la las­ten ja nuor­ten eri­lai­set val­miu­det pi­täi­si tun­nis­taa ny­kyis­tä pa­rem­min. Myös no­pe­as­ti op­pi­vat, lah­jak­kaat ja kun­ni­an­hi­moi­set tar­vit­se­vat haas­tet­ta ja mah­dol­li­suuk­sia ede­tä.

Tasa-ar­vo ei tar­koi­ta, et­tä kaik­kien pi­täi­si op­pia sa­mal­la ta­val­la tai sa­maa vauh­tia. Hyvä kou­lu­tus an­taa jo­kai­sel­le mah­dol­li­suu­den ke­hit­tyä mah­dol­li­sim­man pit­käl­le omis­ta läh­tö­koh­dis­taan.

Si­vis­tyk­sen ar­voa ei sil­ti voi mi­ta­ta vain ta­lou­den kaut­ta. Mah­dol­li­suus op­pia, lu­kea, ym­mär­tää his­to­ri­aa, ko­kea tai­det­ta ja muo­dos­taa oma kä­si­tyk­sen­sä maa­il­mas­ta on ar­vo­kas­ta it­ses­sään. Se li­sää ih­mi­sen va­paut­ta ja ky­kyä osal­lis­tua yh­teis­kun­taan.

Si­vis­tys­tä tar­vi­taan myös sii­hen, et­tä osaam­me ar­vi­oi­da, mi­hin suun­taan ha­lu­am­me ke­hit­tyä.

Tek­no­lo­gia an­taa meil­le jat­ku­vas­ti uu­sia mah­dol­li­suuk­sia. Kaik­ki mah­dol­li­nen ei sil­ti ole au­to­maat­ti­ses­ti jär­ke­vää tai ta­voi­tel­ta­vaa. Il­mas­ton­muu­tos, luon­to­ka­to ja luon­non­va­ro­jen ra­jal­li­suus pa­kot­ta­vat et­si­mään uu­sia rat­kai­su­ja, mut­ta sa­mal­la on pys­tyt­tä­vä ar­vi­oi­maan nii­den seu­rauk­sia.

Myös te­ko­ä­ly te­kee täl­lai­ses­ta har­kin­nas­ta en­tis­tä tär­ke­äm­pää. Kun tie­toa ja si­säl­töä voi­daan tuot­taa yhä hel­pom­min, ko­ros­tuu ih­mi­sen kyky erot­taa olen­nai­nen epä­o­len­nai­ses­ta, ar­vi­oi­da tie­don luo­tet­ta­vuut­ta ja poh­tia, mi­hin tie­toa kan­nat­taa käyt­tää.

Sik­si PISA-kes­kus­te­lus­sa on kyse pal­jon muus­ta­kin kuin Suo­men si­joi­tuk­ses­ta kan­sain­vä­li­ses­sä ver­tai­lus­sa. Kyse on sii­tä, mil­lai­sen poh­jan ra­ken­nam­me seu­raa­vil­le su­ku­pol­vil­le ja mil­lai­set val­miu­det an­nam­me heil­le ym­mär­tää muut­tu­vaa maa­il­maa.

Si­vis­tys an­taa ih­mi­sel­le mah­dol­li­suu­den kas­vaa, yh­teis­kun­nal­le ky­vyn uu­dis­tua ja in­no­vaa­ti­oil­le suun­nan.

ANT­TI HAR­JUO­JA

In­koon kun­nan­val­tuu­tet­tu, Uu­den­maan maa­kun­ta­val­tuu­tet­tu (kok.)

JEN­NI KA­RE­MO

Van­taan kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, kas­va­tuk­sen ja op­pi­mi­sen lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja (kok.)