Pahoin­voin­tialue – maailman onnel­li­sim­massa maassa

Olen 20 vuot­ta toi­mi­nut sai­raan­hoi­ta­ja­na eri­näi­sis­sä hoi­to­lai­tok­sis­sa ja vii­mei­set vuo­det hoi­va­ko­dis­sa, to­dis­ta­en hoi­don/hoi­van laa­dun ro­mah­ta­mis­ta ja hoi­ta­jien uu­pu­mis­ta en­ti­ses­tään. Hoi­ta­ja­mi­toi­tuk­sen ve­tä­mi­nen ää­rim­mäi­sen alas eli mi­ni­miin 0,6:een ei ol­lut vie­lä riit­tä­vää näis­sä LUVN­nin sääs­tö­tal­kois­sa vaan vii­mei­sin ruu­vin ki­ris­tys on teh­ty si­ten, et­tä hoi­ta­jil­le on siir­ret­ty li­sää vä­lil­li­sen työn teh­tä­viä vä­hen­tä­mäl­lä lai­tos­huol­ta­jien/keit­ti­ö­hen­ki­lö­kun­nan paik­ko­ja. Tämä tar­koit­taa, et­tä il­ta­vuo­ro­lai­set hoi­ta­vat kai­ken hoi­va­työn li­säk­si myös tis­ki-, pyyk­ki- ja ros­ka- ja sii­vous­huol­lon teh­tä­vät, myös vii­kon­lop­pui­sin.

Eli sa­mal­la mi­ni­mi­mie­hi­tyk­sel­lä hoi­de­taan asuk­kaat.

Hoi­va­ko­din ar­jes­sa tämä tar­koit­taa sitä, et­tä hoi­van laa­tu las­kee, teh­dään vain vält­tä­mä­tön (pes­tään, syö­te­tään, an­ne­taan lääk­keet), muu ai­ka me­nee kir­jaa­mi­seen ja vä­lil­li­siin teh­tä­viin. Työ­il­ma­pii­ri on myös kär­si­nyt li­sä­työn ta­kia, tyy­ty­mät­tö­myys on li­sään­ty­nyt. En­nen niin iloi­nen ja ener­gi­nen työ­po­ruk­ka al­kaa oi­rei­le­maan uu­pu­muk­sen ta­kia, ki­reys li­sään­tyy ja jää­dään sai­raus­lo­mal­le. Li­säk­si jat­ku­vat uu­det oh­jeis­tuk­set ja mää­räyk­set ylem­mäl­tä ta­hol­ta mm. kir­jaa­mis­ta kos­kien ai­heut­taa li­sä­pai­nei­ta. Riit­tä­mät­tö­myy­den tun­ne kal­vaa, kun ei ole ai­kaa riit­tä­väs­ti asuk­kail­le ei­kä omai­sil­le.

Kai­ken tä­män li­säk­si työn kuor­mi­tus­ta li­sää eräi­den si­jais­ten ja hoi­ta­jien huo­no, jopa riit­tä­mä­tön suo­men kie­len tai­to. Täs­tä seu­raa suu­ri tur­val­li­suus­ris­ki, jos ei ym­mär­re­tä kir­joi­tet­tua ja pu­hut­tua teks­tiä. Hoi­ta­ja­mi­toi­tuk­ses­sa ei myös­kään ote­ta huo­mi­oon hoi­toi­suut­ta yk­sik­kö- ja yk­si­lö­koh­tai­ses­ti. On­ko kyse lä­hes oma­toi­mi­ses­ta, it­se­näi­ses­ti liik­ku­vas­ta asuk­kaas­ta vai­ko vuo­tees­sa elä­väs­tä, täy­den avun kai­kes­sa päi­vit­täi­ses­sä toi­min­nas­sa tar­vit­se­vas­ta asuk­kaas­ta tai ag­g­res­sii­vi­ses­ti käyt­täy­ty­väs­tä muis­ti­sai­raas­ta, joka pyr­kii jat­ku­vas­ti osas­tol­ta ulos? Tä­hän epä­koh­taan pi­tää myös puut­tua.

Iäk­käi­den hoi­don laa­dus­ta on kes­kus­tel­tu vuo­si­kau­sia, mut­ta mi­kään ei vaan tun­nu muut­tu­van pa­rem­mak­si. On olen­nais­ta, et­tä omai­set pi­tä­vät rak­kai­den­sa puol­ta ja toi­von, et­tä kes­kus­te­lu jat­kuu ää­nek­kää­nä. Vaa­ti­kaa hoi­ta­ja­mi­toi­tuk­sen nos­ta­mis­ta sel­lai­sel­le ta­sol­le, jol­la voi­daan taa­ta ih­mi­sar­voi­nen, tur­val­li­nen ja laa­du­kas hoi­va. Ja jos­sa hoi­to­hen­ki­lös­tö jak­saa työs­sään po­si­tii­vi­sin mie­lin.

SAI­RAAN­HY­VÄ­HOI­TA­JA?