Perintövero kaipaa rohkeaa uudistusta

Suo­mes­sa on jo pit­kään käy­ty kes­kus­te­lua pe­rin­tö- ja lah­ja­ve­ros­ta. Mo­nien suo­ma­lais­ten mie­les­tä vero on ny­kyi­ses­sä muo­dos­saan on­gel­mal­li­nen, ja sik­si on­kin ter­ve­tul­lut­ta, et­tä hal­li­tus on sel­vit­tä­nyt pe­rin­tö­ve­ron muut­ta­mi­sen vai­ku­tuk­sia.

Pe­rin­tö- ja lah­ja­ve­ro he­rät­tää pal­jon kri­tiik­kiä eri­tyi­ses­ti sik­si, et­tä se voi vai­keut­taa yri­tys­ten ja per­he­ti­lo­jen su­ku­pol­ven­vaih­dok­sia. Suo­mes­sa on lu­kui­sia per­hey­ri­tyk­siä, jot­ka työl­lis­tä­vät ih­mi­siä ja muo­dos­ta­vat tär­ke­än osan ta­lou­des­tam­me. Kun yri­tys siir­tyy seu­raa­val­le su­ku­pol­vel­le, pe­rin­tö­ve­ro voi muo­dos­tua mer­kit­tä­väk­si ta­lou­del­li­sek­si ra­sit­teek­si. Jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa se voi jopa joh­taa sii­hen, et­tä yri­tyk­sen toi­min­taa siir­re­tään toi­seen maa­han, esi­mer­kik­si Ruot­siin. Siel­lä pää­tet­tiin luo­pua pe­rin­tö­ve­ros­ta ja siir­tyä luo­vu­tus­voit­to­ve­ron käyt­töön jo 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la, ja ko­ke­muk­set ovat ol­leet myön­tei­siä.

Sik­si mei­dän on us­kal­let­ta­va tar­kas­tel­la vaih­to­eh­to­ja ny­kyi­sel­le jär­jes­tel­mäl­le. Yk­si mah­dol­li­nen rat­kai­su oli­si luo­pua pe­rin­tö- ja lah­ja­ve­ros­ta ja kor­va­ta se ve­ro­mal­lil­la, jos­sa vero mak­se­taan vas­ta sil­loin, kun pe­rin­tö re­a­li­soi­tuu. Käy­tän­nös­sä tämä tar­koit­tai­si sitä, et­tä ve­ro­tus koh­dis­tui­si omai­suu­den myyn­tiin tai muu­hun re­a­li­soin­tiin – ei sii­hen het­keen, kun omai­suus siir­tyy pe­rin­tö­nä.

Täl­lai­nen mal­li voi­si hel­pot­taa yri­tys­ten su­ku­pol­ven­vaih­dok­sia ja an­taa pe­ril­li­sil­le, su­ku­lai­sil­le tai esi­mer­kik­si työn­te­ki­jöil­le pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det jat­kaa yri­tys­toi­min­taa. Sa­mal­la se vä­hen­täi­si yh­tä yri­tyk­sen elin­kaa­ren mer­kit­tä­vim­mis­tä ris­keis­tä: ti­lan­net­ta, jos­sa ve­ro­tus uh­kaa toi­min­nan jat­ku­vuut­ta juu­ri omis­ta­jan­vaih­dok­sen het­kel­lä. Myös mo­nel­le ko­ti­ta­lou­del­le täl­lai­nen rat­kai­su voi­si tuo­da hel­po­tus­ta. On kui­ten­kin tär­ke­ää, et­tei mah­dol­li­nen luo­vu­tus­voit­to­ve­ro­tus muo­dos­tu koh­tuut­to­man ras­kaak­si.

Pe­rin­tö­ve­ron uu­dis­ta­mi­nen ei ole vain ve­ro­po­liit­ti­nen ky­sy­mys, vaan myös työl­li­syys- ja yrit­tä­jyys­po­li­tiik­kaa. Kun yri­tys­ten jat­ku­vuus tur­va­taan, tur­va­taan myös työ­paik­ko­ja ja pai­kal­lis­ta elin­voi­maa.

Sik­si on tär­ke­ää, et­tä jat­kam­me yh­teis­kun­nal­lis­ta kes­kus­te­lua täs­tä asi­as­ta. Tar­vit­sem­me rat­kai­sun, joka on oi­keu­den­mu­kai­nen, tu­kee yrit­tä­jyyt­tä ja vah­vis­taa Suo­men ta­lou­den kes­tä­vää kas­vua – unoh­ta­mat­ta ta­val­li­sia suo­ma­lai­sia ko­ti­ta­louk­sia, jois­ta moni kamp­pai­lee myös pe­rin­tö­ve­ron kans­sa.

HEN­RIK WICKST­RÖM

kan­sa­ne­dus­ta­ja (RKP)