Kirk­ko­num­men Sa­no­mis­sa on vii­me ai­koi­na ol­lut toi­nen tois­taan in­nos­tu­neem­pia mie­li­pi­tei­tä Kirk­ko­num­men ym­pä­ris­tö­a­si­ois­ta. ”Luon­nos­ta kan­nat­taa pi­tää kiin­ni”, kir­joit­taa joku ”Luon­to on Kirk­ko­num­men tär­keä voi­ma­te­ki­jä”, heh­kut­taa toi­nen. Hai­tal­li­sis­ta ”vie­ras­la­jeis­ta­kin” kan­ne­taan huol­ta. Pu­jot, nok­ko­set ja oh­dak­keet to­sin jä­te­tään ai­na rau­haan näis­sä huo­lis­sa.

Muu­ta­man vii­me vuo­den ai­ka­na on par­haat lä­hi­met­sä­pol­kum­me hä­vi­tet­ty Ve­si­tor­nin­mä­el­tä, Juh­la­kal­li­on suun­nal­ta ja vii­mek­si Tol­san­mä­el­tä. Mun­kin­mä­es­tä­kin on suu­ri osa luon­toa hä­vin­nyt. Van­haa puus­toa on ka­don­nut ja met­sä­mai­se­mat ovat peit­ty­neet suu­rel­ta osin as­fal­tin, hie­kan ja ki­vi­murs­keen al­le. Kai­kil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta läh­teä va­el­ta­maan luon­non­puis­toi­hin, sik­si oli­si tär­ke­ää, et­tä myös asu­tuk­sen lä­hel­lä oli­si met­siä.

Kirk­ko­num­men kes­kus­tas­sa on vain vä­hän pui­ta. Suu­rin osa ka­duis­ta on epä­viih­tyi­sää as­falt­tie­rä­maa­ta. Kaa­det­tu­ja met­siä voi­tai­siin edes osit­tain kor­va­ta is­tut­ta­mal­la pui­ta ka­tu­jen var­sil­le. Puut si­to­vat pö­lyä ja luo­vat miel­lyt­tä­vää var­joa hel­tei­si­nä ke­sä­päi­vi­nä. Sa­mal­la Kirk­ko­num­mi te­ki­si pie­nen osuu­ten­sa hil­lit­se­mäl­lä il­mas­ton­muu­tos­ta omil­la hii­li­nie­luil­la. Kirk­ko­laak­son puis­tos­sa on vä­hän pui­ta ja niis­tä­kin osa on kuo­le­mas­sa, sil­lä mo­nen puun run­ko on pa­has­ti va­hin­goit­tu­nut huo­let­to­man ruo­hon­leik­ku­rin käy­tön seu­rauk­se­na. Suu­ret, leh­te­vät puut te­ki­si­vät myös puis­tos­ta miel­lyt­tä­väm­män oles­ke­lu­pai­kan.

EE­VA HON­KA­NEN

Kirk­ko­num­mi