Jussi Salo
KUUTTI-MANNINEN
Pyhäinpäivä - luopumisen, kaipauksen ja toivon päivä
Pyhäinpäivä tulee pimentyvien iltojen, orastavan kaamoksen aikaan. Kuljettaessa kohti tätä päivää olemme jättäneet jäähyväiset muuttolinnuille, joutuneet hyväksymään kesäkauden päättymisen ja luonnon vetäytymisen vähitellen talven lepoon.
Pyhäinpäivä itsessään kantaa luopumisen ja toisaalta myös kiitollisuuden teemaa. Muistamme läheisiä, perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä, joille olemme jättäneet jäähyväiset elämämme aikana. Jaamme muistoja yhteisistä hetkistä heidän kanssaan, kaipaamme heitä. Sytytämme kynttilän sukumme menneiden sukupolvien jäsenille, joista olemme kuulleet tarinoita, mutta joita emme ole itse tavanneet. Mieleen voi nousta suru hetkistä, joita ei koskaan ollut mahdollista jakaa. Pyhäinpäivänä sukupolvien ketjuun liittyminen on käsin kosketeltavaa.
Tänä pyhäinpäivänä luopumisen kokemus voi olla hyvin tuore. Surussa voi olla rosoinen sävy, joka raastaa mieltä ja sydäntä. Kynttilän sytyttää vapiseva käsi, silmät kyynelissä. Tähänkin hetkeen tuo lohdutusta se toivo, joka meillä kristityillä on rakkaidemme kohtaamisesta taivaan kodissa, iankaikkisuudessa, Jumalan huolenpidossa.
Pyhäinpäivänä läheisten haudoille kulkevat ihmisvirrat kertovat siitä, kuinka merkityksellinen tämä päivä on nykyajassakin meille suomalaisille. Vaikka kuolema osana ihmiselämän kaarta ei arjen keskellä ole aina kovin näkyvää, läheisen menetys ja muistaminen pyhäinpäivänä tuo kuoleman lähelle, osaksi elämäämme. Haluamme läheisen menettäessämme jättää hänelle kauniit jäähyväiset, ja tällöin luonnollisesti siunaamiseen, hautajaisjärjestelyihin ja viimeiseen leposijaan liittyvät asiat ovat meille tärkeitä. Viimeaikaisessa kirkon remonttiin liittyvässä keskustelussa nousseet kysymykset ja huolet kuvastavat hautajaisten merkitystä. Myös seurakunnille on tärkeää kaikissa olosuhteissa luoda puitteet jäähyväisten jättämiselle, viimeiselle palvelukselle rakkaillemme mahdollisimman kauniilla, arvostavalla tavalla.
Tänä pyhäinpäivänä mieltä saattaa painaa läheisestä luopumisen surun ja paikallisten huolien lisäksi yleinen elämän- ja maailmantilanne. Huolestuttavien uutisten, kärjistyvien kriisien ja konfliktien keskelle tulevat Vapahtajamme Jeesuksen opetuslapsilleen yhä uudelleen toistamat sanat: ”Rauha teille. Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani. Rohkaiskaa sydämenne älkääkä pelätkö.” Tämä rauha on enemmän kuin tunne tai ohimenevä hetki. Nämä Jeesuksen sanat kertovat Jumalan huolenpidosta ja toivosta, joiden turvassa menneet sukupolvet ovat saaneet elää, ja jotka ovat turva ja perusta myös meille, tässä ajassa ja tulevaisuudessa.
Siunattua pyhäinpäivää sinulle!
ANNA-MAIJA KUUTTI-MANNINEN
Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan kirkkoherra
