PANEELIIN osallistuivat toimittaja ja kirjailija Paavo Teittinen, JHL:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Vesa Mauriala, Rakennusliiton vanhempi asiantuntija Toni Malmström sekä Suomen Pakolaisavun työperäisen hyväksikäytön ehkäisyn asiantuntija Shenäh Räzabi. Keskustelun juonsi Reilun kaupan kannatustyöryhmän puheenjohtaja Ronja Karkinen.
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
Reilun Kaupan kannatustyöryhmän tilaisuus Kirkkonummella: Ulkomaisen työvoiman riisto valitettavan yleistä
KIRKKONUMMI
Kirkkonummen Reilun kaupan kannatustyöryhmä järjesti maanantaina 30.3. tilaisuuden “Reilun työn Suomi – kuinka estää ulkomaisen työvoiman riisto?” Tilaisuudessa käytiin erinomaista keskustelua vakavasta ongelmasta: työntekijöiden oikeuksien polkemisessa on pahimmillaan kyse ihmiskaupasta.
Tilaisuuden aloitti Tieto-Finlandia-palkinnon saaneen kirjailija Paavo Teittisen haastattelu. Teittinen kuvasi niitä räikeitä ongelmia, joita ulkomailta Suomeen tulleet työntekijät joutuvat liian usein kohtaamaan. Laittomasti toimivissa yrityksissä palkkoja jätetään säännönmukaisesti maksamatta tai niitä maksetaan liian pieninä. Työpäivät ja työviikot voivat olla paljon lain sallimaa pidempiä ja työntekijät voivat joutua maksamaan kynnysrahoja siitä, että saavat työpaikan. Riiston kohteeksi joutuvat työntekijät ovat usein monella tavalla haavoittuvassa asemassa, sillä he ovat monesti maassa työperusteisella oleskeluluvalla, eivät välttämättä ole kielitaitoisia eikä heillä muutenkaan ole työnantajan ulkopuolisia kontakteja Suomessa.
Hyväksikäyttö on yleistä useilla eri aloilla, kuten siivouksessa, ravintola-alalla, rakennusalalla ja maatalousalalla. Se muodostaa laajuudessaan merkittävän rakenteellisen ongelman ja asettaa myös kohtuuttomaan kilpailuasetelmaan työnantajavelvoitteistaan huolehtivat yritykset. Teittisen jälkeen tilaisuudessa puhunut asiantuntijapaneeli varoittikin, että julkisia hankintoja tekevien tahojen on kiinnitettävä huomiota muuhunkin kuin hintaan ja mietittävä tarkoin jo tarjousvaiheessa, mitä ehtoja sisällyttää sopimuksiinsa.
Paneeliin osallistuivat Teittisen lisäksi Julkisten ja hyvinvointialojen liiton yhteiskuntasuhdepäällikkö Vesa Mauriala, Rakennusliiton vanhempi asiantuntija Toni Malmström sekä Suomen Pakolaisavun työperäisen hyväksikäytön ehkäisyn asiantuntija Shenäh Räzabi. Keskustelun juonsi Kirkkonummen Reilun kaupan kannatustyöryhmän puheenjohtaja Ronja Karkinen.
Keskustelun aluksi Vesa Mauriala totesi, että lainsäädäntömme perustuu sopimusoikeudelliseen yhteiskuntaan. Oletuksena ikään kuin on, että mikäli työelämässä tulee kiistatilanteita vaikkapa palkkauksesta, nämä voidaan viime kädessä ratkaista oikeudessa siviilipuolen riitakysymyksinä. Nykyajassa tämä ei kuitenkaan toimi, vaan tilaisuuden panelistit olivat laajasti sitä mieltä, että lainsäädäntömme on liian pehmeää ja että työelämän kysymyksiä tulisi saattaa laajemmin rikoslain piiriin. Esimerkiksi Norjassa alipalkkaus on kriminalisoitu, jolloin palkkoja tietoisesti ja säännöllisesti liian vähän maksanut yrittäjä voi saada jopa vankeutta. Paneeli oli yhtä mieltä myös siitä, että työsuojeluviranomaisen oikeuksia olisi syytä kasvattaa ja tilaajilla tulisi olla suurempi vastuu alihankkijoidensa toiminnasta.
Uutta lainsäädäntöä odoteltaessa kilpailuttajilla on suuri vastuu. Ronja Karkinen toi esiin, että kunnat ostavat tuotteita ja palveluita vuosittain yli 9 miljardilla eurolla ja että niillä on merkittävä vastuu tehdä hankintansa huolella. Paneelissa keskusteltiin useista eri keinoista, joilla kilpailuttaja voi sekä rajata tarjoajia että myöhemmin valvoa kilpailutuksen voittaneen yrityksen toimintaa. Toni Malmström kertoi, että apua kilpailutuksiin on saatavilla runsaasti. Esimerkiksi Rakennusliitto on tuottanut ohjekortin, jonka kilpailuttaja voi halutessaan ottaa käyttöön viittaamalla siihen kokonaisuudessaan. Hyvin suunniteltujen kilpailutusten ja työmaiden valvonnan on todettu merkittävästi vähentäneen ulkomaisen työvoiman riistoa.
Shenäh Räzabi korosti, että yhteiskunnan on otettava suurempi vastuu ilmiöstä, eikä sitä voi jättää nykyisellä tavalla uhrien vastuulle. Tietoa aiheesta on olemassa paljon, mutta nyt tarvitaan tekoja. Lopulta kyse on oikeusvaltion toiminnasta: onko Suomi sellainen maa, jossa jokainen voi luottaa, että hän voi kertoa asiansa poliisille ja saada oikeutta asialleen? Tämä ei saa olla kiinni henkilön kansalaisuudesta tai asemasta työmarkkinoilla.
