Jussi Salo
PALOKANGAS
Seurakunnan investointisuunnitelmat herättävät huolta
Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on päättynyt, mutta varsinainen vaalipäivä on vielä edessä 15.11. Vaalit käydään tilanteessa, jossa Kirkkonummen seurakuntayhtymä on tekemässä mittavia investointeja ja suunnittelemassa lisää suurinvestointeja. Ensi kesänä on suunnitelman mukaan valmistumassa pappilan merkittävä remontti ja keskustan hautausmaalle taas rakennetaan uutta huoltorakennusta. Suomenkielisen ja ruotsinkielisen seurakunnan jäsenet ovat nyt vaalissa tekemässä pitkäkestoisia valintoja. Nyt kannattaa olla tarkkana, kenelle äänensä antaa.
Viime viikkoina seurakuntayhtymän viranhaltijat ovat esitelleet tarkempaa suunnitelmaa keskustan kirkon mittavasta remontista, jossa kirkon ilme sisällä muuttuisi niin kutsutuksi vuorovaikutuksen kirkoksi. Kirkkoon palautettaisiin kaksi parvea, joiden alla voisi olla erilaista toimintaa, kuten kahvitarjoilua tai musiikin harjoittamista. Alttarin alueen koroke poistettaisiin ja kirkon keskialueella penkit olisivat puoliympyrässä, mahdollisesti irtopenkkeinä. Lattia ja sen alla oleva lämmitysputkisto uusittaisiin. Kirkon taakse rakennettaisiin uusi sivurakennus, joka palvelisi edellä kuvattuja toimintoja.
Edellä mainittujen lisäksi aiemmin käytössä ollut seurakuntatalo ei ole saanut lopullista purkupäätöstä. Seurakuntatalon kohtalo on vielä epäselvä.
Vanhojen kiinteistöjen, kuten pappilan ja kirkon remontointi ja uudistaminen vaativat aina huomattavasti ennakoitua enemmän rahoitusta. Tuoreena esimerkkinä on Pappilan remontointi. Alkuperäinen, ulkopuolisen asiantuntijan laatima kustannusarvio oli 1,3 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä kustannusarvio on jo 4,8 miljoonaa euroa. Jos Pappilan remontin kustannukset repesivät näinkin paljon, miten voidaan luottaa kirkon suurinvestoinnin kustannusarvioon. Rohkenen esittää arvion, että vuorovaikutuksen kirkon toteuttaminen edellyttäisi pappilaan verrattuna vähintään nelinkertaisen rahoitustarpeen.
Kiinteistölautakunnassa olemme evästäneet useaan otteeseen, että seurakuntayhtymän kiinteistöjen kuntoa on jatkuvasti seurattava ja tehtävä tarpeellisia korjaustoimenpiteitä säännöllisesti. Olemme onnistuneet saamaan liikkeelle Räfsön leirikeskuksen kiinteistökokonaisuuden remontoimisen ja alueen viihtyvyyden parantamisen. Nyt on katse paljon haastavammassa. Miten toimia kirkkoinvestoinnin kanssa?
Seurakuntayhtymän talous on velaton, mikä on harvinaista Suomen seurakunnissa. 5.11. pidimme kiinteistölautakunnan viimeisen kokouksen tällä vaalikaudella. Tässä kokouksessa evästimme muita päätöksentekoelimiä kahdella tavalla: 1) seurakuntayhtymän toiminnassa ei ole ollut tapana isojen investointien yhteydessä laatia rahoitussuunnitelmia, mikä on vakava puute ja vaatii välitöntä korjaamista, 2) kirkon investointisuunnitelmaa tulee päivittää niin, että tarjolla on useita toteuttamisvaihtoehtoja.
Itse kyseenalaistan kirkon ilmeen olennaisen muuttamisen. Kunnioitetaan kirkon historiaa ja annetaan kirkon olla kirkko, ei tavoitella kirkon ja seurakuntatalon yhdistelmää. Kirkko on kulttuurihistoriallisesti korvaamaton. Välttämättömät korjaukset on tehtävä, kuten kirkon lämmitysjärjestelmän ja akustiikan modernisointi. Lattian rakenteita ei ole välttämätöntä repiä ainakaan kokonaan auki, kun lämmitys toteutetaan toisella tavalla kuin nykyinen vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä. Sivuparvia ei ole ainakaan tässä vaiheessa tarpeellista rakentaa. Kirkon viereinen sivurakennus kaipaa remontointia ja sitä voidaan samalla hieman laajentaa palvelemaan paremmin henkilöstöä sekä kirkon automaatiota ja muuta tekniikkaa.
Näin toimien voimme varautua myös mahdollisen uuden seurakuntatalon investointiin. Yhtä lailla Masalan kirkko voi hyvinkin täyttää seurakuntatalon tarpeen. On kerättävä myös kokemuksia, miten hyvin uudistunut pappila palvelee Kirkkonummen seurakuntia ja seurakuntalaisia.
JUKKA PALOKANGAS
Suomalaisen seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsen
Kiinteistölautakunnan puheenjohtaja
Kristillisten ydinarvojen puolesta valitsijayhdistys 2026 vaalissa
