Jussi Salo
WICKSTRÖM
Sote-uudistus floppasi, nyt tarvitaan laajempaa korjaussarjaa
Uudet hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuonna 2023. Ennen uudistusta Suomessa pohdittiin erilaisia hallinnollisia ratkaisuja aina kuntaliitoksista alueellisiin toimijoihin. Lopulta päädyttiin tähän jälkimmäiseen malliin.
Hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa vasta muutaman vuoden, eivätkä ne ole juuri saaneet osakseen mairittelevaa julkisuutta. Ihmisten luottamus sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä pelastuspalveluihin on monin paikoin heikentynyt uudistuksen myötä.
On pakko todeta, ettei sote-uudistus ole ainakaan vielä onnistunut toivotulla tavalla. Rahoitusmalli koetaan epäoikeudenmukaiseksi, yhteistyö kuntien ja hyvinvointialueiden välillä on osin epäselvää, eikä painopistettä ole pystytty siirtämään riittävästi ennaltaehkäiseviin palveluihin ja perusterveydenhuoltoon.
Me Länsi-Uudellamaalla kuulumme niihin alueisiin, jotka ovat sopeuttaneet talouttaan maan kärkivauhtia ja näin saaneet taloutemme tasapainoon. Tämä on sinänsä myönteistä, mutta samalla on kiinnitettävä huomiota palveluiden riittävyyteen. Meillä löytyy edelleen haasteita lakisääteisten palveluiden järjestämisessä, mitä me emme saa unohtaa.
Kritiikkiä tällä hetkellä herättää erityisesti hallituksen uusin rahoituslakiesitys. Valtion talous on vielä heikommassa kunnossa kuin hyvinvointialueiden, joten on jossain määrin ymmärrettävää, että myös sote-kokonaisuudesta etsitään keinoja kustannusten hillitsemiseksi, vaikka kokonaisrahoitus kasvaakin.
Hyvinvointialueemme on kuitenkin ajautunut perustuslaillisesti hankalaan asemaan. Kun suurin osa hyvinvointialueista pärjää taloudellisesti heikommin kuin juuri Länsi-Uusimaa ja Helsinki, ei näiden ”heikkojen” alueiden tilannetta voida heikentää kohtuuttomasti. Näin valtiovarainministeriön virkakunta on linjannut. Ymmärrän tämän lähtökohdan, mutta mielestäni tulkinta perustuslaillisuudesta on tässä kohdin ongelmallinen. Toivonkin, että eduskunnan perustuslakivaliokunta arvioi asiaa uudelleen ja mahdollistaa rahoituksen tarkistamisen erityisesti vuodesta 2029 alkaen siten, että myös meidän alueemme saa kohtuullisemman rahoituksen. Kyseinen ajankohta osuu jo käytännössä seuraavan hallituksen vastuulle, joten tätä asiaa on tarkasteltava tulevien hallituspuolueiden toimesta. Lisäksi toivon, että hyvinvointialueiden tilannetta helpotetaan vielä kuluvan viikon kehysriihessä.
Sote-uudistus on herättänyt kritiikkiä myös seudullamme. Siuntiossa omat palveluasumisen yksiköt ovat kadonneet. Inkoossa ja muilla paikkakunnilla ennaltaehkäiseviä palveluita on karsittu, ja Kirkkonummella ikääntyneiden asumispaikoista on ollut pulaa. Vaikka haasteita on paljon, on tärkeää suunnata katse eteenpäin. Tällä hetkellä sote-sektorilta puuttuu selkeä visio. Hyvinvointialueita tulisi ohjata valtakunnallisesti nykyistä vahvemmin panostamaan ennaltaehkäisyyn ja perusterveydenhuoltoon. Myös vanhuspalveluissa tulee turvata turvallinen asuminen kaikille sekä edistää monipuolista toimintaa yhteistyössä kuntien kanssa. Nykyinen rahoitus- ja hallintomalli tekee tästä kuitenkin haastavaa.
Siksi seuraavien hallitusneuvottelujen yhteydessä on syytä arvioida kriittisesti hyvinvointialueiden ensimmäisiä toimintavuosia ja olla valmis tekemään tarvittavia muutoksia.
Yksi keskeinen ongelma on hyvinvointialueiden eriytyminen. Oma alueemme on väestöltään kasvava ja yksi maan suurimmista. Samaan aikaan esimerkiksi Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue on Suomen pienin. Sen väestöpohja vastaa suunnilleen Leppävaaran aluetta, ja silti siellä toimii oma keskussairaala, jossa on laajemmat palvelut kuin esimerkiksi Lohjalla. Lohjan sairaala palvelee kuitenkin yli kaksinkertaista väestömäärää. On perusteltua kysyä, onko tämä oikeudenmukaista. Mielestäni ei ole.
HENRIK WICKSTRÖM
Kansanedustaja, r.
Aluevaltuutettu
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Inkoo
