NARVIK
Sukellusreissu Narvikin toisen maailmansodan hylyilleNARVIK
Maaliskuun 8:s päivä lähti innokas kymmenen hengen sukeltajaporukka kohti Norjan Narvikia. Narvik tunnetaan sukeltajien keskuudessa yhtenä hylkysukeltajien paratiisina. Toisen maailmansodan alkupuolella 1940 saksalaiset hyökkäsivät Narvikin satamakaupunkiin. Syynä tähän oli sodankäynnissä tarvittava rautamalmi, jota louhitaan Ruotsin Kiirunasta.
Jussi Karppinen organisoi reissun kaikki valmistelut, isot kiitokset hänelle suuresta työstä! Sukellusryhmä koostui pääkaupunkiseudun sukeltajista. Heitä oli mm. Calypsosta, Hydromaniasta, H2O:sta ja Kuplasta.
Osa sukeltajista oli vastaavalla reissulla huhtikuussa 2024, mutta tuolloin olosuhteet eivät olleet ihan optimaaliset. Sukeltajille on oleellista kohde, mitä mennään katsomaan sekä näkyvyys veden alla. Norjaan kun lähdetään sukeltamaan, niin oletuksena on kirkkaat vedet. Vuoden 2024 Narvikin reissulla jostain syystä näkyvyys meressä oli huono.
Tämän vuoksi uuden reissun ajankohta aikaistettiin useammalla viikolla maaliskuun alkupuolelle. Monella sukeltajalla oli varmaan jäänyt ”kaivelemaan”, että sukellus paremmassa näkyvyydessä antaa enemmän. Niinhän se asian laita on.
Autojunalla Kolariin
Reissu aloitettiin sukeltajien siirtyessä autoillaan Pasilaan. Pasilassa autokunnat siirtyivät autojunaan. ”Lähtökaljat” otettiin Triplan pubissa. Juna tahkosi läpi yön Lapin Kolariin ja sukeltajat saivat hyvät yöunet seuraavan päivän koitosta varten. Viikon reissusta kun puhutaan, niin kaksi sukeltajaa per auto on aika optimi. Sukellusvarusteiden määrä on niin runsas, että farmariauto on hyvä ratkaisu. Laitesukellusharrastuksen aloittamista suunnittelevien kannattaa siksi unohtaa Ford Fiestat ym. vastaavat kulkupelit.
Aamulla virkeät sukeltajat saapuivat Kolariin. Kauppaostosten jälkeen muitta mutkitta sukeltajat suuntasivat autoillaan kohti Ruotsia. Homma oli suunniteltu niin, että Kiirunassa oli yksi pakollinen ruokatauko.
Sinällään Kiirunassa ei ole mitään ihmeellistä, iso kaivos löytyy paikkakunnalta. Tässä vaiheessa sukeltajilla oli kuitenkin ajatukset jo tulevissa sukelluksissa, osalla varmaan koko matkan saati yöunissa. Eihän talvilomaa voi paremmin viettää?
Jos halutaan saada uusia kokemuksia, niin vähän pitää nähdä vaivaa. Kolarista Narvikiin on noin 400 km.
Sukellustukialuksena toimi MS Galten
Perillä Narvikin satamassa oli sukellustukialuksemme MS Galten. Alusta operoi ruotsalainen Erik. Erik hoiti itsenäisesti kaiken mitä sukeltajat tarvitsivat aluksella viihtyessään aluksen ajamisesta lähtien. Erik haki ruokatarpeet Narvikin kaupoista ja teki ruuat koko porukalle. Samalla hän toimitti sukelluksiin tarvittavia kaasuja: happea, heliumia ja argonia.
Normaalisti sukeltamisessa käytetään paineilmaa (21 % happea, typpeä 78 %).
Itseasiassa tämä on hyvä ja halpa kaasu, mutta kun puhutaan yli 100 metrisistä hylyistä, niin niissä on valtava määrä nähtävää. Moni asiaan vihkiytymätön ei voi ymmärtää, että sukelluksissa oli matka vuoteen 1940. Hylyt ovat suuria, joten kohteilla ollaan mahdollisimman pitkään. Kaikki nähtävä on syvällä, nousuköydellä ollaan vain pakollinen pysähdysaika, turvallisuuden takia tehtävät pysähdykset.
Edellämainitusta syystä sukeltajat käyttivät nitroxia hengityskaasuna. Se on happirikastetta, jossa käytetään suurempaa happipitoisuutta kuin paineilmassa ja voidaan olla pidempään syvällä huomioiden kaasun käyttösyvyyden maksimi.
Talvisukeltamisessa on omat haasteensa
Talvisukeltaminen asettaa omat haasteet sekä sukeltajille että laitteistoille. Sukeltaminen vaatii jonkin verran kokemusta ja asiaan perehtymistä, kun sukelletaan kylmässä valtameressä.
Laitteisto on kahdennettu, eli joko tuplapullot tai kylkipullot. Yhdellä sukeltajalla oli rebreather eli suljetun kierron laite ja muut sukelsivat avoimen kierron laitteilla. Olosuhteet olivat vaativat, vesi oli 3-4 C ja selvää oli, että kaikilla oli kuivapuvut käytössään. Lisäksi käytettiin argonia pukukaasuna joka lämmittää paremmin kuin ilma, johtuen kaasun ominaistiheydestä. Lisäksi osalla oli sähköiset lämpöliivit käytössä.
Sukelluksen ensi hetket kertoivat, että nyt on näkyvyys kohdallaan. Vesi oli erittäin kirkasta. Hommat aloitettiin Narvikin satama-altaasta ja sen tunnetuimmilla hylyillä mm. M/S Stråssa, S/S Neuenfels, Martha H. Fisser. Kohteet, joilla käytiin olivat pääsääntöisesti saksalaisia hävittäjiä. Sitten lisäksi oli rahtialuksia ja yksi lentokone.
Alkuviikolla oli upea sää ja aurinko paistoi. Nyt oltiin kuin ”uusilla hylyillä” kun kaikki yksityiskohdat olivat nyt nähtävillä konehuoneista lähtien. Ei jäänyt epäselvää mitä hylyissä on.
Kohteiden syvyydet olivat pääsääntöisesti alle 30 m satama-altaassa. Toki oli muutama syvempikin kohde tarjolla, mutta se vaatii erikoiskoulutuksen, tekniikkasukeltamiseen soveltuvat laitteet, kaasut, tiedot ja taidot.
Joka hylyssä on paljon yksityiskohtia, joita voi pelkästään katsoa tai vaikka kuvata. Sukeltajat eivät koske hylkyihin eikä niistä irrotella mitään osia.
Kaksi sukellusta päivässä
Sukelluksia tehtiin pääsääntöisesti kaksi päivässä. Kohteet valikoituivat vuorovesivirtojen mukaan. Tähän aikaan vuodesta nousu -ja laskuveden ero on noin kaksi metriä Narvikissa. Vuorovesi vaihtuu kuuden tunnin sykleissä. Sukelluskohdetta suunniteltaessa tämän tietysti Erik otti huomioon.
Yleensä edellisenä päivänä pidettiin palaverit seuraavan päivän mahdollisista kohteista. Tietysti maksavia asiakkaita kuunneltiin ja porukalla päätettiin, mikä tuli olemaan aamun kohde ja mikä iltapäivän kohde.
On myös oleellista, että aikataulut pitävät ja hommat saadaan tehtyä valoisan aikana logistisesti järkevästi eikä Galtenilla ajella huvin vuoksi edestakaisin. Tukialus oli yöt Narvikin sataman laiturissa.
Erik teki tarvittavat kaasut jokaiselle sukeltajalle seuraavaa kohdetta varten. Hengityskaasun happiprosentti määräytyi kohteen maksimisyvyyden mukaan. Laitteiden valmistelussa jokainen tietenkin analysoi hengityskaasun ennen seuraavaa sukellusta. Sukellusten välissä kuivatettiin alusasut ja kuivapuvut. Osa taisi jopa paikata puvun reikiä paikkojen ja liimojen avulla. Sukeltaminen on mukavampaa kylmässä vedessä, kun puku ei vuoda.
Narvikin reissu meni hyvin, sukeltajat saivat uusia kokemuksia. Allekirjoittanut oli tyytyväinen näkyvyyksiin, kuvat olivat laadultaan parempia kuin vuoden takaiset. Kaikki saivat sukeltaa riittävästi ja kaikki meni hyvin ja turvallisesti.
Tervetuloa mukaan seuratoimintaan!
Sukellusseurat toivottavat kaikki laitesukelluksesta kiinnostuneet henkilöt tervetulleiksi mukaan seuratoimintaan! Sukellusta voi kokeilla sukellusseurojen introilla uima-altaassa kouluttajien avustuksella, joka on aivan turvallista.
Sukellusseurat järjestävät myös retkiä jäsenilleen. Kirkkonummen Calypsossa järjestetään seuran kesäleiri yleensä joka vuosi. Lisäksi aktiiviset jäsenet suunnittelevat ja järjestävät retkiä mm sisämaahan. Retkillä vieraillaan erilaisissa kohteissa oli kyseessä sitten järvi, joki, lampi tai kaivos. Reissujen pääajatus on, että ne ovat turvallisia ja kaikille halukkaille tarjotaan osaamis -tai koulutustason mukaisia kohteita. Seuratoiminnassa pyritään siihen, että kaikki otetaan tasapuolisesti toimintaan mukaan.
Calypsolla on merilähtöjä aina tarpeen mukaan läpi kesän heidän RIB-veneellään. Suomenlahdessa on paljon sukellettavia hylkyjä.
Sukellusharrastuksessa on paljon mahdollisuuksia kouluttaa ja kehittää itseään. Suomessa on saatavissa korkeatasoista sukelluskoulutusta ja yleensä kurssin käytyä pärjää esim. ulkomaiden kohteissa.
Lisätietoja: sukellusseura Calypso ry: https://calypso-ry.fi
TOMMI NUKARINEN
Kirkkonummelainen valokuvauksen- ja laitesukelluksen harrastaja