TURVALLISUUS syntyy koko yhteiskunnan toimintakyvystä. Kirkkonummella on viime aikoina keskusteltu aktiivisesti kuntalaisten varautumisesta ja paikallisesta turvallisuudesta, kertoo Jarno Limnell.
Jussi Salo
LIMNELL
Suomen suunta on pidettävä vakaana levottomassa maailmassa
Euroopan turvallisuustilanne on vakava, mutta suomalaisen ei pidä elää pelossa. Tämä on mielestäni tärkein lähtökohta, kun katsomme ympärillemme ja ennen kaikkea eteenpäin.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Samalla Euroopassa on nähty sabotaasia, kyberhyökkäyksiä, droonihavaintoja, ilmatilaloukkauksia, elektronista häirintää ja muuta hybridivaikuttamista. NATO on viime viikkoina kiinnittänyt erityistä huomiota juuri tällaisten toimien lisääntymiseen.
Tilannetta ei pidä vähätellä. Sitä ei myöskään pidä dramatisoida. Suomen viranomaisten tämänhetkinen arvio on selkeä: Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Samalla turvallisuusympäristöämme seurataan jatkuvasti ja erilaisiin häiriöihin varaudutaan. Tässä on suomalaisen turvallisuusajattelun ydin. Uhkat tunnistetaan ajoissa, niihin varaudutaan ja yhteiskunnan toimintakyvystä pidetään huolta.
Meidän kannattaa nyt ymmärtää erityisesti kolme muutosta.
Ensimmäinen on se, että turvallisuuden harmaa alue laajenee. Rauhan ja sodan välissä tapahtuu yhä enemmän. Seuraava Suomeen kohdistuva painostus ei välttämättä näyttäydy sotilaallisena kriisinä. Se voi olla häiriö tietoliikenteessä, kyberhyökkäys, vaikuttamisyritys kriittiseen infrastruktuuriin, GPS-häirintää tai tarkoituksellisesti levitetty väärä tieto, jonka tavoitteena on horjuttaa keskinäistä luottamustamme.
Tähän meidän on osattava suhtautua rauhallisesti. Jokainen häiriö ei ole hyökkäys eikä jokaisen poikkeavan tapahtuman taustalla ole vieras valtio. Mutta yhteiskunnan on kyettävä selvittämään nopeasti, mistä on kyse, turvaamaan toimintansa ja tarvittaessa vastaamaan päättäväisesti.
Toinen suuri muutos on Euroopan kasvava vastuu omasta turvallisuudestaan. NATO on muuttumassa suuntaan, jossa eurooppalaiset liittolaiset kantavat aiempaa suuremman vastuun puolustuksesta, suorituskyvyistä ja puolustusteollisuudesta. Tämä kehitys on Suomen kannalta tärkeä.
Suomen turvallisuus rakentuu jatkossakin kolmelle vahvalle perustalle: omalle uskottavalle puolustukselle, NATO-jäsenyydelle ja vahvalle Euroopalle. Näitä ei pidä asettaa vastakkain. Mitä vahvempi oma puolustuksemme on, sitä vahvempi liittolainen olemme. Ja mitä vahvempi Eurooppa on, sitä uskottavampi koko NATO on.
Samasta syystä Ukrainan tulevaisuus koskee myös meitä. Ukraina puolustaa omaa itsenäisyyttään, mutta samalla siellä ratkaistaan paljon siitä, millaisiksi Euroopan turvallisuuden pelisäännöt tulevina vuosina muodostuvat. Suomen valtiojohto onkin syyskuussa jälleen vahvistanut Suomen jatkuvan tuen Ukrainalle.
Kolmas muutos saattaa lopulta olla meille kaikkein tärkein. Turvallisuus ei enää ole vain puolustus- ja turvallisuusviranomaisten asia. Se syntyy koko yhteiskunnan toimintakyvystä. Sähkön on kuljettava, veden tultava hanasta, tietoverkkojen toimittava, ruoan liikuttava ja terveydenhuollon kyettävä hoitamaan tehtävänsä myös häiriötilanteissa.
Kirkkonummella tämä ajattelu on erityisen luontevaa. Meri, pääkaupunkiseudun läheisyys ja Upinniemessä toimiva Rannikkoprikaati tekevät turvallisuudesta täällä myös hyvin konkreettisen asian. Samalla turvallisuus syntyy aivan tavallisessa arjessa. Kirkkonummella onkin viime aikoina keskusteltu aktiivisesti kuntalaisten varautumisesta ja paikallisesta turvallisuudesta. Haluan myös kiittää kirkkonummelaisia saamistani viesteistä.
Tulevina vuosina meidän kannattaa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen, kyberturvallisuuteen, droonien muodostamiin uusiin uhkiin, huoltovarmuuteen sekä ihmisten kykyyn tunnistaa informaatiovaikuttamista. Ennen kaikkea meidän on pidettävä huolta luottamuksesta. Yhteiskunta, jonka ihmiset luottavat toisiinsa, viranomaisiin ja demokratiaan, kestää myös ulkopuolista painetta paremmin.
Siksi turvallisuudesta puhuttaessa tärkein sana ei mielestäni ole pelko vaan toimintakyky.
Suomen kannattaa seurata ympäristöään tarkasti ja varautua myös sellaiseen, mitä emme vielä osaa täysin ennakoida. Samalla meidän on syytä muistaa, kuinka paljon vahvuuksia meillä on: vahvistuva puolustus, vahva maanpuolustustahto, NATO-liittolaisuus, toimivat viranomaiset ja poikkeuksellisen vahva yhteiskunnallinen luottamus.
Maailma ympärillämme on muuttunut levottomammaksi. Suomen ei tarvitse muuttua levottomaksi.
Meidän tehtävämme on pitää pää kylmänä, yhteiskunta toimintakykyisenä ja suunta selvänä. Sillä tavoin rakennetaan turvallista Suomea myös tuleville sukupolville.
JARNO LIMNELL
Kansanedustaja, sotatieteiden dosentti
