Kun Jou­lun­lap­si syn­tyi maa­il­maan, hän toi mu­ka­naan lah­jan kai­kil­le kan­soil­le. Niin meil­le jou­lu­e­van­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan. Tuo lah­ja oli yk­sin­ker­tai­nen, kau­nis ja ai­van pe­rus­ta­va. Lah­ja ei ol­lut ta­va­raa, vaan en­nem­min­kin his­to­ri­an en­sim­mäi­nen ai­nee­ton jou­lu­lah­ja. Ky­sees­sä ei kui­ten­kaan ol­lut lah­ja­kort­ti hem­mot­te­lu­vii­kon­lo­pul­le tai te­at­te­ri­lip­pu, vaik­ka mu­ka­vi­a­han ne­kin oli­si­vat ol­leet. Ei – Jou­lun­lap­si toi mu­ka­naan lu­pauk­sen ja opas­tuk­sen Ju­ma­lal­ta.

Lu­paus on tämä: Ju­ma­la ei unoh­da lap­si­aan. Hä­nen rak­kau­ten­sa vai­kut­taa kes­kuu­des­sam­me ja ih­mis­ten vä­lil­lä. Ju­ma­la on elä­vä ja läs­nä ole­va Isä, joka ha­lu­aa pi­tää huol­ta omis­taan.

Opas­tus on tämä: Ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne niin kuin ra­kas­tat­te it­se­än­ne ja niin kuin ra­kas­tat­te Ju­ma­laa. Ol­kaa lä­him­mäi­siä kai­kil­le ih­mi­sil­le. Teh­kää maa­il­ma yh­des­sä, Kun au­tam­me toi­nen tois­tam­me, au­tam­me myös it­se­äm­me. Kun maa­il­ma ja yh­teis­kun­ta voi hy­vin, voi­vat ih­mi­set­kin hy­vin. Olem­me tääl­lä toi­si­am­me var­ten.

Jou­lu on Ju­ma­lan rak­kau­den juh­la. Se muis­tut­taa mei­tä sii­tä, mikä elä­mäs­sä ja maa­il­mas­sa on tär­ke­ää ja pe­rus­ta­vaa: Maan­pääl­lä rau­ha ja hyvä tah­to ih­mis­ten vä­lil­lä.

In­koon seu­ra­kun­ta toi­vot­taa oi­kein hy­vää ja siu­nat­tua jou­lua ihan jo­kai­sel­le!

TOM SJÖB­LOM

Kirk­ko­her­ra

In­koon seu­ra­kun­ta