Turvallisuuden tunne koetuksella – miten vahvistamme henkistä kriisin­sie­to­kykyä?

Olen vii­me vuo­si­na kes­kus­tel­lut sa­to­jen ih­mis­ten kans­sa eri puo­lil­la Uut­ta­maa­ta, niin Kirk­ko­num­mel­la kuin muu­al­la­kin. Näis­sä koh­taa­mi­sis­sa yk­si tee­ma nou­see esiin yhä use­am­min ja yhä pai­nok­kaam­min. Huo­li maa­il­man tur­val­li­suus­ti­lan­tees­ta ja sen vai­ku­tuk­ses­ta omaan ar­keen.

Moni ku­vaa sa­maa tun­net­ta. Uu­ti­set so­das­ta Eu­roo­pas­sa, Lähi-idän jän­nit­teis­tä ja ky­be­ru­his­ta sekä droo­neis­ta ei­vät jää ir­ral­li­sik­si ot­si­koik­si. Ne seu­raa­vat mu­ka­na ar­keen, työ­päi­vään ja va­paa-ai­kaan. Epä­var­muu­des­ta on tul­lut py­sy­vä taus­ta­vi­re, joka vai­kut­taa kes­kit­ty­mi­seen, jak­sa­mi­seen ja jopa tu­le­vai­suu­den us­koon. Tämä on täy­sin ym­mär­ret­tä­vää. Ih­mis­mie­li ei ole ra­ken­net­tu kä­sit­te­le­mään jat­ku­vaa krii­si­vir­taa.

Sik­si on tär­ke­ää sa­noa ää­neen yk­si kes­kei­nen ha­vain­to. Tur­val­li­suu­den tun­ne ei syn­ny sii­tä, et­tä maa­il­ma oli­si täy­sin va­kaa. Se syn­tyy ko­ke­muk­ses­ta, et­tä ym­mär­räm­me ym­pä­ris­tö­äm­me ja pys­tym­me toi­mi­maan sii­nä.

Yh­teis­kun­nan ta­sol­la tämä tar­koit­taa hen­ki­sen krii­sin­sie­to­ky­vyn vah­vis­ta­mis­ta. Suo­mes­sa meil­lä on vah­va va­rau­tu­mi­sen pe­rin­ne, mut­ta nyt rin­nal­le tar­vi­taan en­tis­tä vah­vem­min mie­len va­rau­tu­mis­ta. Kyky koh­da­ta epä­var­muut­ta il­man la­maan­tu­mis­ta on kes­kei­nen osa kan­sal­lis­ta tur­val­li­suut­ta. Se ra­ken­tuu luot­ta­muk­ses­ta, yh­tei­söl­li­syy­des­tä ja sii­tä, et­tä em­me jää huo­liem­me kans­sa yk­sin.

Hen­ki­lö­koh­tai­sel­la ta­sol­la kei­not ovat usein yl­lät­tä­vän konk­reet­ti­sia.

En­sim­mäi­nen on tie­don hal­lin­ta. Kaik­kea ei tar­vit­se seu­ra­ta koko ajan. Uu­tis­vir­ran ra­jaa­mi­nen ei ole vä­lin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä, vaan oman jak­sa­mi­sen suo­jaa­mis­ta. Luo­tet­ta­van tie­don seu­raa­mi­nen riit­tää.

Toi­nen on ar­jen pe­ru­sa­si­ois­ta huo­leh­ti­mi­nen. Riit­tä­vä uni, liik­ku­mi­nen ja lä­hei­set ih­mi­set luo­vat va­kaut­ta. Ne ovat tur­val­li­suu­den tun­teen pe­rus­ta sil­loin­kin, kun ym­pä­röi­vä maa­il­ma tun­tuu epä­var­mal­ta.

Kol­mas on va­rau­tu­mi­nen. Kun tie­däm­me, et­tä meil­lä on ko­to­na pe­rus­tar­vik­keet ja ym­mär­räm­me, mi­ten toi­mia häi­ri­ö­ti­lan­teis­sa, tun­ne omas­ta hal­lin­nas­ta vah­vis­tuu. Va­rau­tu­mi­nen ei ole pel­koa, vaan rau­hal­lis­ta en­na­koin­tia.

Nel­jäs liit­tyy kes­kus­te­luun. Huo­lis­ta kan­nat­taa pu­hua ää­neen. Usein jo se, et­tä huo­maa mui­den ko­ke­van sa­moin, hel­pot­taa omaa oloa. Yh­tei­söl­li­syys on suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan vah­vuus, ja juu­ri nyt se on eri­tyi­sen tär­ke­ää.

On myös syy­tä pi­tää mie­les­sä mit­ta­suh­teet. Maa­il­mas­sa on pal­jon epä­var­muut­ta, mut­ta Suo­mi on edel­leen yk­si maa­il­man tur­val­li­sim­mis­ta mais­ta elää. Meil­lä on toi­mi­va yh­teis­kun­ta, vah­vat vi­ra­no­mai­set ja kor­kea kes­ki­näi­nen luot­ta­mus. Nämä ovat te­ki­jöi­tä, jot­ka kan­ta­vat myös vai­kei­na ai­koi­na.

Tur­vat­to­muu­den tun­ne on to­del­li­nen, mut­ta sen ei tar­vit­se hal­li­ta mei­tä. Me voim­me vah­vis­taa omaa ja tois­tem­me tur­val­li­suu­den tun­net­ta pie­nil­lä te­oil­la ar­jes­sa. Kun pi­däm­me huol­ta it­ses­täm­me, lä­hei­sis­täm­me ja yh­tey­des­tä toi­siin ih­mi­siin, ra­ken­nam­me sa­mal­la koko yh­teis­kun­nan kes­tä­vyyt­tä.

Lo­pul­ta tur­val­li­suus ei ole vain sitä, mitä ym­pä­ril­läm­me ta­pah­tuu. Se on myös sitä, mi­ten me sii­hen suh­tau­dum­me ja mi­ten yh­des­sä kul­jem­me eteen­päin. Juu­ri sii­nä meil­lä suo­ma­lai­sil­la on vah­vuus.

JAR­NO LIM­NELL

Kan­sa­ne­dus­ta­ja, so­ta­tie­tei­den do­sent­ti