Jussi Salo
LIMNELL
Turvallisuuden tunne koetuksella – miten vahvistamme henkistä kriisinsietokykyä?
Olen viime vuosina keskustellut satojen ihmisten kanssa eri puolilla Uuttamaata, niin Kirkkonummella kuin muuallakin. Näissä kohtaamisissa yksi teema nousee esiin yhä useammin ja yhä painokkaammin. Huoli maailman turvallisuustilanteesta ja sen vaikutuksesta omaan arkeen.
Moni kuvaa samaa tunnetta. Uutiset sodasta Euroopassa, Lähi-idän jännitteistä ja kyberuhista sekä drooneista eivät jää irrallisiksi otsikoiksi. Ne seuraavat mukana arkeen, työpäivään ja vapaa-aikaan. Epävarmuudesta on tullut pysyvä taustavire, joka vaikuttaa keskittymiseen, jaksamiseen ja jopa tulevaisuuden uskoon. Tämä on täysin ymmärrettävää. Ihmismieli ei ole rakennettu käsittelemään jatkuvaa kriisivirtaa.
Siksi on tärkeää sanoa ääneen yksi keskeinen havainto. Turvallisuuden tunne ei synny siitä, että maailma olisi täysin vakaa. Se syntyy kokemuksesta, että ymmärrämme ympäristöämme ja pystymme toimimaan siinä.
Yhteiskunnan tasolla tämä tarkoittaa henkisen kriisinsietokyvyn vahvistamista. Suomessa meillä on vahva varautumisen perinne, mutta nyt rinnalle tarvitaan entistä vahvemmin mielen varautumista. Kyky kohdata epävarmuutta ilman lamaantumista on keskeinen osa kansallista turvallisuutta. Se rakentuu luottamuksesta, yhteisöllisyydestä ja siitä, että emme jää huoliemme kanssa yksin.
Henkilökohtaisella tasolla keinot ovat usein yllättävän konkreettisia.
Ensimmäinen on tiedon hallinta. Kaikkea ei tarvitse seurata koko ajan. Uutisvirran rajaaminen ei ole välinpitämättömyyttä, vaan oman jaksamisen suojaamista. Luotettavan tiedon seuraaminen riittää.
Toinen on arjen perusasioista huolehtiminen. Riittävä uni, liikkuminen ja läheiset ihmiset luovat vakautta. Ne ovat turvallisuuden tunteen perusta silloinkin, kun ympäröivä maailma tuntuu epävarmalta.
Kolmas on varautuminen. Kun tiedämme, että meillä on kotona perustarvikkeet ja ymmärrämme, miten toimia häiriötilanteissa, tunne omasta hallinnasta vahvistuu. Varautuminen ei ole pelkoa, vaan rauhallista ennakointia.
Neljäs liittyy keskusteluun. Huolista kannattaa puhua ääneen. Usein jo se, että huomaa muiden kokevan samoin, helpottaa omaa oloa. Yhteisöllisyys on suomalaisen yhteiskunnan vahvuus, ja juuri nyt se on erityisen tärkeää.
On myös syytä pitää mielessä mittasuhteet. Maailmassa on paljon epävarmuutta, mutta Suomi on edelleen yksi maailman turvallisimmista maista elää. Meillä on toimiva yhteiskunta, vahvat viranomaiset ja korkea keskinäinen luottamus. Nämä ovat tekijöitä, jotka kantavat myös vaikeina aikoina.
Turvattomuuden tunne on todellinen, mutta sen ei tarvitse hallita meitä. Me voimme vahvistaa omaa ja toistemme turvallisuuden tunnetta pienillä teoilla arjessa. Kun pidämme huolta itsestämme, läheisistämme ja yhteydestä toisiin ihmisiin, rakennamme samalla koko yhteiskunnan kestävyyttä.
Lopulta turvallisuus ei ole vain sitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Se on myös sitä, miten me siihen suhtaudumme ja miten yhdessä kuljemme eteenpäin. Juuri siinä meillä suomalaisilla on vahvuus.
JARNO LIMNELL
Kansanedustaja, sotatieteiden dosentti
