Oli kat­ke­raa lu­kea uu­tis­ta työ­e­lä­keyh­ti­öi­den en­nä­tys­tuo­tois­ta, kos­ka sa­maan ai­kaan jou­dun mak­sa­maan YEL-mak­su­ja yli ki­pu­ra­jan. Tie­naan yk­si­ny­rit­tä­jä­nä noin ton­nin kuu­kau­des­sa, ja joka kol­mas kuu­kau­si jou­dun mak­sa­maan tuon ton­nin elä­keyh­ti­öl­le. On­ko rei­luu?

Ai­em­min saa­toin yrit­tä­jä­nä päät­tää mak­set­ta­van sum­man, jol­loin elä­mi­seen jäi jo­tain. Tie­sin kyl­lä, et­tä elä­ke­kin ja muut etuu­det oli­si­vat pie­nem­piä, mut­ta tie­na­sin sen ver­ran, et­tä tu­lin toi­meen. Tun­nen mo­nia koh­ta­lo­to­ve­rei­ta.

Ny­ky­jär­jes­tel­mäs­sä elä­keyh­tiö päät­tää YEL-mak­sun mää­rän ja se sit­ten mak­se­taan. Tai mak­su me­nee ulo­sot­toon.

Mitä jos pa­lat­tai­siin en­ti­seen jär­jes­tel­mään, et­tä meil­lä yk­si­ny­rit­tä­jil­lä­kin on mah­dol­li­suus yrit­tää.

YK­SI­NY­RIT­TÄ­JÄ