Väkivaltaa on ehkäistävä myös omaishoidossa

Omais­hoi­to on kes­kei­nen osa ikään­ty­nei­den hoi­vaa, jon­ka tar­ve kas­vaa jat­ku­vas­ti. Sik­si myös omais­hoi­don haas­teis­ta on tär­ke­ää pu­hua avoi­mes­ti. Omais­hoi­don yh­tey­des­sä esiin­ty­vä vä­ki­val­ta jää usein vä­häi­sel­le huo­mi­ol­le, vaik­ka se voi kos­ket­taa kym­me­niä tu­han­sia suo­ma­lai­sia.

Omais­hoi­don vä­ki­val­ta voi koh­dis­tua joko hoi­ta­jaan tai hoi­det­ta­vaan. Muis­ti­sai­rau­det ja neu­ro­lo­gi­set sai­rau­det voi­vat vai­kut­taa käyt­täy­ty­mi­seen, tun­tei­den hal­lin­taan ja so­si­aa­li­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Sen seu­rauk­se­na hoi­det­ta­va hen­ki­lö voi käyt­täy­tyä sa­nal­li­ses­ti tai fyy­si­ses­ti ag­g­res­sii­vi­ses­ti hoi­ta­vaa puo­li­soa tai per­heen­jä­sen­tä koh­taan. Vaik­ka sai­raus voi aut­taa se­lit­tä­mään täl­lais­ta käyt­täy­ty­mis­tä, se ei tee vä­ki­val­las­ta hy­väk­syt­tä­vää. Omais­hoi­ta­jia ei saa jät­tää yk­sin sel­viy­ty­mään uh­kaa­vis­ta tai vä­ki­val­tai­sis­ta ti­lan­teis­ta.

Omais­hoi­ta­jat voi­vat jou­tua hoi­det­ta­van hen­ki­lön fyy­si­sen, hen­ki­sen, ta­lou­del­li­sen ja sek­su­aa­li­sen vä­ki­val­lan koh­teek­si. Seu­rauk­se­na on ter­veys­hait­to­ja, so­si­aa­lis­ta eris­täy­ty­mis­tä ja ta­lous­vai­keuk­sia. Yli 70 pro­sent­tia Suo­men omais­hoi­ta­jis­ta on nai­sia.

Mo­net omais­hoi­ta­jat vai­ke­ne­vat asi­as­ta. Us­kol­li­suu­den, hä­pe­än tai vas­tuun­tun­non tun­teet voi­vat vai­keut­taa avun ha­ke­mis­ta.

Vä­ki­val­taa voi esiin­tyä myös päin­vas­tai­seen suun­taan. Rak­kaan ih­mi­sen hoi­ta­mi­nen ym­pä­ri vuo­ro­kau­den on vaa­ti­vaa. Uu­pu­mus, stres­si ja tuen puu­te voi­vat joh­taa ti­lan­tei­siin, jois­sa omais­hoi­ta­ja me­net­tää it­se­hil­lin­tän­sä, käyt­täy­tyy ag­g­res­sii­vi­ses­ti tai koh­te­lee hoi­det­ta­vaa kal­toin. Näi­den ris­kien tun­nis­ta­mi­nen ei tar­koi­ta omais­hoi­ta­jien syyl­lis­tä­mis­tä. Kyse on sii­tä, et­tä var­mis­te­taan, et­tä per­heet saa­vat apua en­nen kuin ti­lan­teet kär­jis­ty­vät.

Vä­es­tön ikään­ty­es­sä ja hoi­don tar­peen kas­va­es­sa em­me voi si­vuut­taa omais­hoi­dos­sa ta­pah­tu­vaa vä­ki­val­taa. Vä­ki­val­lan ris­kin ar­vi­oin­nin tu­lee ol­la ru­tii­ni­no­mai­nen osa per­he­hoi­don tu­kea ja pal­ve­lu­jen suun­nit­te­lua. Ter­vey­den­huol­lon ja so­si­aa­li­huol­lon am­mat­ti­lai­set tu­li­si kou­lut­taa tun­nis­ta­maan va­roi­tus­mer­kit ja kes­kus­te­le­maan asi­as­ta avoi­mes­ti. Sekä omais­hoi­ta­jil­la et­tä hoi­det­ta­vil­la on ol­ta­va pää­sy hel­pos­ti saa­ta­vil­la ole­vaan tu­keen ja neu­von­taan.

Vä­ki­val­lan ris­kiä tu­li­si ar­vi­oi­da ak­tii­vi­ses­ti, ja vä­ki­val­lan eh­käi­syn on ol­ta­va olen­nai­nen osa kaik­kea po­li­tiik­kaa.

EL­LA IM­MO­NEN

Val­ti­o­tie­tei­den mais­te­ri

Län­si-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een alu­e­val­tuu­tet­tu (sd.)