Jussi Salo
INKOO
Vastine Johanna Värmälän kommenttiin 23.7.Johanna Värmälän kirjoitus 23.7. herättää tärkeän keskustelun hyvinvointialueiden palveluista ja rahoituksesta. On kuitenkin syytä katsoa kokonaisuutta taloudellisesti realistisin silmin.
Värmälän esittämä tapa turvata palvelut ilman rakenteellisia uudistuksia ja priorisointeja ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, vaikkakin omahoitajamallin edistäminen onkin kannatettava asia. Rahat eivät tule riittämään. Hyvinvointialueet, kuten meillä Länsi-Uudellamaalla, kamppailevat jo nyt kasvavien kustannusten ja väestön ikääntymisen kanssa. Silti meillä on vastuu siitä, että tärkeimmät palvelut - erityisesti perusterveydenhuolto ja vanhustenhoito - toimivat luotettavasti nyt ja tulevaisuudessa.
Kokoomuksessa uskomme, että vaikuttavuutta ja tehokkuutta parantamalla voidaan turvata laadukkaat palvelut myös pitkällä aikavälillä. Tämä edellyttää uudistamista - ei katteettomia lupauksia, joita ei voida rahoittaa.
Esimerkiksi monilla alueilla on hyviä kokemuksia yksityisten palveluntuottajien hyödyntämisestä täydentämässä julkista hoitoa. Asiakastyytyväisyys yksityisissä lääkäripalveluissa on jatkuvasti korkeaa, ja usein kustannus per käynti jää julkista palvelua alhaisemmaksi. Tällaisia toimivia käytäntöjä pitäisi hyödyntää nykyistä rohkeammin.
Valitettavasti kilpailutukset on tehty byrokraattisesti raskaiksi, mikä asettaa pienet ja paikalliset yksityiset toimijat epäedulliseen asemaan. Tämä ei palvele potilasta eikä veronmaksajaa. Byrokratian paisuttaminen ei lisää hoitoa - se lisää kustannuksia ja vie resursseja sieltä, missä niitä oikeasti tarvitaan: hoivaan ja kohtaamiseen.
Lisäksi on tunnustettava rehellisesti, ettei Suomen julkisella taloudella ole nykytilanteessa mahdollisuutta kanavoida hyvinvointialueille jatkuvasti lisää rahaa. Kuten työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto on todennut, meidän on varauduttava siihen, että yksilöiden ja perheiden oma vastuu kasvaa - esimerkiksi vanhusten hoivassa, ja miksei myös lasten hoivassa silloin, kun perheessä on hyväkuntoisia isovanhempia.
Samalla olisi korkea aika tehdä julkisen sektorin kustannusrakenteesta läpinäkyvämpi. Esimerkiksi tiedot sairauspoissaolojen määristä ja eroista yksityisen ja julkisen sektorin välillä voisivat tuoda arvokasta ymmärrystä siitä, mihin rahaa todellisuudessa kuluu - ja missä on mahdollisuuksia kehittää toimintaa järkevämmin.
Tarvitsemme toimivaa yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä - ei vastakkainasettelua. Vain näin palvelut voidaan turvata tulevaisuudessa.
TIMO KALLIO, KOK
LUVN hallituksen varajäsen
Inkoon kunnanhallituksen 1. vpj