Vastine Pia Kauman kommenttiin: Työllisyyspalveluissa on siirryttävä kyttäämisestä kannustamiseen
Pia Kauma kirjoittaa kommentissaan ratkaisuista ja työttömien kannustimista vapaaehtoistyön tekemiseen tai opiskeluun työttömyystuella.
Hienoa, että Pia Kauma kannattaa Tanskan joustoturvamallia ja rohkeita uudistuksia työttömyysturvajärjestelmään, mutta ei perehdy sen syvällisemmin siihen miten Suomen ja Tanskan malli eroaa toisistaan. Tanskan malli, tai ylipäänsä minkään muunkaan maan malli ei ole verrattavissa Suomen oloihin ja niitä on mielestäni turha liiaksi ihannoida tai poimia niistä kokonaisuudesta irrallisia yksityiskohtia. Uudistukset edellyttävät aina huolellista tarkastelua, asiantuntijoiden evaluointeja sekä vaikuttavuus- ja ennakkoarviointeja. Ne vaativat sekä aineellisia, että aineettomia resursseja.
Oletan, että tanskalaisen joustavan ja poikkeuksellisen korkean ja kattavan työttömyysturvan rahoittaminen vaatisi Suomessa merkittäviä veronkorotuksia. Epäilen, että talousliberaalista ajattelua kannattavat suostuu tätä allekirjoittamaan.
Tanskan mallissa työnantajat ja yritykset voivat nopeasti irtisanoa ja palkata työntekijöitä suhdanteiden mukaan ilman pitkiä ja kalliita irtisanomisprosesseja.
Suomessa irtisanomissuojan heikentämistä kannattavien pitäisi muistaa se, että nykyisessä työllisyys- ja suhdannetilanteessa palkansaajien taloudelliset turvaverkot on ajettu niin alas, että irtisanomisen helpottaminen lisää vain palkansaajien epävarmuutta.
Tanska tarjoaa ostovoimaisen työttömyysturvan enimmäsrajoissa. Pieni- ja keskituloisilla ansiosidonnainen työttömyysturva voi olla jopa 90% aiemmista bruttotuloista. Tanska käyttää tuplasti rahaa työvoimapalveluihin ja henkilökohtaiseen tukeen Suomeen verrattuna. Työtön saa tiiviistä ohjausta, koulutusta ja räätälöityjä palveluita ja vastineeksi vahvasta turvasta vaaditaan aktiivisuutta.
Vapaaehtoistyö ja opiskelu on hyviä keinoja pitää yllä toimintakykyä ja työmarkkinakelpoisuutta. Työtön voi nyt osallistua yleishyödylliseen toimintaan ja päästä osalliseksi yhteiskuntaan.
Työvoimapalveluita tarvitaan tukemaan yksilöä paremmin, mutta aktiivinen työnhakuvelvoite ja sen valvonta ovat välttämättömiä työkaluja, joilla varmistetaan järjestelmän reiluus ja toimivuus. Kannustamisen ja velvoitteiden on oltava tasapainossa. Jos haluamme siirtyä "kyttäämisestä kannustamiseen", on rakenteita uudistettava vieläkin rohkeammin. Vasta kun toimeentulon pelko poistuu, ihminen vapautuu aidosti kehittämään itseään, verkostoitumaan vapaaehtoistyössä ja hakeutumaan kohti sellaista työtä, joka ensisijaisesti vastaa hänen osaamistaan ja koulutustaan. Työministerin ohjeistukset ja avointen yliopisto-opintojen salliminen yli 25- vuotiaille on hyviä askeleita. Muutos koskee vain rajoitetusti opintoja, jotka eivät johda suoraan tutkintoon. Mutta jokainen, joka tuntee työttömien taluodellisen ahdingon tietää, että kurssimaksut voivat olla satoja euroja. Milläs maksat?
MAARIT FROM sd.
