Yhä useampi aikuinen löytää palapeleistä oman rauhoittavan hetkensä hektiseen arkeen

SIUN­TIO

– Pie­ni pala on­nea- pa­la­pe­li­puo­ti syn­tyi omas­ta pa­la­pe­lien ko­ko­a­mi­sen ilos­ta. Huo­ma­sin mi­ten rau­hoit­ta­vaa ja mel­kein me­di­ta­tii­vis­ta te­ke­mis­tä pa­la­pe­lit voi­vat ol­la, to­te­aa pa­la­pe­lei­hin kes­kit­ty­vän verk­ko­kau­pan vii­me syk­sy­nä pe­rus­ta­nut siun­ti­o­lai­nen San­na Hen­riks­son-Val­kei­nen.

– Lap­si­per­he­ar­ki oli vä­lil­lä hy­vin­kin kuor­mit­ta­vaa, mut­ta pa­la­pe­lin ää­res­sä en ol­lut vä­sy­nyt, ja saa­toin­kin is­tua tun­ti toi­sen­sa pe­rään pa­la­sia pai­koil­leen ase­tel­len, ker­too San­na hy­myil­len.

San­nan mu­kaan ny­kyi­nen ar­ki on mo­nel­le meis­tä täyn­nä är­syk­kei­tä, ruu­tu­ai­kaa ja jat­ku­vaa suo­rit­ta­mis­ta. Sik­si usea et­sii te­ke­mis­tä, joka rau­hoit­taa ja pa­laut­taa.

– Pa­la­pe­li tar­jo­aa juu­ri näi­tä asi­oi­ta. Kä­sil­lä te­ke­mis­tä, kes­kit­ty­mis­tä, ja pie­nen tau­on jos­sa ei tar­vit­se ol­la te­ho­kas tai täy­del­li­nen. Riit­tää, et­tä et­sii seu­raa­van pa­lan.

PALAPELIT eivät ole vain nykyisin vain ajanvietettä, vaan ne ovat pieniä paloja onnea ja rauhaa, jotka rakentuvat pala palalta.

Satu Holmlund

San­na on it­se huo­man­nut, et­tä pa­la­pe­lin ää­rel­lä ai­ka tun­tuu kul­ke­van eri tah­tiin.

– Se on kuin pie­ni hen­gäh­dys, joka muis­tut­taa, et­tä kii­reen kes­kel­lä­kin on lupa py­säh­tyä. Ja kuin­ka mo­nes­ti sitä ha­vah­tuu­kaan sii­hen et­tä ai­kaa on to­del­la vie­räh­tä­nyt kuin huo­maa­mat­ta use­am­pi tun­ti kun pa­la­pe­lin pa­lo­jen aset­te­le­mi­nen on vie­nyt täy­sin men­nes­sään, nau­rah­taa San­na.

Pa­la­pe­lin ko­ko­a­mis­ta voi­si hä­nen mie­les­tä lä­hes­tul­koon ver­ra­ta pie­neen mind­ful­l­ness het­keen.

– Sii­nä het­kes­sä mei­dän on pak­ko py­säh­tyä ja kes­kit­tyä pa­la­pe­lin vä­rei­hin, muo­toi­hin ja pie­niin yk­si­tyis­koh­tiin. Näin voim­me to­del­la saa­da pääs­säm­me juok­se­vat aja­tuk­set het­kek­si hil­je­ne­mään. Jopa jois­sain pi­lot­ti- ja neu­ro­kog­ni­tii­vi­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa on osoi­tet­tu pa­la­pe­lien to­del­la las­ke­van stres­si­ta­so­ja.

SANNA Henriksson-Valkeinen ja perheen ilopilleri Tara.

Satu Holmlund

Mo­nel­le meis­tä pa­la­pe­lit ovat tut­tu­ja lap­suu­des­ta. Usein pa­la­pe­li koot­tiin lat­ti­al­la is­tu­en, ei­kä se koos­tu­nut niin mo­nes­ta pa­las­ta, et­tä se oli­si vie­nyt juu­ri tuo­ki­o­ta kau­em­paa. Saa­ti, et­tä sen ää­res­sä ol­tai­siin viih­dyt­ty use­am­paan ker­taan, tun­te­ja, tai ku­lu­tet­tu jopa päi­viä.

Vaik­ka pa­la­pe­lei­hin lii­te­tään yhä hy­vin usein aja­tus, et­tä ne kuu­lu­vat en­nen kaik­kea lap­sil­le, tänä päi­vä­nä pa­la­pe­lit ovat ni­me­no­maan mo­nen ai­kui­sen har­ras­tus ja hen­ki­rei­kä, tapa rau­hoit­tua. Pa­la­pe­lit ovat teh­neet näyt­tä­vän pa­luun ja täl­lä ker­taa ni­me­no­maan ai­kui­set ovat löy­tä­neet niis­tä uu­den­lai­sen hy­vin­voin­nin läh­teen.

– Pa­la­pe­lin rau­hoit­ta­va ryt­mi pa­kot­taa hi­das­ta­maan. Kun pa­lo­ja so­vit­te­lee pai­koil­leen, mie­li siir­tyy luon­nol­li­ses­ti pois ar­jen hä­lys­tä. Se on kuin me­di­ta­tii­vi­nen tila, joka syn­tyy il­man sen suu­rem­paa yrit­tä­mis­tä. Ai­kuis­ten pa­la­pe­lit ei­vät ole vain tu­han­sia pa­lo­ja vaan ne ovat tai­det­ta, ta­ri­noi­ta ja vi­su­aa­li­sia elä­myk­siä. Ne an­ta­vat so­pi­vas­ti haas­tet­ta ko­ko­a­jal­leen, ja jo­kai­nen kuva tar­jo­aa oman tun­nel­man­sa. Val­miin pa­la­pe­lin kat­so­mi­nen tuo lä­hes sa­man­lais­ta tyy­dy­tys­tä kuin it­se teh­ty tai­de­te­os.

San­nan verk­ko­kaup­pa löy­tyy osoit­tees­ta www.pie­ni­pa­la­on­nea.fi ja sen li­säk­si hän on käy­nyt myy­mäs­sä tuot­tei­taan mark­ki­noil­la ja pi­tä­nyt pop up- myy­mä­lää eri pai­kois­sa.

Seu­raa­va pa­la­pe­li pop up- ta­pah­tu­ma on Kirk­ko­num­mel­la RMV-Ko­rut Oy:ssä lau­an­tai­na 23. tou­ko­kuu­ta osoit­tees­sa Mun­ki­mä­en­tie 11.

SATU HOLM­LUND