Yrjö Tiitolle hengen­pe­las­tus­merkki ansiokkaasta toiminnasta ihmishengen pelastamiseksi

KIRK­KO­NUM­MI

Kirk­ko­num­me­lai­nen Yr­jö Tiit­to pal­kit­tiin Suo­men Ui­ma­o­pe­tus- ja Hen­gen­pe­las­tus­liit­to ry:n myön­tä­mäl­lä hen­gen­pe­las­tus­mer­kil­lä (nu­me­ro 527) läm­min­hen­ki­ses­sä ti­lai­suu­des­sa, jos­sa läs­nä oli SUH:n toi­min­nan­joh­ta­ja Kris­tii­na Hei­no­sen li­säk­si hä­nen ka­la­ka­ve­rei­taan, joi­den kans­sa pi­de­tään tii­viis­ti yh­teyt­tä ja vaih­de­taan sään­nöl­li­ses­ti tie­toa mm. eri pilk­ki­paik­ko­jen jää­ti­lan­tees­ta.

Pe­las­tus­ti­lan­ne ta­pah­tui 8.4.2024 Es­poon­lah­del­la Kal­l­vi­kin alu­eel­la. Yr­jö Tiit­to oli ku­ha­pil­kil­lä yh­des­sä mer­kin ano­jan Ta­pio Ke­ro­sen kans­sa, kun Tiit­to äkil­li­ses­ti nou­si ylös ja läh­ti juok­se­maan ri­pe­äs­ti koh­ti hei­kom­paa jää­a­lu­et­ta. Huu­det­ta­es­sa pe­rään hän vas­ta­si ly­hy­es­ti: ”Mies pu­to­si jäi­hin.”

Ta­pio Ke­ro­nen jäi vä­lit­tö­mäs­ti hä­lyt­tä­mään apua ja ot­ti yh­tey­den hä­tä­nu­me­roon 112. Hän piti koko ta­pah­tu­ma­ket­jun ajan yh­teyt­tä hä­tä­kes­kuk­seen ja pai­kan­si ta­pah­tu­ma­paik­kaa pe­las­tus­vi­ra­no­mai­sil­le.

Tiit­to kii­reh­ti noin 150 met­rin pää­hän pai­kal­le, jos­sa jää oli mer­kit­tä­väs­ti hei­ken­ty­nyt. Hän las­keu­tui jään pääl­le ja ete­ni koh­ti avan­toon va­jon­nut­ta pyö­ri­mäl­lä, jot­ta pai­no ja­kau­tui­si ta­sai­sem­min. Pääs­ty­ään riit­tä­vän lä­hel­le hän ojen­si kä­ten­sä uh­ril­le, is­ki toi­sel­la kä­del­lään nas­ka­lin jää­hän ank­ku­rik­si ja yrit­ti ve­tää uh­ria ylös.

En­sim­mäi­sel­lä yri­tyk­sel­lä nas­ka­li ir­to­si jääs­tä ja uh­ri va­lui ta­kai­sin avan­toon. Tiit­to ker­toi uu­pu­neen­sa jo tä­män en­sim­mäi­sen yri­tyk­sen ai­ka­na. Hän ei kui­ten­kaan luo­vut­ta­nut. Het­keä myö­hem­min hän teki toi­sen yri­tyk­sen: nas­ka­li is­key­tyi täl­lä ker­taa pi­tä­väs­ti jää­hän, ja Tiit­to on­nis­tui ve­tä­mään uh­rin avan­nos­ta ylös. Hän oh­jeis­ti uh­ria pyö­ri­mään pe­räs­sään vah­vem­mal­le jääl­le.

Hä­tä­kes­kus ker­toi ti­lan­teen ai­ka­na, et­tä pe­las­tus­he­li­kop­te­ri ase­te­taan val­miu­teen, mi­kä­li Tiit­to it­se pu­to­aa jäi­hin tai pe­las­ta­mi­nen ei on­nis­tu. Ta­pio Ke­ro­sen nä­ke­myk­sen mu­kaan uh­ril­la ei oli­si ol­lut mi­tään mah­dol­li­suuk­sia sel­vi­tä il­man Tii­ton no­pe­aa ja an­si­o­kas­ta toi­min­taa.

Yhteisöllinen hetki

Hen­gen­pe­las­tus­mer­kin luo­vu­tus­ti­lai­suus jär­jes­tet­tiin Bist­ro Kirk­ko­num­men ti­lois­sa ja pai­kal­le oli saa­pu­nut jouk­ko Yr­jön eli Ykän ja Ta­pi­on ka­la­ka­ve­rei­ta niin lä­hel­tä kuin vä­hän kau­em­paa­kin. Ti­lai­suus oli läm­min­hen­ki­nen ja osoit­ti konk­reet­ti­ses­ti, kuin­ka tär­ke­ää yh­tei­söl­li­syys ja vas­tuu­not­to ve­sil­lä ja jäil­lä lii­kut­ta­es­sa on.

Kirkkonummelainen Yrjö Tiitto (kuvassa keskellä) palkittiin Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry:n myöntämällä hengenpelastusmerkillä, jonka luovutti SUH:n toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen. Merkkiä Yrjölle haki Tapio Keronen, joka itse sai Pysytään pinnalla- mukin muistoksi tapahtumasta.

Satu Holmlund

Merk­kiä Yr­jöl­le ha­ke­nut Ta­pio Ke­ro­nen osal­lis­tui SUH:n mu­kaan pe­las­tus­ti­lan­tee­seen rat­kai­se­vas­ti hä­lyt­tä­mäl­lä apua ja pi­tä­mäl­lä yh­teyt­tä hä­tä­kes­kuk­seen koko ta­pah­tu­man ajan. Myös hä­nel­le luo­vu­tet­tiin ti­lai­suu­des­sa muis­tok­si SUH:n Pysy Pin­nal­la -muki kii­tok­se­na esi­mer­kil­li­ses­tä toi­min­nas­ta.

SUH:n hen­gen­pe­las­tus­merk­ke­jä on myön­net­ty vuo­des­ta 1987 al­ka­en jo yli 500 kap­pa­let­ta. Merk­ki voi­daan myön­tää hen­ki­löl­le, joka on pe­las­ta­nut toi­sen hen­ki­lön to­den­nä­köi­ses­tä huk­ku­mis­vaa­ras­ta osoit­ta­mal­la aut­ta­mis­ha­lua, neu­vok­kuut­ta ja tai­toa.

SUH:n ta­voit­tee­na on, et­tä jo­kai­nen Suo­mes­sa asu­va omaa riit­tä­vät tie­dot ja tai­dot tur­val­li­seen ve­sil­lä ja jääl­lä liik­ku­mi­seen sekä osaa tar­vit­ta­es­sa aut­taa ve­den va­raan jou­tu­nei­ta. Täs­tä huo­li­mat­ta Suo­mes­sa huk­kuu vuo­sit­tain noin 100–150 ih­mis­tä eri­lais­ten ve­teen liit­ty­vien ta­pa­tur­mien seu­rauk­se­na. Jo­kai­nen on­nis­tu­nut pe­las­tus­te­ko on sik­si ää­rim­mäi­sen ar­vo­kas ja an­sait­see tul­la huo­mi­oi­duk­si.

Ystävyyttä isolla Y:llä

Hen­gen­pe­las­tus­mer­kil­lä pal­kit­tu, Ou­lus­ta ko­toi­sin ole­va Yr­jö Tiit­to ker­too ol­leen­sa in­to­hi­moi­nen ka­las­ta­ja lap­ses­ta as­ti.

– Ihan pie­nes­tä pi­tä­en olen ka­las­ta­nut, en­sin mato-on­gel­la ja sit­ten vir­ve­lil­lä. Isän kans­sa käy­tiin ver­koil­la ja tuu­las­ta­mas­sa. Ny­ky­ään tal­vel­la pil­ki­tään ja kaik­ki me har­ras­te­taan myös avo­me­ri­ka­las­tus­ta. Tämä mei­dän kol­lek­tii­vi­nen ka­ve­ri­po­ruk­ka on ihan huip­pu. Ka­ve­ria ei yk­sin jä­te­tä, Yr­jö to­te­aa.

Hän osal­lis­tui myös kuun vaih­tees­sa Hä­meen­lin­nas­sa jär­jes­tet­tyyn SM- pilk­ki ta­pah­tu­maan.

KALAKAVERIT osallistuivat Bistro Kirkkonummessa järjestettyyn tilaisuuteen.

Satu Holmlund

– Se oli 28. SM- pilk­ki­reis­su pe­räk­käin. Sitä en­nen oli joi­ta­kin sa­tun­nai­sia reis­su­ja. Pi­sin pilk­ki­reis­su ai­koi­naan oli Ina­rin­jär­vel­le ja tu­los oli 35 gram­maa ah­ve­nia. Ei se ai­na on­nis­tu, Yr­jö nau­rah­taa ja kiit­tää huo­mi­o­no­soi­tus­ta eh­dot­ta­nut­ta Ta­pio Ke­ros­ta.

Ta­pio it­se ker­too löy­tä­neen­sä van­han ka­las­tu­sin­nos­tuk­sen tä­män ka­la­po­ru­kan mu­ka­na.

– Nämä ovat läh­te­neet vie­mään, opet­ta­neet ja kou­lut­ta­neet. Po­ru­kat tie­tää, et­tä olen hei­kom­pi­jal­kai­nen ja nä­kö­kin al­kaa reis­tail­la, mut­ta mie­li ha­la­jaa jääl­le. Nämä sit­ten mi­nua ku­let­te­lee ja vie help­poi­hin paik­koi­hin jois­ta on ly­hyt mat­ka kä­vel­lä. Yr­jö ys­tä­vä­ni kuu­luu näi­hin eri­tyi­siin hen­ki­löi­hin, Ta­pio kiit­te­lee ja sa­noo, et­tä ka­la­ka­ve­rei­den vä­lil­lä val­lit­se­va side on Ys­tä­vyyt­tä isol­la Y:llä!

SATU HOLM­LUND

HEN­GEN­PE­LAS­TUS­MERK­KI

Hen­gen­pe­las­tus­merk­ki on Suo­men Ui­ma­o­pe­tus- ja Hen­gen­pe­las­tus­liit­to ry:n vuon­na 1987 pe­rus­ta­ma merk­ki, jon­ka myön­tä­mi­ses­tä päät­tää lii­ton hal­li­tus.

Hen­gen­pe­las­tus­merk­ki voi­daan myön­tää hen­ki­löl­le, joka on pe­las­ta­nut toi­sen hen­ki­lön to­den­nä­köi­ses­tä huk­ku­mis­vaa­ras­ta osoit­ta­mal­la aut­ta­mis­ha­lua, neu­vok­kuut­ta ja tai­toa.

Mer­kit­tä­vä­nä myön­tä­mis­pe­rus­tee­na pi­de­tään jo sitä, et­tä mer­kin
ano­ja – joko pe­las­tet­tu it­se tai hä­nen lä­hei­sen­sä – kat­soo teon hen­gen­pe­las­tus­mer­kin ar­voi­sek­si.

Esi­tys hen­gen­pe­las­tus­mer­kin myön­tä­mi­ses­tä teh­dään SUH:n hal­li­tuk­sel­le säh­köi­ses­ti.

Hengenpelastus- merkki nro 527.

Satu Holmlund

Ano­muk­ses­sa on mah­dol­li­sim­man tark­kaan sel­vi­tet­tä­vä tar­koi­te­tun ti­lan­teen kul­ku ja suo­ri­te­tut toi­men­pi­teet sekä mah­dol­li­set sil­min­nä­ki­jät.