LÄN­SI-UU­SI­MAA

JOUTSEN ja telkkä. Kuva: Peetri Joki

Jussi Salo

WWF:n ra­ken­ta­mil­la kos­tei­koil­la on ke­vään ja ke­sän ai­ka­na teh­ty en­sim­mäis­tä ker­taa lin­nus­to­kar­toi­tuk­sia. Län­si-Uu­del­la­maal­la si­jait­se­vil­ta kos­tei­koil­ta on löy­det­ty puo­let kai­kis­ta Suo­mes­sa pe­si­vis­tä lin­tu­la­jeis­ta. Ha­vai­tuis­ta la­jeis­ta lä­hes kol­ma­so­sa on uhan­lai­sia.

Lin­nus­to­kar­toi­tuk­sia on teh­ty In­koon-, In­gars­ki­lan- ja Siun­ti­on­jo­kien va­lu­ma-alu­eil­la sekä ran­ni­kon lä­hei­syy­des­sä – In­koos­sa, Siun­ti­os­sa ja Raa­se­po­ris­sa. Alu­eel­la si­jait­see suu­rin osa WWF:n ve­sien­suo­je­lu­hank­keis­sa yh­des­sä maa­no­mis­ta­jien kans­sa ra­ken­ta­mis­ta kos­tei­kois­ta. En­sim­mäi­sen kos­tei­kon ra­ken­nus­työt aloi­tet­tiin alu­eel­la vuon­na 2019, jon­ka jäl­keen koh­tei­ta on val­mis­tu­nut 30.

MUSTAKURKKU-UIKKU. Kuva: Peetri Joki

Jussi Salo

Kos­teik­ko­ja on hä­vin­nyt maan­käy­tön muu­tos­ten vuok­si ym­pä­ri maa­il­man, ku­ten myös Suo­mes­sa, mikä hei­jas­tuu kos­tei­kois­ta riip­pu­vais­ten la­jien elin­voi­mai­suu­teen. Kos­tei­kot ovat­kin yk­si uha­na­lai­sim­mis­ta luon­to­tyy­peis­tä maa­il­mas­sa. Ra­ken­ne­tut kos­tei­kot aut­ta­vat pa­laut­ta­maan hä­vin­nei­tä eli­nym­pä­ris­tö­jä.

”Kos­teik­ko­jen luon­to on val­ta­van mo­ni­muo­toi­nen ver­rat­tu­na ym­pä­röi­vään maa­ta­lous­mai­se­maan. Kos­teik­koi­hin pää­tyy ym­pä­röi­vil­tä alu­eil­ta pal­jon ra­vin­tei­ta, mikä saa kas­vil­li­suu­den ku­kois­ta­maan. Kas­vil­li­suu­den lä­hei­syy­des­sä viih­ty­vät hyön­tei­set, mikä tuo pai­kal­le myös lin­nut ja le­pa­kot. Vesi puo­les­taan tar­jo­aa ni­säk­käil­le, ku­ten peu­roil­le ja hir­vil­le, juo­ma­pai­kan”, ker­too Peet­ri Joki, WWF:n lin­nus­to­kar­toi­tus­ten te­ki­jä.

HIIRIHAUKKA. Kuva Peetri Joki

Jussi Salo

Län­si-Uu­del­la­maal­la ha­vait­tiin Suo­mes­sa uha­na­lai­sis­ta lin­tu­la­jeis­ta muun mu­as­sa erit­täin uha­na­lai­set mus­ta­kurk­ku-uik­ku ja no­ki­ka­na sekä vaa­ran­tu­neek­si luo­ki­tel­tu haa­pa­na. Mus­ta­kurk­ku-uik­ku suo­sii ma­ta­lia, re­he­viä jär­viä ja lam­pia, jois­sa on ti­he­ää ran­ta­kas­vil­li­suut­ta pe­siä var­ten – eli juu­ri kos­teik­ko­mai­sia olo­suh­tei­ta.

TELKKÄPOIKUE. Kuva: Peetri Joki

Jussi Salo

”Luon­to tar­vit­see ti­laa. Pal­jon on tut­kit­tu sitä, et­tä kun vain luo eli­nym­pä­ris­tön, la­jit kyl­lä löy­tä­vät sen. On sel­vää, et­tä ra­ken­net­tu­ja kos­teik­ko­ja tar­vi­taan, sil­lä luon­non­mu­kai­si­na nii­tä ei ole enää riit­tä­väs­ti jäl­jel­lä”, jat­kaa Joki.

Kos­teik­ko­jen re­he­vä kas­vil­li­suus tar­jo­aa lin­nuil­le suo­jai­sia pe­si­mä­paik­ko­ja. Kar­toi­te­tuil­ta koh­teil­ta ta­vat­tiin­kin mm. ta­vin, lau­lu­jout­se­nen, kur­jen, si­ni­sor­san, tel­kän ja töyh­tö­hyy­pän poi­ku­ei­ta. Suo­men uha­na­lai­suus­luo­ki­tuk­sen mu­kaan sil­mäl­lä­pi­det­tä­vis­tä kah­laa­ja­la­jeis­ta kos­tei­koil­la ha­vait­tiin muun mu­as­sa liro, pu­na­jal­ka­vik­lo ja val­ko­vik­lo.

PYY. Kuva: Peetri Joki

Jussi Salo

Kah­laa­ja­lin­tu­jen po­pu­laa­ti­ot ovat pie­nen­ty­neet EU-alu­eel­la noin 40 pro­sen­til­la sit­ten vuo­den 1980. Yh­te­nä po­pu­laa­ti­oi­den pie­nen­ty­mi­sen pää­syy­nä pi­de­tään pe­sin­tään so­pi­vien alu­ei­den vä­he­ne­mis­tä. Kos­tei­kot ovat­kin en­si­ar­voi­sen tär­kei­tä kah­laa­jil­le. Esi­mer­kik­si yh­del­tä kar­toi­te­tuis­ta kos­tei­kois­ta ta­va­tul­la kuo­vil­la me­nee maa­il­man­laa­jui­ses­ti eri­tyi­sen huo­nos­ti – Suo­mes­sa laji on sil­mäl­lä­pi­det­tä­vä.

PENSASTASKU Krotasin kosteikko. Kuva: Peetri Joki

Jussi Salo

Kos­tei­kois­ta hyö­tyy myös met­sien lin­tu­la­jis­to. Met­sä­lin­nut saa­pu­vat al­tail­le juo­maan ja et­si­mään ra­vin­toa. WWF:n ra­ken­ta­mil­ta kos­tei­koil­ta löy­tyi ke­vään ai­ka­na esi­mer­kik­si när­hiä ja hö­mö­ti­ai­sia sekä tee­ri.

“Niin kut­su­tut reu­na­vyö­hyk­keet ovat alu­ei­ta, joil­la kak­si eri eli­nym­pä­ris­töä koh­taa. Ne ovat usein la­ji­rik­kai­ta, sil­lä niis­sä viih­ty­vät kah­den eri eli­nym­pä­ris­tön la­jit. On hie­noa saa­da tar­kem­paa tie­toa sii­tä, mit­kä lä­hi­met­sien la­jit löy­tä­vät tien­sä kos­teik­ko­jen ää­rel­le sel­kei­den kos­teik­ko­la­jien li­säk­si”, WWF:n suo­je­lu­a­si­an­tun­ti­ja Vii­vi Kaa­so­nen iloit­see.

KURJET Grotasin kosteikko. Kuva: Peetri Joki

Jussi Salo

“Olem­me ra­ken­ta­neet kos­tei­kot yh­des­sä alu­een maa­no­mis­ta­jien kans­sa. Va­paa­eh­toi­sil­la ve­sien­suo­je­lu­toi­mil­la on näin saa­tu li­sät­tyä uha­na­lai­sil­le la­jeil­le eli­nym­pä­ris­tö­jä. Suo­je­lu­työs­tä on siis kiit­tä­mi­nen myös maa­no­mis­ta­jia: he ovat teh­neet vai­kut­ta­vaa työ­tä luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den puo­les­ta”, Kaa­so­nen jat­kaa.

KURKIA, kahlaajia ja vesilintuja Risupakkajoen kosteikko. Kuva: Peetri Joki

Jussi Salo

Jopa 40 pro­sent­tia maa­pal­lon kai­kis­ta kas­vi- ja eläin­la­jeis­ta on riip­pu­vai­sia eri­lai­sis­ta kos­tei­kois­ta. Kos­tei­kot ovat myös konk­reet­ti­nen esi­merk­ki sii­tä, et­tä il­mas­ton­muu­tos­ta ja luon­to­ka­toa voi­daan rat­kais­ta sa­maan ai­kaan. Vaik­ka kos­tei­kot peit­tä­vät maa­pal­lon maa-alas­ta vain kuu­ti­sen pro­sent­tia, nii­hin on va­ras­toi­tu­nee­na 20 tai jopa 30 pro­sent­tia kai­kes­ta maa­pal­lon elol­li­sen luon­non hii­les­tä. Kos­teik­ko­jen koh­ta­lol­la on siis rat­kai­se­va mer­ki­tys il­mas­ton­muu­tok­sen ete­ne­mi­sel­le.

Kar­toi­tus on kus­tan­net­tu osit­tain WWF:n VA­LU­TA 3 ja RANK­KU 2 -hank­keis­ta. VA­LU­TA 3 on saa­nut ra­hoi­tus­ta Uu­den­maan ELY-kes­kuk­sel­ta. RANK­KU 2 -hank­kees­ta 70 % ra­hoi­te­taan Ve­sien­suo­je­lun te­hos­ta­mi­soh­jel­mas­ta.

JOUTSEN Risupakkajoen kosteikko. Kuva: Peetri Joki

Jussi Salo