Eläimille lisää oikeuksia

Olet­ko kos­kaan miet­ti­nyt, mi­ten epä­rei­lua on, et­tä ih­mi­nen vain ku­vit­te­lee hal­lit­se­van­sa kaik­kea? Me­kin olem­me osa luon­toa, ja sik­si mei­dän pi­täi­si myös kun­ni­oit­taa sitä enem­män. Muun mu­as­sa eläi­met jou­tu­vat kär­si­mään pal­jon mei­dän it­sek­kyy­tem­me ta­kia ja em­me­hän me lop­pu­jen lo­puk­si pär­jäi­si edes il­man nii­tä. Sil­ti, mitä kaik­kea ka­ma­laa me niil­le teem­me? Eläi­miä ta­pe­taan tur­kin ta­kia, so­met­ta­jat rääk­kää­vät nii­tä tyh­mil­lä haas­teil­laan, omis­ta­jat hyl­kää­vät nii­tä ja jät­tä­vät lo­ju­maan kuin ros­kat, sa­la­met­säs­tä­jien­kin an­ne­taan teh­dä mitä ha­lu­a­vat. Mie­les­tä­ni eläi­met tar­vit­se­vat enem­män oi­keuk­sia, tai ai­na­kin jo ole­mas­sa ole­via la­ke­ja pi­täi­si val­voa pa­rem­min. Eläi­miä ei pi­täi­si saa­da ne­tis­tä ti­laa­mal­la. Niil­lä­kin on tun­teet, ai­van ku­ten meil­lä­kin, ja mitä jot­kut niil­le te­ke­vät, on hir­ve­ää. Ku­vit­te­le jos si­nun koko elä­män­tar­koi­tuk­se­si oli­si is­tua hä­kis­sä ja odot­taa, et­tä si­nus­ta teh­dään tak­ki tai tum­put. Toi­von et­tä ih­mi­set he­räi­si­vät miet­ti­mään asi­aa. Olem­me­han me it­se­kin elä­miä!

ALIS­SA NUU­TI­NEN

Heik­ki­län kou­lun 5.-luok­ka­lai­nen