Eläkeikä ei nouse käskemällä, vaan työelämää parantamalla

Olen 30-vuo­ti­as tup­la­mais­te­ri, jon­ka työ­u­ra on vie­lä al­ku­pääs­sä. Mi­nun su­ku­pol­vel­la­ni on edes­sä vuo­si­kym­me­niä työ­e­lä­mää. Val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­ön vir­ka­pu­heen­vuo­ros­sa on esi­tet­ty alim­man van­huu­se­lä­kei­än no­pe­aa nos­ta­mis­ta 70 vuo­teen. Nuor­ten koh­dal­la näin lä­hes­tul­koon jo on.

Eh­do­tus kuu­los­taa las­kel­mis­sa yk­sin­ker­tai­sel­ta: kun ih­mi­set ovat pi­dem­pään töis­sä, jul­ki­nen ta­lous vah­vis­tuu. To­del­li­ses­sa elä­mäs­sä työ­u­ra ei kui­ten­kaan pi­te­ne vain sil­lä, et­tä elä­ke siir­re­tään kau­em­mak­si. Sen si­jaan et­tä ih­mi­sil­tä vaa­di­taan li­sää työ­vuo­sia, pi­täi­si kään­tää kat­se työ­hy­vin­voin­tiin ja työs­sä jak­sa­mi­seen.

Kaik­ki ei­vät läh­de sa­mal­ta vii­val­ta. Fyy­si­ses­ti ras­kas­ta työ­tä te­ke­vä lä­hi­hoi­ta­ja, ra­ken­nus­työn­te­ki­jä tai sii­voo­ja koh­taa ai­van eri­lai­set edel­ly­tyk­set jat­kaa työs­sä kuin ih­mi­nen, jon­ka työ on jous­ta­vaa ja jon­ka ter­veys kes­tää. Myös mie­len­ter­vey­son­gel­mat, työ­uu­pu­mus, työt­tö­myys ja kat­ko­nai­set työ­u­rat ja­kau­tu­vat epä­ta­sai­ses­ti.

Jos elä­kei­kää nos­te­taan no­pe­as­ti il­man työ­e­lä­män uu­dis­ta­mis­ta, vaa­ra­na on, et­tä yhä use­am­pi viet­tää vii­mei­set työ­vuo­ten­sa työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­lä, sai­raus­lo­mal­la tai työt­tö­mä­nä. Sil­loin uu­dis­tus ei saa­vu­ta ta­lou­del­lis­ta ta­voi­tet­taan.

Työ­u­rien pi­den­tä­mi­ses­sä on aloi­tet­ta­va toi­ses­ta pääs­tä. Seu­raa­val­la hal­li­tus­kau­del­la on au­tet­ta­va ih­mi­siä pa­laa­maan työ­e­lä­mään ja py­sy­mään siel­lä. Ih­mi­set an­sait­se­vat työ­tä, toi­meen­tu­loa ja mah­dol­li­suuk­sia.

Psy­ko­so­si­aa­li­seen kuor­mi­tuk­seen on suh­tau­dut­ta­va yh­tä va­ka­vas­ti kuin fyy­si­siin työ­tur­val­li­suus­ris­kei­hin. Kuor­mi­tus pi­tää tun­nis­taa en­nen kuin ih­mi­nen uu­puu. Työ­ter­veys- ja työ­tur­val­li­suus­lain­sää­dän­töön tar­vi­taan ny­kyis­tä sel­ke­äm­mät vel­voit­teet psy­ko­so­si­aa­li­sen kuor­mi­tuk­sen eh­käi­se­mi­ses­tä ja hal­lin­nas­ta. Mie­len­ter­vey­den tuen ase­maa la­ki­sää­tei­ses­sä työ­ter­veys­huol­los­sa on vah­vis­tet­ta­va.

Rei­lu työ­e­lä­mä tar­koit­taa myös tur­val­li­sia työ­suh­tei­ta. Pe­rus­teet­to­mat mää­rä­ai­kai­suu­det ja vas­ten­tah­toi­nen osa-ai­ka­työ li­sää­vät epä­var­muut­ta ti­lan­tees­sa, jos­sa ih­mi­sil­tä sa­maan ai­kaan odo­te­taan pi­dem­piä työ­u­ria.

Pi­dem­mät työ­u­rat syn­ty­vät ter­veem­mäs­tä, tur­val­li­sem­mas­ta ja tasa-ar­voi­sem­mas­ta työ­e­lä­mäs­tä, ei me­kaa­ni­ses­ta elä­kei­än nos­ta­mi­ses­ta.

EL­LA IM­MO­NEN

Val­ti­o­tie­tei­den ja fi­lo­so­fi­an mais­te­ri

Län­si-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een alu­e­val­tuu­tet­tu (sd.)