Eläkkeensaajat kesäretkellä Seilin saarella

RET­KET

Kirk­ko­num­men eläk­keen­saa­jat oli­vat ke­sä­ret­kel­lä 5-6.8. Naan­ta­lis­sa, Tu­rus­sa sekä Sei­lin saa­rel­la.

Vierailu Kultarannassa

Läh­dim­me aa­mul­la ai­kai­sin aje­le­maan Yk­kös­mat­ko­jen bus­sin kyy­dis­sä koh­ti Naan­ta­lin kul­ta­ran­taa. Siel­lä mei­tä jo odot­te­li­kin opas, joka oli to­del­la asi­an­tun­ti­ja, in­nos­tu­nut ja vas­tai­li lu­kui­siin ky­sy­myk­siim­me.

Ryh­mäs­säm­me oli yh­teen­sä 37 hen­ki­löä, jo­ten ja­kau­duim­me kah­teen eri ryh­mään. Tu­tus­tuim­me Kul­ta­ran­nan uu­dis­tet­tuun puis­to- ja ran­ta-alu­ee­seen.

Kuu­lim­me ta­ri­noi­ta al­ku­pe­räi­ses­tä maa­no­mis­ta­ja lii­ke­mies Alf­red Kor­de­li­nis­ta, (6.11.1868 – 7.11.1917) joka oli kult­tuu­rin ys­tä­vä ja me­se­naat­ti.

Hän oli köy­hän ta­lon poi­ka, joka ei ol­lut suo­rit­ta­nut opin­to­ja, mut­ta to­del­li­nen vi­si­o­nää­ri, joka loi it­sel­leen val­ta­van omai­suu­den.

Hä­nen lai­no­pil­li­nen neu­vo­nan­ta­jan­sa oli va­ra­tuo­ma­ri Ris­to Ryti, jos­ta tuli myö­hem­min ta­sa­val­lan pre­si­dent­tim­me.

Kor­de­lin eh­ti saa­da val­miik­si ny­kyi­sen lin­na­ra­ken­nuk­sen, mut­ta puis­to­a­lue on suun­ni­tel­tu myö­hem­min.

Hän kuo­li 49-vuo­ti­aa­na Mom­mi­lan ve­ri­te­ois­sa ve­nä­läi­sen mat­ruu­sin am­pu­ma­na. Kor­de­lin oli nai­ma­ton, ei­kä hä­nel­lä ol­lut pe­ril­li­siä, jo­ten hän oli tes­ta­men­tan­nut suu­ren omai­suu­ten­sa tie­teen, tai­teen ja kan­san­si­vis­tys­työ­tä edis­tä­viin tar­koi­tuk­siin.

Tu­run kau­pun­ki lu­nas­ti alu­een, joka mo­nien mut­kien kaut­ta pää­tyi Pre­si­dent­tiem­me ke­sä­a­sun­nok­si.

KULTARANTA.

Jussi Salo

Lu­kui­sat hiek­ka­po­lut kier­te­li­vät puis­ton eri alu­ei­ta ja vei­vät mei­dät ruu­su­puis­toon, suih­ku­läh­teel­le, ran­taan ja leh­mus­ku­jal­le.

Lu­kui­set pik­ku­pat­saat oli­vat ker­ras­saan su­loi­sia, ja ka­me­ram­me kä­vi­vät ah­ke­raan. Näim­me myös ison val­ko­pos­ki­han­hi­par­ven, joka hää­det­tiin pois leh­ti­pu­hal­ti­min.

Jat­koim­me siel­tä bus­sil­lam­me Tur­kuun, jos­sa kau­pun­ki­op­paam­me ker­toi­li Tu­run his­to­ri­as­ta, ja ny­ky­me­nos­ta. Ko­mea Au­ra­jo­ki kiil­te­li au­rin­gon kans­sa kil­paa, ja ke­sä­kah­vi­lat oli­vat täyn­nä nau­tis­ke­li­joi­ta.

Kä­vim­me myös lou­naal­la ek­soot­ti­ses­sa Na­vet­ta ra­vin­to­las­sa, jon­ka jäl­keen ma­joi­tut­tiin kes­kus­tan Scan­dic ho­tel­liin.

Kohti Seilin saarta

Aa­mu­pa­lan jäl­keen mat­kam­me jat­kui pit­kin Au­ra­jo­kea ja saa­ris­to­mer­ta Sei­lin saa­rel­le, jos­sa saa­ri­op­paam­me mei­tä jo odot­te­li­kin. Sei­li si­jait­see Nau­vos­sa, joka kuu­luu Pa­rais­ten kau­pun­kiin.

Saa­ri on erit­täin tun­net­tu men­nei­syy­den his­to­ri­as­taan spi­taa­li- ja mie­li­sai­raa­la­na.

Kus­taa II Adolf jul­kai­si vuon­na 1619 käs­ky­kir­jeen lep­ra­sai­raa­lan pe­rus­ta­mi­sek­si. Sen mu­kaan spi­taa­li oli Ju­ma­lan ran­gais­tus syn­ti­ses­tä elä­mäs­tä, ja niin­pä et­sit­tiin tar­peek­si hyvä paik­ka eris­tää nämä po­ti­laat yh­teis­kun­nas­ta. Sin­ne tuli si­joit­taa myös mie­li­sai­rai­ta ja kroo­ni­koi­ta, joi­den kat­sot­tiin ole­van vaa­rak­si.

En­sim­mäi­set 20 po­ti­las­ta tu­li­vat saa­rel­le pian ra­ken­nuk­sen val­mis­tut­tua, ja kirk­ko­ra­ken­nus siir­ret­tiin v.1624 tu­rus­ta Sei­liin. Var­si­nais­ta lää­ke­hoi­toa lep­ra­po­ti­lail­le ei tuol­loin ol­lut, vaan hoi­to­kei­no­na oli­vat pa­lo­vii­na ja Ju­ma­lan sana. Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan en­sim­mäi­nen lää­kä­ri vie­rai­li saa­rel­la vas­ta v.1686.

Tu­tus­tuim­me saa­ren kirk­koon, jos­sa oli mm. Syl­vi Kek­ko­sen te­ke­mä pu­nai­nen alt­ta­ri­vaa­te. Kir­kon taus­tal­la oli eril­li­nen ai­dat­tu alue näil­le lep­ra­po­ti­lail­le.

Ny­ky­ään­kin kir­kos­sa pi­de­tään mm. hen­ki­lö­kun­nan hää­ti­lai­suuk­sia.

Kir­kon ta­ka­na on iso hau­taus­maa, jon­ne em­me nyt eh­ti­neet tu­tus­tua, kos­ka lou­nas odot­ti mei­tä pää­ra­ken­nuk­ses­sa.

Ruo­kai­lu­ti­lam­me oli suu­res­sa sa­lis­sa, jos­sa en­nen on toi­mi­nut mm. po­ti­lai­den työ­te­ra­pi­a­ti­lat. Näim­me myös al­ku­pe­räi­ses­sä kun­nos­sa ole­van po­ti­las­huo­neen, jos­sa ei kyl­lä ol­lut lii­em­min ti­laa, mut­ta po­tat oli­vat siis­tis­ti sän­gyn al­la.

Vii­mei­nen spi­taa­li­po­ti­las kuo­li vuon­na 1785, ja sen jäl­keen sin­ne siir­ret­tiin lä­hin­nä mie­li­sai­rai­ta.

Ni­mi­kin muut­tui hou­ruin­huo­neek­si, jos­sa ele­li noin 30–50 po­ti­las­ta ai­na kuo­le­man­sa as­ti.

Vuon­na 1889 kaik­ki mies­po­ti­laat siir­ret­tiin Kä­ki­sal­men tur­va­lai­tok­seen, ja täs­tä eteen­päin se toi­mi ai­na vuo­teen 1962 nais­ten osas­to­na.

Varjeltu luonnon­suo­je­lu­kohde

Ny­ky­ään saa­ri on tar­koin var­jel­tu luon­non­suo­je­lu­koh­de, jos­sa on mo­nen­lai­sia Tu­run yli­o­pis­ton tut­ki­mus­hank­kei­ta. Mai­se­moin­tia hoi­taa noin pa­ri­kym­men­tä leh­mää va­si­koi­neen. Saa­rel­la on ny­ky­ään myös joi­ta­kin asuk­kai­ta ym­pä­ri vuo­den.

Päi­vän an­ti oli to­del­la an­toi­saa kuul­ta­vaa ja näh­tä­vää. Opas oli jäl­leen ker­ran lu­ke­nut läk­syn­sä hy­vin ja vas­tai­li lu­kui­siin ky­sy­myk­siim­me.

Saa­ri­mat­kam­me päät­tyi il­ta­päi­vään ja sa­ta­mas­sa odot­ti­kin jo lai­vam­me, joka vei mei­dät Nau­von sa­ta­maan.

Bus­si, jon­ka jä­tim­me aa­mul­la Tu­run Au­ra­jo­en ran­taan, odot­ti mei­tä vä­sy­nei­tä, mut­ta iki­on­nel­li­sia mat­kaa­jia sa­ta­mas­sa.

Saa­vuim­me Kirk­ko­num­mel­le klo 20, ja kiit­te­lim­me mat­ka­kump­pa­ni­am­me ha­lauk­sin, sekä mat­ka­toi­mis­to Yk­kos­mat­kan avu­li­as­ta kul­jet­ta­jaam­me.

Sekä tie­ten­kin Kirk­ko­num­men Eläk­keen­saa­ja yh­dis­tys­tä, joka oli jär­jes­tä­nyt meil­le tä­män iki­muis­tois­ta ret­kem­me.

Hy­vää ke­sän jat­koa kai­kil­le mu­ka­na ol­leil­le, olim­me to­del­la hyvä tii­mi!

EI­LA KAR­JA­LAI­NEN

Kirk­ko­num­men eläk­keen­saa­jat